Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Aineiden alku

Alkuainetaulukko
Alkuainetaulukko Alkuainetaulukko Kuva: Wikipedia commons alkuaineet

Maailman uskonnot ovat koettaneet tolkuttaa meille materialistisille ihmisille tuhansien vuosien ajan, että aineelliset asiat eivät ole kaikki kaikessa tässä maailmankaikkeudessamme. Moderni tähtitiede on vihdoin vahvistanut tämän: kaikesta maailmankaikkeuden aineesta ja energiasta tuntemaamme atomeista koostuvaa ainetta on vain 5 prosenttia.

Muutkin toimittaja Anne Liljenströmin Tähdet ja Avaruus –lehdessä 4/2011 selvittämät uusimmat tulokset siitä, miten alkuaineet syntyivät laittavat arkijärjen koetukselle. Maailmankaikkeuden aine ei syntynyt heti alkuräjähdyksessä 13,7 miljardia vuotta sitten: vasta kun siitä oli kulunut kaksi sekuntia, maailmankaikkeuden lämpötila oli pudonnut miljardiin Kelvin-asteeseen ja alkeishiukkaset alkoivat muodostaa ainetta ja alkoi ns. nukleosynteesi.

Maailmankaikkeus jäähtyi nopeasti, joten tuossa alun parikymmentä minuuttia kestäneessä hötäkässä syntyi lähinnä kevyitä alkuaineita, sellaisia, joiden atomiytimessä on vain yhdestä neljään protonia. Sitten kuluikin muutama miljoona vuotta, ennen kuin vedystä ja heliumista alkoi muodostua tähtiä, joiden ydinten ydinreaktioissa saattoi syntyä raskaampiakin alkuaineita, hiilestä ja hapesta aina 83-protoniseen vismuttiin saakka.

Tästä eteenpäin aina 93-protoniseen plutoniumiin – raskaimpaan luonnossa esiintyvään alkuaineeseen – täytyy alkuaineiden tuotannossa luottaa supernovien nopeisiin reaktioihin. Romahtavan tähden reaktiot mylläävät alkeishiukkasten järjestyksiä niin että raskaimpiakin alkuaineita pääsee syntymään.

Kun tähtitiede on selvittänyt tapahtumat näin pitkälle, loput alkuaineiden ominaisuuksista on kemian alaa. Kysytään siis kemian dosentti Markku Sundbergilta, miten alkuaineet ovat saaneet nimensä. Onko Ununoktium Lauri Viidan keksimä satukirjan meri? Onko Lutetium roomalaisten varuskunta Asterix-sarjakuvassa? Missä keksittiin germanium?

  • Avaruusromua: Viestejä avaruudesta?

    LGM-1 ja muut pulsarit soivat uudessa musiikissa.

    Nuo säännölliset pulssimaiset signaalit vaikuttivat siltä kuin joku lähettäisi niitä tarkoituksella, kuin joku tahtoisi ottaa meihin yhteyttä. Niinpä tähtitieteen opiskelija Jocelyn Bell Burnell alkoi kutsua tuota signaalia lähettävää avaruuden kohdetta nimellä LGM-1, Little Green Men One. Hän oli juuri löytänyt ensimmäisen milloinkaan havaitun pulsarin. Nyt yli puoli vuosisataa myöhemmin pulsarit soivat uudessa musiikissa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Ottaisitko taksikuskin mukaasi ostoksille tai oopperaan?

    Tulevaisuuden taksi voisi tarjota seuraa yksinäiselle.

    Hämmästyin hieman, kun Posti kuljetti kotiin ja asensi paikalleen verkkokaupasta ostamani kodinkoneen ja vei vielä mennessään kierrätettäväksi vanhan laitteen. Kuinka kätevää! Tällaista palvelujen yhdistelyä tarvitaan lisää.

  • Avaruusromua: Kaikki maailman etätyölaiset, rentoutukaa!

    Etätyössäkin voi stressaantua, musiikki auttaa!

    Etätyö on työtä, jota ei tehdä työpaikalla, vaan jossakin muualla. Jotkut ovat sitä mieltä, että etätyö on vähemmän stressaavaa kuin niin kutsuttu toimistotyö, ehkä siksi, että etätyössä työntekijä kokee olevansa vapaampi. Amerikkalainen Ken Elkinson tekee musiikkia yhä kasvavalle etätyöntekijöiden joukolle. Hän on sitä mieltä, että etätyössäkin voi stressaantua ja siihen voi auttaa esimerkiksi musiikki. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri