Elämme alumiiniaikaa. Mutta voiko kevytmetallin käytöllä olla raskaat seuraukset?
Alumiini on kiehtova metalli: kevyt, ruostumaton ja helposti muovattava. Vielä 150 vuotta sitten Ranskan keisari Napoleon III kuulemma teetti kaikkein arvokkaimmille vierailleen aterimet alumiinista. Kevytmetalli oli tuolloin kalliimpaa kuin kulta ja sen jalostaminen niin työlästä, että alumiiniharkot kelpasivat näyttelyesineiksi maailmannäyttelyyn. Vielä 1900-luvun alussa alumiini oli melko harvinainen aine.
Sen jälkeen, kun 1800-luvun lopussa keksittiin uusi tehokas tapa jalostaa alumiinia, siitä on nopeasti tullut muovin ohella teollisen kulttuurimme tunnusomainen materiaali. Alumiinia on kaikkialla. Juomme alumiinitölkeistä. Autoissamme on alumiinivanteet. Lentokoneet tehdään alumiinista. Alumiiniyhdisteillä puhdistetaan juomavettä. Alumiinia on kosmetiikassa, deodoranteissa ja aurinkorasvoissa. Alumiiniyhdisteitä on rokotteissa. Alumiinia on rakettien polttoaineissa.
Yleisen käsityksen mukaan alumiini on melko harmiton aine. Mutta on tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että alumiiniyhdisteet saattavat altistaa muun muassa syövälle, Alzheimerin taudille ja ruoka-aineallergioille.
Myöskään alumiinituotannon ympäristövaikutukset eivät ole vähäiset. Alumiinin jalostaminen kuluttaa valtavat määrät energiaa, ja alumiinin louhiminen maaperästä voi johtaa paikallisesti todellisiin ympäristökatastrofeihin.
Selvää kuitenkin on, ettei alumiini ole menossa mihinkään. Meidän on opittava elämään alumiiniajassa.
- Ongelmana alumiini (Die Akte Aluminium), Saksa 2012.
