LuxLeaks 2014 – näin se tehtiin

Luxleaksin logo koskien vuodettuja asiakirjoja. Kuva: Yle, MOT asiakirja

Julkaistu 10.11.2014 - 13:18. Päivitetty 03.03.2017 - 08:54

Yli 28 000 sivua salaisia asiakirjoja, reilut 80 toimittajaa lähes 30 maasta. Miten tästä kaaoksesta tehdään yhteistyötä ja juttuja samaan aikaan ympäri maailmaa?

Miten Yle:n MOT päätyi mukaan yhteistyöhön The Guardianin, Le Monden, CBC:n ja monen muun maineikkaan tiedotusvälineen kanssa?

Kaikki alkoi joulunpyhinä 2013. Silloin minut pyydettiin tekemään yhteistyötä kansainvälisen tutkivien toimittajien järjestön ICIJ:n kanssa. Washingtonista käsin toimiva järjestö oli saanut jättivuodon, joka paljasti miten yhtiöt ja yksityishenkilöt käyttivät hyväksi veroparatiisisaaria välttääkseen veroja. MOT: Postia veroparatiisista. Syksyllä 2013 minut pyydettiin järjestön jäseneksi.

Viime keväänä tuli seuraava yhteydenotto. ICIJ oli saanut uuden veroparatiisivuodon, täällä kertaa EU:n ytimestä Luxemburgista.

Nyt kyseessä olivat salaiset Luxemburgin verottajan ja suuryritysten väliset sopimukset, jotka oli tehty tilintarkastus- ja konsulttiyhtiö PricewaterhouseCoopersin avulla.

Kokoonnuimme kesäkuussa Brysseliin. Paikalla oli noin 40 toimittajaa, Japanista aina Yhdysvaltoihin saakka.

Vaikeita asiakirjoja

Ranskan valtiollisen television toimittaja Edouard Perrin oli pari vuotta aikaisemmin saanut asiakirjavuodon, jonka perusteella hän teki kaksi dokumenttia ranskalaisista yrityksistä. Saimme tietää, että jäljellä oli tuhansia asiakirjoja, joita kukaan ei ollut tonkinut.

Alkuinnostuksen jälkeen alkoi puurtaminen. Asiakirjat olivat vaikeaselkoisia niin kokeneille taloustoimittajille kuin useille veroasiantuntijoillekin.

Brysselin-kokouksen jälkeen kaikki yhteydenpito tapahtui virtuaalisesti, salakirjoituksella suojatulla verkkofoorumilla, joka luotiin tätä yhteistyötä varten. Foorumin kautta jaoimme vinkkejä, asiakirjoja, linkkejä ja kuva-aineistoa. Ideana oli, että kaikki jaetaan ja kaikki auttavat toisiaan. Siitä tuli varsinainen virtuaalinen toimitus.

Välillä se tarkoitti paljon lisätyötä, kun omia aineistoja piti esimerkiksi kääntää englanniksi. Yhteistyön hyödyt olivat silti vaivan arvoisia. TV-toimittajat vaihtoivat esimerkiksi kuvamateriaalia ja yhtäkkiä irlantilainen toimittaja törmäsi mielenkiintoiseen suomalaisyrityksen tilinpäätöksen, jonka hän lähetti minulle. Esimerkkejä on lukuisia.

Varsinaiset asiakirjat löytyivät toisesta hakukoneesta, jonka ICIJ oli rinkiä varten rakentanut.

Miksi ICIJ rakensi hankkeen?

Miksi ihmeessä ICIJ halusi vaikeuttaa omaa päivittäistä työtään näin valtavalla hankkeella, jossa piti ottaa huomioon kymmenien itsepäisten toimittajien tahto, suurten ja pienten tiedotusvälineiden erilaiset tarpeet, aikaerot, kulttuurien yhteentörmäykset, erilaiset lainsäädännöt ja eettiset koodit?

Vastaus on yksinkertainen: paikallistuntemus ja vaikutus.

Ensinnäkin, eri maiden toimittajilla on sellaista paikallistuntemusta, jota ICIJ:n omilla yhdysvaltalaistoimittajilla ei voi olla. Mitä lista suomalais-, kreikkalais- tai vaikkapa australialaisyrityksistä sanoo heille? Useimmiten ei mitään.

Toiseksi, kansainvälisen yhteistyön vaikutus on monikertainen verrattuna siihen, että yksittäinen toimittaja tekisi omassa maassaan pari juttuja aiheesta.

Nyt tarvitsee vain laittaa hakukoneeseen sana Luxleaks ja näkee, kuinka paljon kirjoituksia, ohjelmia ja kommentteja hanke on jo poikinut. Ja lisää on tulossa. Kun kolmekymmentä tiedotusvälinettä julkaisee samaan aikaan juttuja ympäri planeetan samasta epäkohdasta, vaikutus on suuri.

Tästä löydät kaikki ICIJ:n yhteistyökumppaneiden tekemät Luxemburg-vuotoon liittyvät jutut:
Linkki ICIJ:n tietokantaan

MOT: Veroista viis – Luxemburg fiksaa
Esitetty TV1:ssä maanantaina 10.11.2014