Hyppää pääsisältöön

Kissankehto: Perilliset

Kissankehto, toimittajana Susanna Vainiola
Kuunnellaan Kissankehdon kasettii. Siinä soi ainakin Samae Koskista! Kissankehto, toimittajana Susanna Vainiola Kuva: Riikka Kurki / Yle Kissankehto - Susanna Vainiola,susanna vainiola

Tänään tarinoita miehistä jotka ovat paljain käsin raivanneet maan, rakentaneet kaupungit, legolinnat ja koonneet kokonaisia lipastoja välineenään vain kuusiokulma-avain, puolustaneet maata, tekeytyneet hulluiksi päästäkseen ampumasta pyssyllä pitkin mettiä, tehneet perunamuussin koko perheelle, kutoneet villasukat, pyyhkineet pienet räkänenät ja jossain välissä oppineet puolisonsa g-pisteen sijainnin.

Kissa vieköön! Hyvää sunnuntaipäivää, hyvää Isänpäivää kaikille. Minä olen Susanna Vainiola ja tämä on Kissankehto. Isänpäivän kunniaksi alkajaisiksi tänään meidän iskän suosikkiartistia Louis Armstrongia.

Tarinoita isistä

Paljon onnea teille kaikille Kissankehdosta – sekä oleville että jo poismenneille.

Kun se on loppu, niin monttuun vaan ilman sen kummempia seremonioita, kuuluivat Tuure Kilpeläisen isän ohjeet. Mutta hän sai paljon muutakin. Hän sai sen Hopeisen kuun ja tämän laulun pojaltaa: Vielä kerran. Tero Ensio Kilpeläiselle omistettu kappale Tuure Kilpeläisen Just-levyltä kymmenen vuoden takaa – eli ajalta ennen Kaihon karavaania ja ennen Emma-patsaita. Jokusen pystin olisi tällekin levylle suonut, jo silloin.

Tämä seuraava kirje onkin sitten isältä tyttärelle. Kun iskä on se joka sulkee maailman kämmenelleen. Se, joka kerran lähti päätyäkseen lavoille hurmioituneiden yleisöjen eteen, lehtien palstoille Ava Gardnerin ja Mia Farrown kaltaisten naisten kainalossa, poseeraamaan John F:n ja mafiosojen kanssa. Terveisiä Nancylle isä Frankilta. Frankin roolissa laulaja lauluntekijä Kelly Hogan ja biisi Daddy’s Little Girl.

Kissankehto: Isänpäiväsoittolista
Kissankehdon isänpäiväsoittolista 2014 Kissankehto: Isänpäiväsoittolista Kissankehto - Susanna Vainiola,isänpäivä

Toivottavasti sun vastaaja pelittää, täällä olis asiaa

Toisin kuin Frank Sinatra, oli isiä jotka jäivät, senkin jälkeen kun tyttäret lähtivät. Isiä, jotka jatkoivat elämäänsä joten kuten senkin jälkeen kun kukaan ei ollut enää kertomassa kuinka karseita ja ajastaan jääneitä heidän vaatteensa olivat. Ja että joulupöytään ei tulla pyjamassa vaikka saunassa onkin käyty.

Isiä, jotka olivat aikoinaan maailman vahvimpia ja turvallisimpia ja joista tuli sitten rasittavia äijiä. He jäivät, mutteivat unohtaneet. Totutusta poiketen, näin laulaa Samuli Putro

Paleface yhdessä Jonna Tervomaan kanssa: Askarrellaan maailmaa. Noiden isä osaa soittaa Fur Elisen, meidän isä osaa selittää mikä on hiukkaskiihdytin. Ja se tekee maailman parhaat kainalopierut. Ja isä sanoi ettei kummituksia oo olemassa. Yhden isä on kuulemma Etelä-Amerikassa, sitä ei oo näkynyt. Yhtäkaikki isä on päivän sankari.

Iskä koittaa tunnistaa itseään partakone ja kalsarimainoksista ja miettii pitäiskö tässä lukea sitten joku Remes. Mä tarviinkin mancaven jossa voin katsoa rauhassa Conan Barbaarii ja ryrryttäää mun poravasaraa kuten asuntomessujen Jone Nikulan kierroksella opastetaan.

Sotilaan rooli

Se oikein kipinää iskee, rokkia kun hurjasti soitetaan. Vesa Enne 12 vee, Nuori rytmi vuodelta -59.

Yksi vanhimmista rooleista, joita pojille ja miehille on tarjottu aikojen saatosta on sotilaan rooli.

Kun ollaan poikia eikä vielä mitään miehiä, silti miesten töihin opettelemassa se pojan katse kuitenkin silmissä. Sellaisista pojista laulaa Aino Venna uudella levyllään. Hän saa itse kertoa lisää Sons of Nakhimov –kappaleesta.

Ne ovat aina jonkun isiä, jonkun poikia, jonkun miehiä: ne, jotka naamat kurassa silmät kauhusta laajenneina tai kasvot kaiken järjettömyyden keskellä turtaan ilmeeseen jämähtäneinä sotakuvissa, elokuvissa ja uutispätkissä.

Kaikki se niin yllättävän läheistä historiaa vielä meillekin, oman sukupolveni papat palasivat sieltä jostain, jos palasivat. Mielet rikkonaisina mutta kiireellä elämää jatkamaan pian olivat tuvat lapsia täynnä ja heille useillekaan ei paljoa koetuista kauhuista kerrottu. Valikoituja tarinoita sieltä täältä, ja esiteltiin poteroissa nikkaroituja jakkaroita.

Heidän lapsistaan tuli meidän vanhempiamme.

Viitasen Piia: Uni onnesta -levyn kansi
Viitasen Piia: Uni onnesta -levyn kansi Kuva: Paula Viitanen viitasen piia

Sanoja sodasta

Tuntemattomalle Ainolle on kappale Viitasen Piian uudelta levyltä. Lauluntekijä Viitasen Piia on kirjooittanut sen oman pappansa sodanaikaisen kirjeen pohjalta.

Sankariviittaa liehuu ja lepattaa kun teräsmies polkee pitkin Peräseinäjoen raittia. Hänen tarinansa kertoo Noitalinna Huraa-tai kertoi jo vuonna -89

Vähän niin kuin peiliin katsoisi

Veera Maria
Veera Maria Veera Maria Kuva: Veera Maria veera maria

Perintöä niin hyvässä kuin pahassa perkaamassa Veera Maria biisissään Ainoa isä. Hän on uusi laulaja lauluntekijätuttavuus, joka laulustaan päätellen tietää ja tuntee mistä on kotoisin.

Se ei aina ole niin yksinkertaista kuin miltä kuulostaa. Synnyinpaikkaansa, osaansa ja aikaansa ei voi valita – tänne vain tupsahdetaan ja koitetaan tehdä parhaamme.

Näitä pohtii Jose Gonzales, neljääkymppiä lähestyvä ruotsalaisartisti, joka on isältään saanut argentiinalaiset geenit. Ilman 70-luvun puolivälissä Argentiinassa valtaa ottanutta sotilasjunttaa hän kenties olisi syntynytkin siellä ja kenties elänyt ihan toisenlaisen elämän.

Every age on uutta musiikkia pehmeä-ääniseltä Jose Gonzalesilta, ensimmäinen single tulevalta levyltä. Hän on siis Ruotsin Göteborgista kotoisin jonne hänen vanhempansa aikoinaan pakenivat Argentiinan sotilasjunttaa.

Samae Koskinen
Samae Koskinen on isä, joka muistetaan tuplabasareista Samae Koskinen Kuva: Universal Music / Miikka Pirinen universal music

Isänpäiviä, se on näitä päiviä jolloin patetia meinaa väkisin saada kii, mutta onneks meillä on vanhaa Iron Maidenii ja Samae Koskinen. Kuunnellaan sitä mistä faijakin
tykkäs – sitä venynyttä Powerslave-kasettii.

Meidän iskällä on Elvis ja Louis Armstrong, koulukaverin iskällä oli Reijo Taipale ja Tapio Rautavaara.

Samae Koskinen on sijoittanut itsensä tai oman sukupolvensa farkkuliivijätkät isien jatkumoon. Heillä on Kiss ja Iron Maiden. Tippa linssissä ei kuunnella Ruusuja hopeamaljassa vaan Aces high. Tuplabasarien jytkeessä ajatellaan iskää.