Hyppää pääsisältöön

Risukeittimet innostavat retkeilyharrastajia

Retkikeittimillä valmistuu ruoka nopeasti.
Risukeittimillä valmistuu myös ruoka. Retkikeittimillä valmistuu ruoka nopeasti. Kuva: Yle/Timo Heikkinen retkikeitin

Risukeitin on mukana kulkeva, kevyt keitin, jolla voi polttaa puuta. Se on kätevä ja ekologinen vaihtoehto, sillä polttoainetta ei tarvitse kantaa mukana. Lähes kaikkialta löytää helposti kuivia risuja ja käpyjä poltettavaksi. Risukeitin ei aiheuta turhaa jätettä, kuten esimerkiksi kaasukeittimen tyhjät patruunat.

Risukeitin kodassa.
Risukeitin pitää kodan lämpimänä. Risukeitin kodassa. Kuva: Yle/Timo Heikkinen kota
Suomessa on pari vuotta jatkunut pienimuotoinen risukeitinbuumi. Tee se itse -henkiset retkeilyharrastajat ovat rakentaneet omia keittimiään ja kehitelleet niitä paremmiksi. Hyvänä osoituksena harrastuksen suosiosta kertoo lokakuun loppupuolella jo kolmannen kerran järjestetty Risukeittimien kokoontumisajo, Risuralli.

Kaikki alkoi siitä, kun Risurallin isä, toimittaja Joppe Ranta kirjoitti Retki-lehteen vuonna 2011 vertailun risukeittimistä. Tämän jälkeen yhteydenottoja tuli runsaasti. Ihmiset lähettivät kuviaan tekemistään keittimistä tai kysyivät neuvoja. Lopullisen sykäyksen antoi Erätulilla-sarjan Retkinikkari-osuus, jossa Joppe askarteli risukeittimen.

Toimittaja Joppe Ranta
Toimittaja Joppe Ranta. Toimittaja Joppe Ranta Kuva: Yle/Timo Heikkinen joppe ranta

Palautteen innoittamana Ranta perusti Facebook-ryhmän “Risukeittimien kokoontumisajot”. Ryhmän myötä Risuralli-kokoontumiset ovat syntyneet spontaanisti.

- Risukeitin yhdistää myös erilaisia retkihenkisiä harrastajia yhteen aina melojista nikkareihin, Joppe Ranta toteaa.

Ihmiset ovat innostuneet aiheesta ja kyselyitä on tullut vastaavan tapahtuman järjestämisestä myös pohjoisessa Suomessa. Seuraavat tapahtumat ovat luvassa jo joulukuun ja tammikuun aikana.

- Harrastajia yhdistää samanlainen sosiaalisuus kuin vaikkapa vanhojen autojen tapahtumassa. Kaikki ovat ovat mukana innoissaan ja jakavat tietoa keskenään, Joppe Ranta kertoo.

Joustavat käyttömahdollisuudet

Verrattuna perinteiseen nuotioon, risukeittimen avulla puusta saadaan paremmin tehoa irti ja palotapahtuma on usein puhtaampi. Paloprosessia voi lisäksi parantaa pattereilla toimivalla pienellä tuulettimella tai keittimen ilmakanavilla. Tulen pitäminen tasaisena retkikokoisessa risukeittimessä voi mallista riippuen kuitenkin vaatia puun syöttämistä melko tiuhaan.

Harrastajan rakentama risukeitin.
Harrastajan rakentama risukeitin. Harrastajan rakentama risukeitin. Kuva: Yle/Timo Heikkinen risukeitin

Risukeittimen eduksi on laskettava myös sen joustavat käyttömahdollissuudet. Paikoissa, joissa avotulen teko on kielletty, tarjoaa risukeitin mahdollisuuden tulisteluun.

Metsäpalovaroituiksenkin aikana risukeitintä voi käyttää, jos sen pohja ei kuumenna alla olevaa maastoa eikä kipinöinti aiheuta tulipalovaaraa. Vastuu on kuitenkin aina tulen sytyttäjällä.

Muihin retkikeittimiin verrattuna veden kiehautusajat ovat lähes yhtä hyviä. Laajassa Retki-lehdessä julkaistussa testissä puoli litraa vettä kiehui keittimestä riippuen 6-13 minuutin jälkeen.

Keitintä kutsutaan puukaasukeittimeksi, jos se kierrättää palotapahtumasta syntyvät puukaasut poltettavaksi, jolloin tapahtuu ns. toinen palaminen. Tällöin savutus on pientä, tuhkaa jää vähemmän ja polttoaineesta saadaan irti paras teho.

Tee risukeitin itse

Risukeittimen voi tehdä itse tai ostaa valmiina kaupasta. Helpoimmillaan se syntyy peltisestä säilyketölkistä tai teräksisestä aterinkuivaimesta. Malleja on kuitenkin yhtä monta kuin on rakentajiakin.

Yksinkertaista puukaasukeitintä varten tarvitset kaksi erikokoista maali- tai säilyketölkkiä. Tarkista, että tölkit menevät sisäkkäin ja niiden väliin jää rako tuloilmaa varten.

Isomman tölkin kanteen tehdään reikä pienempää tölkkiä varten.

Maalipurkin kanteen tehdään aukko.
Maalipurkin kanteen tehdään aukko pienemmälle tölkille. Maalipurkin kanteen tehdään aukko. Kuva: Yle/Timo Heikkinen purkki

Tee pienemmän tölkin alapohja täyteen reikiä. Tähän sopii hyvin esimerkiksi 6 mm:n poranterä. Tölkin kylkeen ylä- ja alareunaan tehdään tasaisin välein noin kymmenen kappaletta reikiä, joiden halkaisija on myös 6 mm.

Puukaasukeittimen osat.
Puukaasukeittimen osat. Kuva: Yle/Timo Heikkinen keitin

Tee ulommaisen tölkin kyljen alareunaan vähintään kahdeksan kappaletta noin 10mm:n reikiä tasaisin välein.

Puukaasukeitin palaa puhtaasti.
Puukaasukeitin palaa puhtaasti. Puukaasukeitin palaa puhtaasti. Kuva: Yle/Timo Heikkinen tuli

Verkosta tai matalasta tölkistä voi askarrella telineen keittoastiaa varten. Jätä aukko puiden lisäämistä varten.

Puukaasukeittimellä kiehautetaan vettä pakissa.
Puukaasukeittimellä kiehautetaan vettä pakissa. Kuva: Yle/Timo Heikkinen pakki

Lisää aiheesta:
Risukeitinten kokoontumisajot Facebookissa
Suomen Erätaitoyhdistys ry
Retki-lehden risukeitintesti

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Yle Luonto seuraa majavaperheen kesää

    Seuraa majavaperheen kesää Yle Luonnon livekamerasta.

    Yle Luonnon livekamera seuraa majavaperheen kesää eteläsuomalaisella erämaalammella. Onnistuimme taltioimaan harvinaista kuvaa majavista pesäkammion sisältä, mukana vipeltää myös ihan pieni poikanen!

  • Tarvitseeko luonto ihmistä? Perinnemaisemat matkivat muinaisia mammuttiaroja

    Perinteiset niityt lajeineen ovat katoamassa

    Perinteisesti hoidettu niitty on perhosten ja pölyttäjien paratiisi. Myös ihmissilmä nauttii perinteisestä maalaismaisemasta laiduntavine lehmineen. Nämä näkymät ovat katoamassa Suomen kartalta, niiden osuus on kutistunut alle prosenttiin sadan vuoden takaisesta. Perinnemaisemien kadotessa katoaa myös niistä riippuvaiset kasvit ja hyönteiset. Niittyjen metsittymistä vastaan taistellaan lehmien ja lampaiden avulla.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Presidentti Sauli Niinistö: Kiipeilin lapsena puissa ja rakensin majoja

    Metsä kuului lapsena presidentin jokapäiväiseen elämään.

    17. toukokuuta vietettiin Suomen lasten metsäretkipäivää. Yli 20 000 lasta lähti metsäretkelle. Espoolaisen Keinumäen koulun oppilaiden mukana retkeili tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka toimi tapahtuman suojelijana.

  • Suomen pienin jyrsijä vaivaishiiri on söpö kuin mikä

    Vaivaishiiri on vilkas siimahäntä.

    Vaivaishiiret Justiina ja Jesper asuvat Korkeasaaren eläintarhassa. Yle Luonto on seurannut niiden elämää keväästä lähtien. Nyt kaksi hiiriparin jälkeläistä on muuttamassa Ruotsiin, Skansenin eläintarhaan Tukholmaan.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.