Hyppää pääsisältöön

Talot jotka heräsivät eloon

Pelin säännöt
Pelin säännöt Kuva: Yle/Kuvapalvelu pelin säännöt

Stanley Kubrickin Hohdon Overlook-hotelli. Roman Polanskin Inhon asunto, jonka seinistä kasvaa käsiä. Jacques Tatin Enoni on toista maata, jonka modernistinen villa tuijottelee herra Hulot’ta. Terrence Malickin Onnellisten ajan yksinäinen talo keskellä peltoa, joka tuo mieleen Alfred Hitchcockin Psykon ja Norman Batesin kotitalon, joka seisoo yksin mäellä – joka tuo mieleen Edward Hopperin maalauksien yksinäiset talot. Klassista tyyliä edustava huone, jossa Hynkel leikittelee karttapallolla Chaplinin elokuvassa Diktaattori. Entä Jean Renoirin Pelin säännöt ja ranskalainen maalaiskartano ennen toista maailmansotaa?

Eloton herää – arkkitehtuuri hahmona elokuvissa on nimeltään Helmi Kajasteen diplomityö Aalto-yliopistosta. Kajaste käy tutkimuksessa läpi joukon elokuvia, joissa rakennukset tai tilat tuntuvat niiden toiminnan tai niiden aiheuttamien mielikuvien takia eläviltä. Ihmiset toimivat elokuvissa, mutta myös elinympäristö vaikuttaa väistämättä ihmiseen . ”Arkkitehtuurilla on keskeinen osa melkein kaikissa elokuvissa”, Kajaste kirjoittaa, ”elokuvaohjaajat luovat jopa tietämättään arkkitehtuuria ja tuovat esille arkkitehtuuria koskevia haaveita ja pelkoja”. Kauhuelokuvat ovat ilmeisin esimerkki niin kuin diplomityössä käsitellyt Polanskin ja Kubrickin elokuvat osoittavat.

Incredible Shrinking Man
Incredible Shrinking Man Kuva: Yle/commons wikimedia.org mies joka kutistui/incredible shrinking man

Myös erilaiset tyylisuunnat klassismista modernismiin luovat merkitystä, samoin esimerkiksi teknologia tai mittakaava, niin kuin on helppo todeta 50-luvun scifi-elokuvasta Mies joka kutistui (The Incredible Shrinking Man, ohj. Jack Arnold, 1957).

Filmiryhmässä menin Helmi Kajasteen kanssa ensin Pieneen leffakauppaan, jossa haimme DVD-hyllyjen välissä kiinnekohtia ja esimerkkejä Eloton herää -tutkimuksesta. Niitä löytyi: Ingmar Bergmanin Mansikkapaikka, Tatin Enoni on toista maata ja Playtime, Buster Keatonin Asuntopulan aikana (One Week, 1920), Stanley Kubrickin Avaruusseikkailu 2001, Terrence Malickin Onnellisten aika (Days of Heaven, 1978). Olennaisia tutkimukseen liittyviä elokuvia ovat myös Werner Herzogin Cave of Forgotten Dreams (2010), Yasujiro Ozun Tokyo Monogatari (1953), Paul Wegenerin Golem (1920), Robert Bressonin Kuolemaantuomittu on karannut (1965), David Lynchin Mulholland Drive (2001), Edgar G. Ulmerin Musta kissa (1934) ja Andrei Tarkovskin Uhri (1986).

Keskityimme lopuksi kuitenkin Jean Renoirin klassikkoon Pelin säännöt (La Règle du jeu, 1939), joka tulee Yle Teemalla teemalauantaina 22.11. Renoirin lukuisissa äänestyksissä maailman parhaitten elokuvien joukkoon sijoittunut mestariteos alkaa Beaumarchaisin Figaron häät -näytelmästä peräisin olevalla sitaatilla ja elokuva onkin tavallaan juoksua, huutoa ja kohellusta pitkin markiisi de Chesnayen maaseutukartanoa. Ympäristö on kuin Downton Abbeyssa, Gosford Parkissa tai Menneessä maailmassa: historia vyöryy eteenpäin ja yläkerrassa harrastetaan täyttä päätä kosioleikkejä, vaikka ruuma vuotaa jo pahasti ja loistoalus vajoaa pian. Vielä pientä detaljitietoa, joka voi auttaa epäuskoisia Renoirin teoksen arvottamisessa: puvustajana oli Coco Chanel ja assistenttina Henri Cartier-Bresson. Mutta mestari oli tietysti ohjaaja ja hullunmyllyn tragikoominen keskipiste Octave eli Renoir itse.

Filmiryhmä: Talot jotka heräsivät eloon, Yle Radio 1 to 20.11. klo 17.20 ja ti 25.11. klo 21.15.

  • Miten Minna Canth ehti?

    Mikä mahdollisti Minna Canthin valtavan elämäntyön?

    Palvelijoiden ja kauppa-apulaisten saatavilla olevan ja edullisen työpanoksen ansiosta Minna Canthilla oli mahdollisuus kirjoittaa tasa-arvoa edistäviä artikkeleita ja näytelmiä.

  • Avaruusromua: Palmut, hiekkaranta ja tähtikirkas yö

    Mitä on eksotiikka musiikissa?

    Mitä on eksotiikka? Mitä on eksotiikka musiikissa? 1950-luvulla se oli viihdyttäviä viuluja, intensiivistä tunnelmaa, villejä rytmejä ja salaperäisiä ääniä. Tuolloin levyillä soivat tunnelmat eksoottisilta kaukomailta: Aasiasta, Havaijilta, Amazonilta, Andeilta ja Afrikasta. Mutta musiikki ei ollut mitään kansanmusiikkia tai etnoa, vaan aitoa eskapistista viihdettä. Se oli eksoottista fantasiaa. Se oli epäaitoa muka-musiikkia. Se oli musiikillista kolonialismia. Mutta hyvin viihdyttävää, ja nykyään kuunneltuna mitä viehättävintä kitschiä ja campia. Ja eksotiikka viehättää yhä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri