Hyppää pääsisältöön

Kiova Gogolista Bulgakoviin

Kiovasta kirjoja
Kiovasta kirjoja Kuva: Yle/JP Pulkkinen kirjoja kiovasta

Kiova kuuluu kaupunkeihin, joissa en ole käynyt, sikäli se sopii hyvin Ikuisten kaupunkien nojatuolimatkan kohteeksi. Huolimatta Dneprin kaupungin kauneudesta ja puistojen runsaudesta, jota esimerkiksi Mihail Bulgakovin Valkokaarti (1925, suom. Esa Adrian, WSOY 1971) ja Ryszard Kapuscinskin Imperiumi (suom. Tapani Kärkkäinen, Like 1993) vuolaasti esittelevät, en ole lähtemässäkään. Jätän Kiovan sankarimatkailijoille. Silti, miettikää näitä Kapuscinskin lauseita 23 vuoden takaa: "Miten kaunis Kiovan onkaan joskus täytynyt olla! Tämän arkkitehtuurin helmen tuhoaminen käynnistyi heti vuoden 1917 jälkeen, ja se jatkuu oikeastaan edelleenkin."

Kapuscinski kirjoittaa myös, että Neuvostoliitossa "järjestelmän saamattomuus ja tehottomuus toimivat taiteen hyväksi". Nähtävästi järjestelmä ei noista ajoista ole erityisemmin tehostunut. Mutta hypätään ensin hieman historiaan, sillä niin asiat etenevät myös tässä Kiova-jaksossa.

Ruotsalaisella valloittajalla Kaarle XII:lla oli ukrainalaisia liittolaisia niihin aikoihin, kun Kaarlen joukot ottivat yhteen Pultavassa 1709. Kirjassaan Menneisyyden maisema (1991, suom. Kari Koski, WSOY 2011) Peter Englund tekee tähän liittyvän mielenkiintoisen havainnon.

Englund: Menneisyyden maisema
Englund: Menneisyyden maisema Kuva: Yle/JP Pulkkinen peter englund

Englundhan teki läpimurtonsa historioitsijana kirjallaan Pultava (Poltava, 1988; suom. Seppo Hyrkäs, Art House 1989). Vuosi tuon teoksen ilmestymisen jälkeen eli 1989 Englund vieraili loppuhenkosiaan vetelevässä Neuvosto-Ukrainassa ja kävi ruotsalaissotilaiden muistomerkillä. Hän löysi “tämän graniittisen valitushuudon” juurelta sinne laskettuja niittykukkia, ja kirjoittaa: “Monille ukrainalaisille ruotsalaiset eivät olekaan ulkomaisia miehittäjiä menneisyydestä vaan entisiä liittolaisia taistelussa itsenäisyyden puolesta. Mahtoivatko lakastuneet niittykukat ruotsalaisten muistomerkillä johtua juuri siitä?”

Kun hypätään tähän vuoteen, löydetään Mihail Hodorkovskin kirja Uusia muistelmia kuolleesta talosta (suom. Jukka Mallinen, Sammakko 2014). Putinin äskettäin vankilasta vapauttama ex-oligarkki piti viime maaliskuussa puheen Kiovan polyteknisessä instituutissa otsikolla Teidän ja meidän vapauden puolesta. Puheen ytimessä on Krimin niemimaa. Hodorkovskin mielestä Krimiin tiivistyvä pointti on se, miten Venäjä ja Ukraina suhtautuvat yhteiseen historialliseen muistiinsa. Hyviä esimerkkejä yhteisestä historiallisesta muistista ovat kirjailijat. Mihail Bulgakov on yhtä paljon ukrainalainen kirjailija kuin venäläinen. Nikolai Gogol ja Taras Ševtšenko ovat yhtä lailla venäläisiä kuin ukrainalaisia. Vaikka tässä rakennetaan kahta kansallisvaltiota, niin historia on yhteinen, kirjoittaa Hodorkovski.

Mitä sitten tapahtuu, jos yhteinen historia jaetaan teidän ja meidän historiaksi? Kirjoittaessani tätä 13. marraskuuta 2014 olen juuri lukenut Hesarin pääkirjoitussivulta sitaatin Yalen professorilta Timothy Snyderilta. Se liittyi yksipuoliseen maailmanselittämiseen, joka hyvin usein esiintyy joustavan aatteen nimeltä nationalismi yhteydessä: "Kun maailmasta tulee vino, limaisimmat voittavat", on Snyder sanonut.

Snyderin tuore kirja Tappotanner (Bloodlands 2010; suom. Seppo Hyrkäs, Siltala 2014) käsittelee Euroopan historian mustinta jaksoa, vuosia 1930-1945 Ukrainassa, Puolassa, Valko-Venäjällä ja Baltian maissa.

Timothy Snyder: Tappotanner
Timothy Snyder: Tappotanner Kuva: Yle/JP Pulkkinen tappotanner

Venäjän ja Ukrainan, Moskovan ja Kiovan yhteiseen historiaan kuuluu mitä voimakkaimmin Stalinin toteuttama kollektivisointi. Komea teknokraattinen sana kätkee taakseen miljoonien näännyttämisen nälkään, primitiivisen ja piittaamattoman murhaamisen. Tieto tapahtumista kulkeutui hyvin nahkeasti länteen ja propaganda paikkasi vuodot. Snyder kuvaa ranskalaispoliitikko Édouard Herriotin vierailua varten rakennetut lavastukset Kiovassa elokuussa 1933. Vilkuttajien asemat, täydet näyteikkunat, vilisevä liikenne, kaikki rakennettiin ja kenraalisharjoitukset järjestettiin ennen ensi-iltaa. Harkovassa, jossa lapset kuolivat nälkään, Herriot vieraili Tšekan johtajan Dzeržinskin nimeä kantavassa lasten kommuunissa (D:tä nimitettiin neuvostoliittolaisessa lastenkirjallisuudessa Lasten ystäväksi). Ranskalainen tapasi terveimmistä ja hyväkuntoisimmista lapsista kootun edustuston. ”Entä mitä lapset ovat nauttineet lounaaksi?”, Herriot kysyi, Snyderin mukaan ilman ironiaa. Kohtaus päätyi myös Vasili Grossmanin romaaneihin Elämä ja kohtalo (Žižn i sudba, 1959; suom. Esa Adrian, WSOY 1984) ja Kaikki virtaa (Vsyo techyot, 1963; suom. Esa Adrian, WSOY 1991), joiden lukeminen ei ole heikkohermoisten hommaa.

Ohjelmassa kuullaan Dmitri Šostakovitšin vuonna 1938 säveltämää jazzorkesterisarjaa. 1940-luvun lopulla kadonneesta kokonaisuudesta Jazz-sarja n:o 2 on löydetty kolme osaa - Valssi, Polkka ja Foxtrot (Blues) - jotka kaikki soivat Kiova-jaksossa. Lisäksi ohjelmassa välähtävät Knud Möllerin ja Marja Mannisen äänet. Möller raportoi Kiovasta Kekkosen kolmannelta viralliselta Neuvostoliiton vierailulta vuonna 1970. Manninen on keskellä Kiovan verisimpiä tapahtumia helmikuussa 2014. Lisäksi kuullaan otteita vuonna 1976 tehdystä radiosarjasta Neuvostoihmisiä.

Ikuiset kaupungit osa 4, Kiova Gogolista Bulgakoviin Yle Radio 1:ssä ma 24.11. klo 17.20.

Kommentit
  • Avaruusromua: Olisiko nyt oikea aika?

    Analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla.

    4000 dollaria. Plus rahtikulut Yhdysvalloista Suomeen. Se oli edullisin vaihtoehto. Vuoden 2019 valuutassa se on noin 19 000 euroa. Sen verran olisi maksanut edullisin modulaarinen analoginen syntesoija vuonna 1974, amerikkalaisen Moog-yhtiön vähittäismyyntihinnaston mukaan. En taatusti ollut ainoa, joka unelmoi saavansa jostakin yhtäkkiä kasan dollareita. Ajat muuttuvat. Nyt analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla. Nyt olisi mahdollista toteuttaa nuoruuden unelmat. Olisiko nyt oikea aika ostaa oma syntikka? Tai useampi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko salasanasi Saatana tai Perkele?

    Hyvät salasanat suojaavat yksityisyytesi.

    Vaihda välittömästi, se ei ole riittävän omaperäinen. Suomessa kirosanat pääsevät aina yleisimpien salasanojen listan kärkeen. Sinne missä komeilevat myös 123456, qwerty ja 0000. Hyvä salasana on sellainen, joka ei tule ensimmäiseksi mieleen, eikä ole pääteltävissä esimerkiksi perhesuhteista. Siinä pitää olla erikoismerkkejä, isoja kirjaimia ja numeroita.

  • Tanssiva karhu haastaa lukemaan runoutta!

    Osallistu #tanssivakarhu25 lukuhaasteeseen!

    Ylen runopalkinto Tanssiva karhu täyttää 25 vuotta. Haastamme sinut tutustumaan nykyrunouteen. Lue Tanssiva karhu-palkittu teos ja kirjoita lukukokemuksesi alla olevaan lomakkeeseen tai jaa se tunnisteella #tanssivakarhu25. Voit myös toivoa kokoelmasta löytyvää runoa esitettäväksi heinäkuun alussa Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelmassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri