Hyppää pääsisältöön

Suvereeni Sakari Oramo

Sakari Oramo johtaa Radion sinfoniaorkesteria tv-studiossa
Sakari Oramo johtaa Radion sinfoniaorkesteria tv-studiossa Kuva: RSO/Pekka Saarinen sakari oramo

Kapellimestari Sakari Oramo palaa maailmalta Helsingin Musiikkitaloon. Johdettavana on kolme eri orkesteria; 16. marraskuuta Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, 17.-18. joulukuuta Helsingin kaupunginorkesteri ja 29. tammikuuta 2015 Radion sinfoniaorkesteri. Tuttua sointia on siis luvassa, mutta mitä miehelle itselleen kuuluu?

Kuvittele, että olet muusikko ja olet juuri saanut levysi julki. Helsingin Sanomien arvostelusta luet: ”Soittaa koko osaamisensa kyllyydestä... soitto on oma henkeäsalpaava lukunsa... säteilee pakahduttavan mehukkaasti ... häikäilemätön sähköinen lataus... moderniin loistokkuuteen... ensin ei tahdo uskoa korviaan...” Huikeata, aivan mahtavaa, eikö tunnukin hyvältä. Jee! Yläfemma! Mutta mitä tekee kapellimestari Sakari Oramo.
- No-oh, nuo kriitikot nyt, hän toteaa ja vaikenee.
Ilmekään ei värähdä, mies on edelleen oma hyväntuulinen ja tasapainoinen itsensä. Ei ylimielisyyttä, ei ylpeyttä, ei myöskään ylimääräistä innostumista. Kyse on Oramon tekemästä Hamburger Sinfonien WQ 182 -levystä Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin kanssa, jota kriitikko Jukka Isopuro hehkutti 1.10.2014.

Kapellimestari Sakari Oramo ja pasunisti Christian Lindberg 2005
Kapellimestari Sakari Oramo ja pasunisti Christian Lindberg 2005 Kuva: RSO/Pekka Saarinen christian lindberg

Tilanne kuvaa hyvin Sakari Oramon olemusta ja asennetta. Hän tietää olevansa lahjakas. Hän tietää mitä tahtoo ja osaa myös tehdä sen. Tason määrittelee hän itse, eikä se ole alhaalla. Kun hän on tyytyväinen, se riittää. Ulkopuolisten kehut eivät hetkauta, tuskin haukutkaan, jos niitä tulisi. Parasta on, että hän osaa kapellimestarina innostaa myös muusikot mukaan ylittämään itsensä ja onnistuu tekemään tavoitteesta yhteisen. Tuntuu, että kaikki mihin hän ryhtyy, onnistuu ja onnistuu hyvin. Niin nopeasti ja vaivattomasti Sakari Oramo on noussut Radion sinfoniaorkesterin riveistä ja podiumilta menestyneeksi kansainväliseksi kapellimestariksi. Ja monessa hän on ollut myös ensimmäinen suomalainen. Näistä myöhemmin, kelataan vähän taustoja.

Kapellimestari Sakari Oramo ja pasunisti Christian Lindberg 2005
Sakari Oramo ja pasunisti Christian Lindberg vaihtavat ajatuksia. Kapellimestari Sakari Oramo ja pasunisti Christian Lindberg 2005 Kuva: RSO/Pekka Saarinen christian lindberg

Musiikkiperheen vesa

Nyt näet varmaan sielusi silmin innokkaan ja totisen viulunsoittajan, jolla on ikää vasta vähän kolmipyörävaiheen yli. Väärin, se poika ei ole tämä Sakari. Vaikka onkin musiikkiperheen ja -suvun vesa, vanhemmat Sibelius-Akatemian professoreita, äiti Liisa Pohjola, pianisti ja pedagogi, ja isä Ilkka Oramo, musiikintutkija ja musiikinteorian opettaja, molemmat alansa tunnustettuja huippuja, Sakari sai viettää normaalin lapsuuden. Taaperovuodet hän muistaa leikkineensä äidin flyygelin alla klassista kuunnellen. Isompana kesät ja talvet kuluivat ulkosalla kavereiden kanssa vaellellen, leikkien ja jekkuillen.

Kyllähän häntä patistettiin pianon ääreen ja tarjottiin käteen viuluakin, mutta huomattuaan pojan vastahakoisuuden vanhemmat antoivat viisaasti periksi. Kyllä luonto tikanpojan puuhun vetää, ajattelivat, ja se tie tepsi.
- Taisin silloin olla vähän laiska harjoittelemaan, Sakari tunnustaa nyt.
Mutta kun aito innostus iski päälle seitsemän vuotiaana, se oli menoa. Viulunsoiton opettajana toimi Ari Angervo seuraavat 11 vuotta. Oppia tuli myös erinäisiltä venäläisiltä muusikoilta. Samaan aikaan Sakari kävi ranskalaista koulua. Sieltä on peräisin hänen täydellinen ranskankielen taitonsa ja ensi kosketus eurooppalaisuuteen.
- Näin jälkeen päin ajatellen oli itsestään selvää, että minusta tulee muusikko, silloin lapsena se ei ollut lainkaan selvää.
- Jossain vaiheessa mietin kirjoittamista ammattina, olin hyvä kirjoittamaan ja tykkäsin siitä. Myös joku luontoon liittyvä työ kiinnosti, biologi, ehkä eräopas tai jotain.
- Tein silti oikean valinnan, nyt voin nauttia teksteistä kirjoissa ja luonnossa liikkumisen saan pitää vapaa-aikana.

Kuka on Sakari Oramo

  • syntynyt Helsingissä 26.10.1965
  • Vanhemmat pianotaiteilija Liisa Pohjola ja musiikintutkija FT Ilkka Oramo, sisar cembalisti Anna-Maaria Oramo. Puoliso sopraano Anu Komsi ja lapset klarinetisti Taavi Oramo ja urheilulukiolainen Leevi Oramo.
  • Koulutus: Viuluopintoja Itä-Helsingin Musiikkiopistossa ja Sibelius-Akatemiassa. Kapellimestaridiplomi 1992
  • Orkesterit: Avanti! 1982-1990. Polyteknikkojen Orkesterin kapellimestari 1990-1992. RSOn vuorotteleva 1. konserttimestari 1991-1994.
  • RSOn kapellimestari 1994-2003, ylikapellimestari 2003-2012. Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin taiteellinen johtaja 2013-, yhteistyötä 1995 alkaen. Kokkolan oopperan kapellimestari 2006-. Birminghamin kaupungin sinfoniaorkesterin ylikapellimestari 1998-2008. Tukholman kuninkaallisten filharmonikkojen ylikapellimestari 2008-. BBC:n sinfoniaorkesterin ylikapellimestari 2012-
  • Vierailuja kaikissa suurimmissa orkestereissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
  • Palkintoja: Pro Finlandia 2010.

Oramon oppivuodet

Sakari Oramo tunnustaa, että musiikki on antanut hänelle todella paljon, eikä hän enää osaisi elää ilman sitä.
- On vaikea kuvitella ihmisiä, jotka eivät ole missään tekemisissä kunnollisen taidemusiikin kanssa, oli se sitten klassista, jazzia tai muuta, Sakari miettii.

Opiskeluaikana Sakari pääsi soittamaan eri opiskelijaorkestereissa. Osa näistä muusikoista soittaa nykyään RSOssa. Samoissa kuvioissa hän tutustui myös kymmenisen vuotta vanhempaan Jukka-Pekka Sarasteeseen, joka veti silloin jousiorkesteria. Saraste toimi RSOn ylikapellimestarina vuodet 1987-2001 ennen Oramoa.
- Kerran Jukkis antoi puikon kouraan ja sanoi, että johdas tuosta vähän.
Johtamisdebyyttinsä Oramo oli tehnyt jo noin 10-vuotiaana Viuluviikarit musiikkimaassa -tv-ohjelmassa. Saraste oli tärkeä tuttavuus ja vahvisti osaltaan kiinnostusta orkesterin johtamisen suuntaan.

Panula teki kapellimestarin

Radion sinfoniaorkesteriin Sakari Oramo tuli ensimmäiseksi konserttimestariksi 1991. Orkesterimuusikon elämää kesti kolme vuotta. Samaan aikaan hän opiskeli viikonloppuisin Jorma Panulan kapellimestariluokalla.
Miten helsinkiläinen, akateemisen perheen poika sopi räväkkänä ja suorasanaisena tunnetun eteläpohjalaisen Panulan oppiin? Ensiajatus onkin, että voi hirvitys. Mutta totuus on jälleen kerran toisenlainen.
- En minä niitä Panulan roisia puheita pelästynyt. Äiti on myös kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, sukulaisten kanssa olin tottunut niihin leveisiin puheisiin ja sananparsiin, Sakari naurahtaa.
Hänestä Panula oli oiva ja innostava opettaja, joka osasi antaa paljon hyviä neuvoja ja opettaa tekniikoita. Panulan kokonaisvaltainen kiinnostus orkesterielämään ja -musiikkiin teki nuoreen Oramoon suuren vaikutuksen.
- Hän antoi opiskelijalle paljon vastuuta heti, kun tämä oli valmis.
- Panula korosti koko ajan asennetta, sitä että pitää olla kunnioittava ja kohtelias. Tosin hän ei kyllä itse aina ollut tästä kovin hyvä esimerkki, Sakari hymyilee.

Ehkä ovela opettaja halusi näyttää asian molemmat puolet, jotta oppi varmasti menisi perille. Toisaalta voisi kuvitella, että tämä asenne oli Sakarille jo synnynnäinen osa luonnetta.
Muita Jorma Panulan koulimia kapellimestareita ovat mm. Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste, Hannu Lintu, Osmo Vänskä, Susanna Mälkki ja Mikko Franck. Komea lista hienoja kapellimestareita!

Kapellimestari Sakari Oramo
Rusetti suoraan... Kapellimestari Sakari Oramo Kuva: RSO/Pekka Saarinen sakari oramo

Pitkien projektien mies

Heti saatuaan orkesterin johdon diplomin käteensä syksyllä 1994 Sakari Oramo kiinnitettiin RSOn kapellimestariksi. Sitä seurasi ylikapellimestarin pesti 2003-2012. Osansa näistä vuosista vei myös toimi Birminghamin sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana, kuuluisan Simon Rattlen seuraajana. Birminghamissa Oramo viihtyi vuodet 1998-2008. Molemmissa sinfoniaorkestereissa hän sai aikaan hyvää jälkeä ja selvää kehitystä.
- Olen ehdottomasti tuttujen orkestereiden mies. Minusta on kiva rakentaa orkesteria pitkällä tähtäimellä, muuttaa työtapoja, saada muusikot kuuntelemaan toisiaan ja ymmärtämään roolinsa kokonaisuudessa, Oramo innostuu.
- Tykkään johtaa aika laajaa ohjelmistoa. Hyvä kantaohjelmisto pitää yllä ja kehittää muusikoiden soittotaitoa.
- On tietysti kiva myös kokeilla uusia asioita, tehdä erilaisia tyylejä ja sekoittaa niitä. On kiva johtaa ensimmäistä kertaa jotain uutta kappaletta tai vanhaa mestariteosta, jota ei ole ennen johtanut.

Seitsemän vuotta sitten Oramon osaksi tuli vielä Tukholman kuninkaallisten filharmonikkojen ylikapellimestarin pesti, joka jatkuu edelleen. Oma lukunsa on myös vuosia jatkunut yhteistyö Kokkolan oopperan ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin kanssa.
Väleihin on mahtunut vielä vierailuja eri orkestereihin Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Sakari Oramo johtaa Radion sinfoniaorkesteria Espanjassa 2005
RSOn kanssa Espanjassa 2005. Sakari Oramo johtaa Radion sinfoniaorkesteria Espanjassa 2005 Kuva: RSO/Pekka Saarinen sakari oramo

Pikalähtöjä

Mutta vaikka Oramo onkin pitkien projektien mies, hän ei arkaile pikahälytyksiäkään. Uran alussa Oramo kutsuttiin RSOn eteen sairastuneen kapellimestarin tilalle parin päivän varoitusajalla. Lorin Maazelin sairastuttua hänet hälytettiin Lapin lumilta Musiikkitaloon johtamaan Wienin filharmonikkojen Sibelius-konsertti tunnin harjoitusajalla. Kyse ei varmasti ole pelkästä rohkeudesta, jo mainitusta laajasta ohjelmistosta ja niihin aikanaan perusteellisesti valmistautumisesta on ollut hyötyä.
- Suurin osa kapellimestarin työstä on yksinäistä opettelua, partituurien lukemista, tutustumista oheismateriaaliin, kirjoihin ja taiteeseen, jotka liittyvät kulloiseenkin musiikkiin. Oopperamusiikissa täytyy tuntea libretto.
- Plarit kuten Panula sanoisi.
- Harjoitukset ja konsertti ovat ajallisesti vain pieni osa. Orkesterin eteen ei voi mennä valmistautumattomana.
Eikä orkesteri sitä hyvällä silmällä katsoisikaan. Siitä voisi olla vaikea päästä lentoon.

Sakari Oramo tapaa nuoren fanin Kanarialla 2005
Fanitapaaminen RSOn Kanarian-kiertueella 2005. Sakari Oramo tapaa nuoren fanin Kanarialla 2005 Kuva: RSO/Pekka Saarinen sakari oramo

Takaisin maailmalle

Pari vuotta sitten Sakari Oramosta alkoi tuntua, että on aika jättää kotipesä. RSO oli hioutunut niin hyvään kuntoon, että hän saattoi jättää orkesterinsa hyvillä mielin uusiin käsiin. Näin siitä huolimatta, että vaellusvuodet Finlandia-talon ja Kulttuuritalon välillä olivat taaksejäänyttä elämää ja uudessa, uljaassa ja akustiikaltaan hienossa Musiikkitalossa oli soitettu vasta vuosi. Toive toteutui samantien, ja Oramolle kuului kutsu Lontooseen, BBCn sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi. Hän oli johtanut tätä orkesteria vain kerran aikaisemmin, mutta ilmeisesti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen sekä päättäjiin että muusikoihin. Tietysti vaa'assa painoivat myös vuodet ja hyvä maine RSOssa ja Birminghamissa.
- Viihdyn hyvin englantilaisten kanssa. Jotenkin saan heidät tuntemaan olonsa hyväksi ja kotoisaksi, kuten myös he minun. Työtapamme sopivat yhteen.
- Tunnen itseni eurooppalaiseksi, jo ranskalainen koulu valmisti minua siihen, mutta kyllä suomalaisuus näkyy ja tuntuu minussa aina. Juureni ovat täällä.

Sakari Oramo ja Karita Mattila esiintyvät
Sakari Oramo ja Karita Mattila hurmioituneina. Sakari Oramo ja Karita Mattila esiintyvät Kuva: RSO/Pekka Saarinen sakari oramo

Suuret esikuvat

Keiden kapellimestareiden jälkiä Sakari Oramo sitten maailmalla seurailee ja ketkä hän nostaa suosikkilistalleen? Vastauksia hänen ei tarvitse kauan miettiä. Parhaiden ystävienkin poimiminen veisi enemmän aikaa. Ehdoton ykkönen on Jevgeni Mravinski (1903-1988), joka johti Leningradin filharmonikkoja 50 vuotta, aina kuolemaansa asti.
- Mravinski oli aivan uskomaton, intensiivinen, suurenmoinen muusikko. Hän oli samalla hyvin klassinen ja tasapainoinen tulkitsija, niin Shostakovitshin kuin Beethovenin ja Brahmsinkin parissa, Oramo hehkuttaa ja vinkkaa että YouTubesta löytyy mestarista paljon aineistoa.

Toiseksi nousee itävaltalainen Carlos Kleiber (1930-2004).
- Kleiber oli erikoislaatuinen ja hermoherkkä taiteilija. Häntä on äärimmäisen kiinnostava katsoa ja kuunnella.
Netti kertoo Kleiberin vaimon kuolleen miestään vuotta aikaisemmin, tämä varmasti vaikutti myös kapellimestarin elämän hiipumiseen 74-vuotiaana.

Kolmantena mestarina ja ehkä kaikkein eniten Oramoon vaikuttaneena tulee Paavo Berglund (1929-2012), hänkin on jo poistunut joukostamme.
- Berglundissa oli parasta hänen uskomaton hiomistyönsä, hienosäätönsä. Se oli parhaimmillaan aivan timanttia ja tosi epäitsekästä. Hän oli suuri persoona ja oli hienoa saada olla tekemisissä hänen kanssaan, Oramo muistelee.
Samaa mieltä on varmasti suurin osa muusikoista, ja me yleisössä allekirjoitamme kaiken tämän sataprosenttisesti. Hyvät ovat jäljet, ja hyvää on jälki.

Stressaavia tilanteita

Mutta vaikka miten olisi hyvin valmistautunut ja ohjelmistokin tuttua, kaikkea ei kokenutkaan kapellimestari pysty hallitsemaan. Matkustaminen eri orkestereiden välillä akselilla Lontoo-Tukholma-Kokkola ei Oramoa nykyään enää rasita eikä aikaerorasitus, jetlag, pääse iskemään lyhyillä Euroopan matkoilla. Atlantin yli lentäessä sitä ei voi välttää.
Yleensä Oramo tuntee olonsa rauhalliseksi ja tasapainoiseksi, mutta stressaavia tilanteita tulee eteen silloin tällöin, vaikkei sitä aina edes ulospäin näkyisi.
- Yksi stressikäyrää nostava tilanne on se, kun huomaa, että yrittää ajaa liian isoa käärmettä liian pieneen koloon. Aikaa voi olla aivan liian vähän jonkin teoksen saamiseksi mieleiseen kuntoon.

- Toinen on pähkähullu solisti! Niitäkin joskus tulee vastaan. Sitä ihmettelee, että mitä ihmettä tuo tekee tuossa, Oramo huokaa ja muistelee Lorin Maazelin, kesällä edesmenneen yhdysvaltalaisen kapellimestarin toimineen kerran näin. Maazel johti harjoituksia pari minuuttia, keskeytti musiikin ja karjaisi solistille: ”Are you blind? Oletko sokea?”
Solisti ei saanut tästä pysyviä traumoja, sillä Oramo tietää kertoa, että tämä on ihan huipputyyppi ja tekee edelleen komeaa uraa.
Oramo naureskelee, että oliskin rohkeutta toimia noin. No, ehkä se eteläpohjalainen veri joskus hänessäkin kuohahtaa, kun tiukka paikka tulee ja kyse on musiikista.

Sakari Oramo johtaa Radion sinfoniaorkesteria Japanissa 2006
RSOn kanssa Japanissa 2006. Sakari Oramo johtaa Radion sinfoniaorkesteria Japanissa 2006 Kuva: RSO/Pekka Saarinen sakari oramo

Vielä on muitakin hankalia tilanteita, joista Oramo näkee unettomia öitä. Hänestä on stressaavaa, jos hän joutuu ylikapellimestarina puhumaan kahden kesken jonkun muusikon kanssa tämän työssä ilmenevistä ongelmista, jotka haittaavat kokonaisuutta.
- Vastassa on usein kokenut muusikko, joka on ollut töissä siellä kauemmin kuin minä. Aina se vihlasee, kun joutuu yksilöimään asiat, jotka eivät mene niin kuin pitäisi. Mietin miten lähestyä oikealla tavalla, ei liian pehmeästi mutta sopivan tiukasti.

Taidemusiikin tila meillä

Lontoossa Oramo on hyvällä näköalapaikalla seuratakseen mitä Euroopassa tapahtuu kulttuurin ja erityisesti klassisen musiikin alalla. Talousvaikeudet eri maissa panevat myös orkesterit ahtaalle. Joitakin on jo pantu jo jäihin ja joillakin on sama uhka. Entä Suomen tilanne?
- Vähän näyttäisi siltä, että täälläkin oltaisiin vajoamassa tilanteeseen, jossa musiikkia pidetään ylimääräisenä menoeränä, Oramo pohtii.
- Klassisen musiikin ja taidemusiikin yleisesti, merkitys on suomalaiselle identiteetille niin iso, ja toivoisin, ettei sellaista lyhytnäköistä toimintaa tapahtuisi.
Tästä ovat varoittavia esimerkkejä mm. Oulun ja Seinäjoen suunnitelmat ajaa alas koulujen musiikkiluokat. Valtiollakin lienee tarvetta tarkistaa asiaa osaltaan.
- Suomessa tilanne on silti aika vakaa verrattuna muihin maihin, esimerkiksi Hollantiin.
- Muusikko on kumminkin sellainen otus, että se luo ympärilleen paljon muutakin hyvää kuin itse musiikki, kuten opetusta ja muita kulttuurellisia aktiviteetteja. Näistä ei kannata ihan ensimmäisenä luopua.
- Peruskoulussa musiikki on nykyään aikalailla kuollut kirjain, poikkeuksia ne joissa on musiikkiluokat.

Anu Komsi ja Sakari Oramo 2006
Pariskunta sopraano Anu Komsi ja kapellimestari Sakari Oramo 2006. Anu Komsi ja Sakari Oramo 2006 Kuva: RSO/Pekka Saarinen sakari oramo

Elämän pisin projekti

Sakari Oramo on viettänyt kiireisiä vuosia aina siitä lähtien, kun hän tarttui kapellimestarin puikkoon RSOssa. Sitä samaa näyttäisi olevan edessä vielä nelisen vuotta, sitten mies lupaa tarkistaa tilanteen. Nyt aika jakautuu pääosin kolmen orkesterin kesken, Lontoon, Tukholman ja Kokkolan.

Vaikka Oramo onkin tehnyt pitkiä rupeamia omien orkestereittensa kanssa, hänen pisin sitoutumisensa on perhe: puoliso sopraano Anu Komsi ja pojat Taavi ja Leevi.
- Anun kanssa tapasimme jo kymmenvuotiaina musiikkileirillä. Menimme nuorena naimisiin, nyt häistäkin on aikaa jo 27 vuotta, Oramo myhäilee ja tuumii, ettei tätä epäsäännöllistä ja ruuhkaista muusikon elämää ymmärtäisi kukaan muu kuin toinen muusikko.

Pojista Taavi on jo aikuinen ja muuttanut jo pois kotoa. Suvun perinteen mukaisesti hänestä tuli muusikko, klarinetisti. Leevi on nyt 16 vuotias lukiolainen ja kuuluu vielä kotijoukkoihin.
- Korista pelaava urheilulukiolainen, semmoinen raamikas, minuakin jo pitempi, oikein komea nuorukainen. Leevi saa välillä minuunkin liikettä, Oramo hehkuttaa ja näyttää nyt ylpeältä isältä.
- Minulle on hirveän tärkeätä, että ehdin olla myös isä. Aina en ole ehkä ollut niin kovin läsnä, mutta keskustelemme paljon ja yritän antaa pojille ymmärrystä ja itseluottamusta.

Sakari Oramo johtaa Radion sinfoniaorkesteria Saksassa 2009
RSOn kanssa Saksassa 2009. Sakari Oramo johtaa Radion sinfoniaorkesteria Saksassa 2009 Kuva: RSO/Pekka Saarinen sakari oramo

Oramo sanoo viihtyvänsä kotona. Aika kuluu keittiössä kokatessa, kirjoja lukiessa tai sitten vain oleskelemalla. Luova työ vaatii myös hiljaa olemista, se on antoisaa ja panee asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Viimeiset 17 vuotta perheen koti ja tukikohta on ollut Espoossa, omakotitalossa, jossa on iso piha. Tästä jokainen voi päätellä, että remonttia ja pihatöitä riittää loputtomasti. Onneksi naapuri auttaa Bobcatillään pahimmilla lumikeleillä.
- Ihmettelen aina tätä hiljaisuutta ja rauhaa, kun palaan Lontoon hälyistä. Tätä oikeastaan kaipaan Suomesta eniten, jos perhettä ei lasketa mukaan, Oramo tuumii.
- Oikein hektisen työputken jälkeen kyllä ihan ensiksi vain makaan sängyssä ja katselen kattoon.

Sakari Oramo harjoituttaa
Sakari Oramo eläytyy RSOn harjoituksissa 2010. Sakari Oramo harjoituttaa Kuva: RSO/Pekka Saarinen sakari oramo

Kaipaan just nyt

Sakari Oramo on juuri palannut Lontoosta pimenevään ja talvea tekevään Helsinkiin. Hän vietti lokakuun lopussa 49:ttä syntymäpäiväänsä ja tuntee elävänsä tähän astisen elämänsä parasta aikaa. Yhtä hän kuitenkin kaipaisi juuri nyt, etelän lämpöön. Eikä ihme, sillä elokuussa, kun me muut suomalaiset nautiskelimme ennätyshelteistä, Oramo huhki BBCn orkesterin kanssa seitsemän viikkoisilla Proms-festivaaleilla Lontoossa. Tänä aikana orkesteri soitti kaikkiaan 12 konserttia.
Lontoo osaa toki olla helteinen, mutta työt tehtiin sisätiloissa ja usein frakki päällä.

Sakari Oramo on ensimmäinen suomalainen kapellimestari, joka on johtanut Promsien päätöskonsertin, Last Nightin. Jokainen voi omin silmin todeta YouTube -videolta, kuinka nautiskellen Oramo laulattaa yleisöllään Rule Britanniaa. Siinä on suuren kulttuurijuhlan tuntua. Royal Albert Hallissa oli paikalla 6000 katsojaa, tv:n äärellä 10 miljoonaa ja lukemattomat miljoonat radion ja verkon ulottuvilla. Itse asiassa BBC Proms on maailman suurin klassisen musiikin festivaali. Se on Oramolle tuttu jo RSOn ajoilta, siellähän he vierailivat moneen otteeseen.

Toinen paikka, jossa Oramo loistaa ensimmäisenä suomalaisena kapellimestarina on levytys Wienin filharmonikkojen kanssa. Kyseessä on Per Norgårdin sinfoniat numerot 1 ja 8.

Sakari Oramo johtaa Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteria
Oramo valmistautuu Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin kanssa Musiikkitalon vierailukonserttiin. Sakari Oramo johtaa Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteria Kuva: KPKO/Riku-Pekka Lappalainen keski-pohjanmaan kamariorkesteri

Ei turhalle julkisuudelle

Suuren maailman tyyliin Lontoossa esiintyy myös julkkispalvontaa ja kiihkeämpää tähtikulttuuria kuin meillä kotimaassa. Tähän leikkiin Oramo ei ole lähtenyt mukaan ollenkaan, ei vaikka hänet luokitellaankin alallaan huippukapellimestariksi, ja johdettavana on ehkä Lontoon tunnetuin ja arvostetuin sinfoniaorkesteri.
- En viihdy supertähden roolissa ollenkaan, enkä kaipaa semmoista asemaa. Asialliset hommat hoidetaan ja muuten olen yksityishenkilö, Oramo juttelee.
Hän kertoo saavansa kävellä Lontoon katuja kaikessa rauhassa. Alan ihmiset toki tuntevat ja tulevat tervehtimään, mutta muuten oma rauha on taattu. Tukholmassa tilanne on jo vähän toinen.

Oramo paljastaa että Lontoossa on paljon hyviä muusikoita ja hyviä kapellimestareita ja kilpailu on kovaa, mutta siellä ei ole yhtään niin hyvää salia kuin meidän Musiikkitalomme. Mukava kuulla! Ja jos tarkkoja ollaan, niin osa niistä kapellimestareistakin on meidän.

Riitta Väliaho

Videohaastattelussa Sakari Oramo kertoo erityisestä suhteestaan Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteriin ja orkesterin vierailukonsertista Helsingin Musiikkitalossa su 16.11.2014

Kommentit
  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.