Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Mitä pitäisi tehdä taajamille?

Taajama -liikennemerkki
Taajama -liikennemerkki Kuva: Uusi kaupunki -kollektiivi, taajama 1

”Taajama’” on Pohjoismaissa käytössä oleva käsite, joka on luotu kuvaamaan yhdyskuntarakenteen tiivistymistä ja asumisen keskittymistä realistisemmin kuin mihin arkikielen jako ”kaupunkeihin” ja ”maaseutuun” kykenee.

Siinä missä kaupunki tai kylä hahmottuvat selkeinä tunnistettavina paikkoina, taajama on lähtökohtaisesti Tilastokeskuksen määrittämällä tavalla todettava tilanne: taajama on mikä tahansa yli 200 henkilön asuttama alue jossa rakennusten etäisyys on alle 200 metriä toisistaan. Toisin sanoen taajamia ovat määritelmän mukaisesti yhtälailla Helsinki kuin 200:n asukkaan Häkinkorva.

Mitkä ovat siis taajaman keskeiset piirteet? Se ei varsinaisesti ole kylää, kaupunkia, metsää tai maaseutua vaikka saatta paikoittain näyttää näiltä kaikilta.

Suomalaisista asuu taajamissa noin 85 prosenttia (luku jota yleisesti käytetään kuvaamaan Suomen kaupungistumisastetta), mutta Tilastokeskuksen määritelmän mukaisissa kaupungeissa vain reilu 60 prosenttia. Koska Suomessa ei sitten 1700-luvun puolivälissä käynnistetyn Isojaon jälkeen ole esiintynyt varsinaista tiivistä kylämuotoista asutusta, missä nämä kahden luvun väliin jäävä neljännes suomalaisista itse asiassa asuukaan?

Hyvä vastausehdotus on itse asiassa juuri taajama, ei mittaamalla havaittavana asutuksen minimitiheytenä tai abstraktina tilastollisena kategoriana, vaan ainutlaatuisena suomalaisena asutusmuotona. Mitkä ovat siis taajaman keskeiset piirteet? Se ei varsinaisesti ole kylää, kaupunkia, metsää tai maaseutua vaikka saatta paikoittain näyttää näiltä kaikilta.
Siltä tyypillisesti puuttuu selkeästi hahmotettava tai systemaattisesti kehitetty rakenne ja keskusta.

kaupunkisuunnittelu ilmakuva
kaupunkisuunnittelu ilmakuva Kuva: Uusi kaupunki -kollektiivi, taajama 2

Taajaman osat ovat
eristettyjä toisistaan

Taajaman sisäiset välimatkat ovat pitkiä ja taittuvat useimmiten henkilöautolla; sen rakenne on lähes aina puumainen verkoston sijaan. Ilman luotettavasti esiintyviä taajamakylttejä tien varsilla, sen rajat ovat häilyvät. Julkinen tila on rajallista tai heikosti jäsentynyttä. Ja niin edelleen. Ympäristötyyppi lienee kaikille Suomea kiertäneille tuttu, ja kuuluu myös esimerkiksi Suomirockin henkiseen maisemaan.

Yhdysvaltalaista kaupunkiteoreettikkoa Jane Jacobsia lainaten, kaupunki ei ole iso kylä. Mittakaavan ja asutuksen tiheyden kasvaessa kylä muuttuu toiseksi olennoksi, kaupungiksi, jonka sisäinen dynamiikka ja logiikka ovat perustavanlaatuisesti erilaisia kuin sitä edeltäneessä kylässä. Tätä ajatusta jatkaen, taajama ei myöskään ole pieni kaupunki, pinta-alaltaan venytetty kylä tai asutettu metsä.

Kaupungeille, kylille ja metsille on tyypillistä, että ne nauttivat osiensa vuorovaikutuksen kautta syntyvistä uusista muodoista ja mittakaavaeduista. Taajamassa puolestaan sen eri osat, eli asukkaat, instituutiot, kauppa, logistiikkaketjut jne., ovat verrattain eristettyjä toisistaan ja yksipuolisissa vuorovaikutussuhteissa. Taajaman rakenne itsessään vie merkittävän osan siihen syötetystä energiasta palauttamatta mitään jalostettuna takaisin kiertoon.

Tämä ei tietenkään lähtökohtaisesti ole ongelma, jos pidämme taajamaa päämääränä sinänsä: suomalaisen ”hyvän elämän” ruumiillistumana, kaupungin ja maadeudun parhaat puolet yhdistävänä asumisen taiteena. Mutta jos taajamakysymyksen kehyksen määritteleekin laajempi maailmanlaajuinen resurssien niukkuus, on mielekästä alkaa pohtia keinoja kuinka tihentää taajamien sisäistä vuorovaikutusta. Toisin sanoen, kuinka tehdä taajamista kyliä ja kaupunkeja – tai metsää.

Taajama nimeltä
Söderkulla

Uusi Kaupunki -kollektiivi järjesti elokuussa 2014 Sipoon Söderkullan taajaamaan keskittyvän 48-tuntisen suunnittelutyöpajan. Vaikka Söderkulla on monessa mielessä tyypillinen, ylläkuvatun kaltainen suomalaistaajama, sen kehitykseen vaikuttaa keskeisesti – erityisesti pidemmällä aikavälillä – läntinen naapuri Helsinki.

havainnekuva taajaman suunnittelusta
havainnekuva taajaman suunnittelusta Kuva: Uusi kaupunki -kollektiivi, taajama 7

Työpaja keskittyi kuitenkin pääosin välittömiin suunnittelukysymyksiin: kuinka kehittää autovaltaisen, puumaisesti rakentuneen Söderkullan sisäistä kevyen liikenteen verkostoa? Kuinka tiivistää taajamarakennetta täydennysrakentamisella? Kuinka jäsentää Söderkullaan toimiva torialue?

havainnekuva uuden Porvoontien ja Amiraalintien risteyksestä
Arkkitehdit Rudanko + Kankkusen täydennysrakentamissuunnitelma ja näkymä Uudelta Porvoontieltä – Söderkullan uudelta pääkadulta. havainnekuva uuden Porvoontien ja Amiraalintien risteyksestä Kuva: Uusi kaupunki -kollektiivi, taajama 4

Mitä tehdä kunnan omistamalle Majvikin kartanolle ja sitä ympäröivälle jokilaaksolle? Vaikka näihin kysymyskiin reaktioina syntyneet suunnitelmamuotoiset vastaukset ovat Söderkullalle spesifejä, voidaan niissä nähdä periaatteita jotka ovat laajemmaltikin sovellettavissa suomalaista taajamaympäristöä kehitettäessä. Koko työpajan anti on katsottavissa täällä.

Martti Kalliala, arkkitehti

Havainnekuva taajaman suunnittelusta
Havainnekuva taajaman suunnittelusta Kuva: Uusi kaupunki -kollektiivi, taajama 8
  • Koko yö Avaruusromua!

    Kahdeksan tunnin matka avaruudessa.

    Avaruusromun viimeinen lähetys saa 30-vuotisjuhlan kunniaksi seurakseen Avaruusromun pitkän ja hiljaisen yön, joka tarjoaa avaruusromullista musiikkia aamuun asti. Tämä tarkoittaa yhteensä kahdeksan tunnin matkaa avaruudessa. "Luvassa on Avaruusromun tyyliin pitkää musiikkia ja hitaita ajatuksia. Tai pitkiä ajatuksia ja hidasta musiikkia, miten vain", sanoo ohjelman toimittaja Jukka Mikkola.

  • “Unet ovat kuin uimista pimeässä vedessä” - Auli Särkiön runoteos sukeltaa alitajuntaan ja kuvaa ihmistä osana luontoa

    Auli Särkiön Vedenpeitto kisaa Tanssiva karhu -palkinnosta.

    Auli Särkiön Vedenpeitto on minimalistinen runokokoelma vedestä ja unien näkemisestä. Niukan ilmaisun löytymisessä apuna toimi vanha matkapuhelin, jonka pienelle ruudulle hän näppäili muistiinpanoja kesäisillä uintiretkillä. Vedenpeitto on ehdolla Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri