Hyppää pääsisältöön

Talot jotka heräsivät eloon

Pelin säännöt
Pelin säännöt Kuva: Yle/Kuvapalvelu pelin säännöt

Stanley Kubrickin Hohdon Overlook-hotelli. Roman Polanskin Inhon asunto, jonka seinistä kasvaa käsiä. Jacques Tatin Enoni on toista maata, jonka modernistinen villa tuijottelee herra Hulot’ta. Terrence Malickin Onnellisten ajan yksinäinen talo keskellä peltoa, joka tuo mieleen Alfred Hitchcockin Psykon ja Norman Batesin kotitalon, joka seisoo yksin mäellä – joka tuo mieleen Edward Hopperin maalauksien yksinäiset talot. Klassista tyyliä edustava huone, jossa Hynkel leikittelee karttapallolla Chaplinin elokuvassa Diktaattori. Entä Jean Renoirin Pelin säännöt ja ranskalainen maalaiskartano ennen toista maailmansotaa?

Eloton herää – arkkitehtuuri hahmona elokuvissa on nimeltään Helmi Kajasteen diplomityö Aalto-yliopistosta. Kajaste käy tutkimuksessa läpi joukon elokuvia, joissa rakennukset tai tilat tuntuvat niiden toiminnan tai niiden aiheuttamien mielikuvien takia eläviltä. Ihmiset toimivat elokuvissa, mutta myös elinympäristö vaikuttaa väistämättä ihmiseen . ”Arkkitehtuurilla on keskeinen osa melkein kaikissa elokuvissa”, Kajaste kirjoittaa, ”elokuvaohjaajat luovat jopa tietämättään arkkitehtuuria ja tuovat esille arkkitehtuuria koskevia haaveita ja pelkoja”. Kauhuelokuvat ovat ilmeisin esimerkki niin kuin diplomityössä käsitellyt Polanskin ja Kubrickin elokuvat osoittavat.

Incredible Shrinking Man
Incredible Shrinking Man Kuva: Yle/commons wikimedia.org mies joka kutistui/incredible shrinking man

Myös erilaiset tyylisuunnat klassismista modernismiin luovat merkitystä, samoin esimerkiksi teknologia tai mittakaava, niin kuin on helppo todeta 50-luvun scifi-elokuvasta Mies joka kutistui (The Incredible Shrinking Man, ohj. Jack Arnold, 1957).

Filmiryhmässä menin Helmi Kajasteen kanssa ensin Pieneen leffakauppaan, jossa haimme DVD-hyllyjen välissä kiinnekohtia ja esimerkkejä Eloton herää -tutkimuksesta. Niitä löytyi: Ingmar Bergmanin Mansikkapaikka, Tatin Enoni on toista maata ja Playtime, Buster Keatonin Asuntopulan aikana (One Week, 1920), Stanley Kubrickin Avaruusseikkailu 2001, Terrence Malickin Onnellisten aika (Days of Heaven, 1978). Olennaisia tutkimukseen liittyviä elokuvia ovat myös Werner Herzogin Cave of Forgotten Dreams (2010), Yasujiro Ozun Tokyo Monogatari (1953), Paul Wegenerin Golem (1920), Robert Bressonin Kuolemaantuomittu on karannut (1965), David Lynchin Mulholland Drive (2001), Edgar G. Ulmerin Musta kissa (1934) ja Andrei Tarkovskin Uhri (1986).

Keskityimme lopuksi kuitenkin Jean Renoirin klassikkoon Pelin säännöt (La Règle du jeu, 1939), joka tulee Yle Teemalla teemalauantaina 22.11. Renoirin lukuisissa äänestyksissä maailman parhaitten elokuvien joukkoon sijoittunut mestariteos alkaa Beaumarchaisin Figaron häät -näytelmästä peräisin olevalla sitaatilla ja elokuva onkin tavallaan juoksua, huutoa ja kohellusta pitkin markiisi de Chesnayen maaseutukartanoa. Ympäristö on kuin Downton Abbeyssa, Gosford Parkissa tai Menneessä maailmassa: historia vyöryy eteenpäin ja yläkerrassa harrastetaan täyttä päätä kosioleikkejä, vaikka ruuma vuotaa jo pahasti ja loistoalus vajoaa pian. Vielä pientä detaljitietoa, joka voi auttaa epäuskoisia Renoirin teoksen arvottamisessa: puvustajana oli Coco Chanel ja assistenttina Henri Cartier-Bresson. Mutta mestari oli tietysti ohjaaja ja hullunmyllyn tragikoominen keskipiste Octave eli Renoir itse.

Filmiryhmä: Talot jotka heräsivät eloon, Yle Radio 1 to 20.11. klo 17.20 ja ti 25.11. klo 21.15.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri