Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Arkkitehti Saija Hollmén avaa ovia kehittyvissä maissa

Arkkitehti Saija Hollmén suunnittelemansa naisten turvatalon Kwiecon edessä Tansaniassa.
Arkkitehti Saija Hollmén (kuvassa), Jenni Reuter ja Helena Sandman aikovat toteuttaa suunnitelemansa naisten turvatalon Tansianiaan, vaikka rahoitusta vielä puuttuu. Arkkitehti Saija Hollmén suunnittelemansa naisten turvatalon Kwiecon edessä Tansaniassa. Kuva: Yle/ Stefan Bremer ja Kai Salmi hollmén

Monet pohjoismaiset arkkitehdit ovat nyt kiinnostuneita kehittyvistä maista. Taustalla on halu panna hyvä kiertämään. Työ kehittyvissä maissa on arvokasta, vaikkei siitä palkkaa aina saakaan.

Lapiot heiluvat Tansaniassa. Työt käynnistyivät lokakuussa Moshissa Tansaniassa, kun kansalaisjärjestö Kwiecko ryhtyi rakentamaan Hollmén Reuter Sandman Arkkitehtien suunnittelemaa turvakotia naisille. Kokonaisrahoitus ei ole koossa. Sen hankkimiseen osallistuminen kuuluu arkkitehtien tehtävisiin, jos haluaa parantaa arkkitehtuurin kautta ihmisten elinoloja kehittyvissä maissa.

On sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat, että näillä etuoikeuksilla pitäisi tuottaa jotain, joka veisi eteenpäin sitä hyvää, mitä itse on itse on saanut.

Seitsemän vuoden työ kuitenkin nyt etenee. Hollmén Reuter Sandman eli HRS Arkkitehdeillä on takana kokemuksia kesken jääneistä hankkeista. Se kuuluu osana kehittyviin maissa työskentelevän arkkitehtitoimiston arkea.

KWIECO turvatalo, rakennuksen sijainti Moshi, Tansania.
Havainnekuva naisten turvatalosta Tansaniaan. KWIECO turvatalo, rakennuksen sijainti Moshi, Tansania. Kuva: Kai Salmi tansania

Kaikki alkoi punaisesta talosta

Naisia saapumassa Naisten taloon Ruffisque / Senegal
Senegalilaisnaisia saapumassa Naisten taloon. Naisia saapumassa Naisten taloon Ruffisque / Senegal Kuva: Juha Ilonen arkkitehdit
Meidän mielestä kierrätys voi olla hirveen siistiä.

Kolmen arkkitehdin yhteinen toimisto sai alkunsa 1996, kun opiskelijat Saija Hollmén, Jenni Reuter ja Helena Sandman lähtivät teknillisen korkeakoulun kurssimatkalle Senegaliin. Rufisqueessa, pääkaupunki Dakarin lähellä, sijaitsi jo pohjoismais-senagalilainen kulttuurikeskus, jonka kautta nuoret arkkitehtiopiskelijat saivat kontaktin paikallisiin. He ryhtyivät suunnittelemaan keskusta naisille, tukemaan naisten yhteistoimintaa. Maaseudulta kaupunkiin muuttaneilla naisille ei ollut tukenaan perinteisiä sukujen verkostoja, joten naiset olivat alkaneet korvata niitä liittoutamalla järjestöiksi.

- Jotkut näistä järjestöistä on aika suuria jo, monia kymmeniä naisia. Ja kun he kokoontuvat sitten jonkun naisen pihalle niin aidat rupee kaatuilemaan.

Katunäkymä ja Naisten talo, Rufisque/ Senegal
Katunäkymä Katunäkymä ja Naisten talo, Rufisque/ Senegal Kuva: Juha Ilonen naisten talo

Naisten omalle talolle oli siis kysyntää. Arkkitehdeillä oli yhtenä motiivina hankkeessa osoittaa paikalliselle, että kierrätysmateriaaleja voi käyttää arvokkaalla ja kauniilla tavalla.

Oli tärkeää tehdä talosta koru, jota naiset voisivat olla ylpeitä.

- Meidän mielestä kierrätys voi olla hirveen siistiä. Mutta kun yritimme ehdottaa, että jätämme maalamatta auton vanteet, joita käytimme tuuletusaukkoissa, niin vastaanotto oli tyrmistynyt. Ja he olivat aivan oikeassa.

Saija Hollmen kuvailee, miten senegalilainen nainen on aina puhtaissa vaatteissa ja kantaa itseään ylväästi ulkonäöstä ja ryhdistä tinkimättä.

- Oli tärkeää tehdä talosta koru, jota naiset voisivat olla ylpeitä.

Naisten talon avajaiset, Rufisque/ Senegal
Punaisen talon avajaisissa. Naisten talon avajaiset, Rufisque/ Senegal Kuva: Helena Sandman rufisque

Punaisesta talosta tuli rakennus, josta myös sen suunnittelijatkin saivat olla ylpeitä. Se inspiroi kollegoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Toimisto sai ehdotuksia uusista projekteista.

Läntisten arkkitehtien työnkuva kehittyvien maiden rakennushankkeissa paljon suomalaisen arkkitehdin työkenttää laajempi. Työtä myös tehdään yhteistyössä sosialogien, antropologien, monien paikallisten eri alojen erikoisosaajien kanssa. On oltava valmis osallistumaan varainhankintaan. Sitä kautta varmistuu myös vapaus päättää suunnittelusta.

Seuraavaksi Hollmén Reuter Sandman Arkkitehdit eli HRS sitoutui orpokodin rakentamiseen Kilimajaron lähelle Moshiin Tansaniaan. Siinä varainkeruussa olivat mukana välillisesti Hollywood-näyttelijät Angelina Jolie ja Ewan McGregorikin. Hanke ei kuitenkaan onnistunut ja haudattiin 2009. Sen suunnittelun aikana suomalaisarkkitehdit olivat vaikuttuneet paikallisen ja jo vakiintuneen kansalaisjärjestön, Kwiecon, toiminnasta.

Heille tulee jatkuvasti asiakkaita, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa

Järjestö ja arkkitehdit virittivät yhdessä hankkeen turvakodista, joka on nyt siis edennyt seitsemän vuoden jälkeen rakennusvaiheeseen.

Pienoismalli rakennuksesta KWIEKO turvatalo, Moshi/Tansania.
Turvakoti käpertyy sisäpihalle toimistojen kainaloon. Pienoismalli rakennuksesta KWIEKO turvatalo, Moshi/Tansania. Kuva: Hollmén Reuter Sandman Architects’ tansania

Kwiecolla oli ollut jo monta vuotta turvakotihanke paperilla.

- Heille tulee jatkuvasti asiakkaita, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa, kotonaan hyväksikäytettyjä ja perheväkivallan uhreja, joilla ei ole mitään paikka mennä.

Ovia bambusta tulevaan arkkitehtitoimiston turvakeskukseen Tansianiassa.
Hollmén Reuter Sandman Arkkitehditien suunnittelemat ovet, joiden kautta tulevaisuudessa kulkee naisia ja lapsia turvakotiin Tansaniassa. Rakentaminen on alkanut nyt lokakuussa. Ovia bambusta tulevaan arkkitehtitoimiston turvakeskukseen Tansianiassa. Kuva: Helena Sandman rakenna minut

Arkkitehtien perustaman Ukumbi järjestön kautta suomalaiset ottivat vastuun hankkeen eteenpäin viemisestä, johon kuuluu myös asiankuuluvien tilojen rakentaminen.

Vallankumous tuli väliin

APE oppimiskeskus, Kairo/Egypti, pienoismalli
Pienoismalli Kairon slummiin suunnittelusta roskankerääjien oppimiskekuksesta. Kansalaisjärjestö APE ei halunnut kutsua sitä kouluksi, koska silloin se olisi kiinnostanut viranomaisia enemmän. APE oppimiskeskus, Kairo/Egypti, pienoismalli Kuva: Hollmén Reuter Sandman Architects’ kairo

Edellisestä isosta hankkeesta on jäljellä pahvinen pienoismalli. Vallankumous keskeytti työt Kairon roskienkerääjien oppimiskeskuksen tontilla.

Heitä kehoitettiin lähtemään jo aamupäivällä lentokentälle, vaikka heidän lentonsa oli illalla. Illalla oli vallankumous jo alkanut.

- Monttu oli kaivettuna ja rakennuslupahakemus oli jo jätetty. Se olisi pitänyt tulla seuraavalla viikolla.

Helena Sandman ja Jenni Reuter ehtivät vallonkumouksen tieltä pois kirjaimellisesti viime tingassa.

- Heitä kehoitettiin lähtemään jo aamupäivällä lentokentälle, vaikka heidän lentonsa oli illalla. Illalla oli vallankumous jo alkanut.

Ape oppimiskeskuksen pienoismalli, sisäänkäynti. Rakennus sijaitsee Kairossa, Egyptissä.
Suomalaisarkkitehdit olisivat säästäneet slummin keskellä seisseet suuret puut. Ape oppimiskeskuksen pienoismalli, sisäänkäynti. Rakennus sijaitsee Kairossa, Egyptissä. Kuva: Hollmén Reuter Sandman Architects’ hollmén

Saija Hollmen kävi Egyptissä vuotta myöhemmin, koska arkkitehtitoimisto osallistui Helinä Rautavaaran museon näyttelyyn kierrättämisestä. Perillä tuli selväksi, että paikallisille hanke oli yhä vahvasti olemassa, vaikka suomalaisarkkitehdit olivat jo antaneet periksi.

- Heillä oli asenne, että tästä noustaan.

APE oppimiskeskus, Kairo/Egypti
Roskankerääjien yhdyskunta Kairossa odottaa oppimiskeksustaan. APE oppimiskeskus, Kairo/Egypti Kuva: Helena Sandman hollmén

Ei työtä rahan takia

Kehittyviin maihin suunnittelemalla ei itseään elätä. Projektit eivät tuota voittoa.

- Kyllä meillä on sellanen karski jako, että 50 prosenttiä siitä työstä, mitä tehdään, on vapaaehtoistyötä.

Hollmén Reuter Sandman perustivat myös 2007 kansalaisjärjestön nimeltä Ukumbi parantamaan arkkitehtuurin avulla elämänlaatua kehittyvissä maissa ja vähentämään köyhyyttä. Ukumbiin ovat liittyneet myös Komitu ja Uusi kaupunki -kollektiivin jäsenistä Rudanko + Kankkunen. Inari Virkkala, joka on mukana sekä Uusi kaupunki -kollektiivissa Hukkatilan riveissä, kuuluu myös Komituun. Komitun asnioista Kambodzaan valmistui keväällä nuorisokeskus, jonka yhteydessä suomalaíset arkkitehtiopiskelijat kehittivät omaa ja paikallisten bambuosaamista. Bambua oli hyljeksitty rakennusmateriaalina, koska sitä pidettiin vanhanaikaisena. Mutta bamburakentamisen kehittäminen on arvokasta, koska bambu on kestävä ja nopeasti kasvava kasvi, jonka hyödyntäminen rakentamisessa kiinnostaa maailmanlaajuisesti. Rudanko + Kankkunen on suunnitteli Kambodzaan ammattikoulun. Kumpikin projekti on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.

Komitun rakentama nuorisokeskus Kamdodzassa
Komitun suunnittelema nuorisokeskus Kouk Khleang Youth Center Phnom Phenissä Komitun rakentama nuorisokeskus Kamdodzassa Kuva: Copyright: Montana Rakz inari virkkala

Kumpikin projekti sai alkunsa Jenni Reuterin vetämällä Aalto-yliopiston opiskelijoiden matkalla. Kiinnostus kehittyviin maihin on arkkitehtuurin trendi, joka on erityisen vahvaa pohjoismaissa. Inari Virkkala ja hänen Ruotsissa työskentelevä opiskelutoveri Pilvi Vanamo perustivat puolestaan 12 pohjoismaisen toimiston South of North, joka esittäytyi näyttelyllä Helsinki Designweekissä ja osallistui South of North osallistui syksyllä myös Venetsian arkkitehtuuribiennaleen, jossa se järjesti kohtaamisen afrikkalaisten ja läntisten arkkitehtien välillä. Ryhmässä suhtaudutaan itsekriittisesti työn pieneen mittakaavaan ja vaikuttavuuteen.

Tästä klikkaamalla löydät keskustelun Mouthful of Meetings, joka striimattiin ja taltioitiin.

Mikä läntisiä arkkitehteja kehittyvissä maissa kiehtoo? Saija Hollmén muistuttaa siitä, kuinka arvokasta on pohjoismainen demokratia ja esimerkiksi mahdollisuus opiskella ilmaiseksi.

- On sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat, että näillä etuoikeuksilla pitäisi tuottaa jotain, joka veisi eteenpäin sitä hyvää, mitä itse on itse on saanut.

Arkkitehdit Saija Hollmén, Jenni Reuter ja Helena Sandman
Arkkitehdit yhteiskuvassa, Saija Hollmén, Jenni Reuter ja Helena Sandman. Arkkitehdit Saija Hollmén, Jenni Reuter ja Helena Sandman Kuva: Olli-Pekka Orpo rakenna minut
  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Onko kirja kertakäyttö- vai kestokulutustuote?

    Kirjan lyhyt elinkaari huolestuttaa

    Moni kaltaiseni lukutoukka huomaa tilan loppuvan kirjahyllyissään. Viimeistään muuttolaatikoita raahatessa sadattelee vuosikymmenten aikana kertynyttä pölyistä ja painavaa kirjakokoelmaa. Jos päättää luopua rakkaista kirjoistaan, törmää toiseen pulmaan: kukaan ei halua ottaa kirjoja vastaan, tai ei ainakaan maksaa niistä. Kuinka jokin niin tärkeä ja arvostettu voi muuttua niin turhaksi ja arvottomaksi?

  • Arvoituksellisia muunnelmia on sujuva mutta sisäsiisti

    Kaksi miestä, yksi nainen ja sata salaisuutta.

    Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia on kertomus kahdesta miehestä – ja juonen edetessä yhä enemmän eräästä erikoislaatuisesta naisesta. Viiden teatterin yhteistuotantona toteutettu tulkinta on sujuva ja viihdyttävä, mutta jää pintatasolle.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruuslintuja, revontulia ja Sammon taontaa. Avaruusromua 1.10.2017

    Musiikkia Karelian Skies 2017 -tapahtumasta.

    ”Eräs tärkeä syy on se, että tämä vie minut jonnekin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Täällä joudun ajattelemaan ja työskentelemään uusilla tavoilla. Tämä on luova haaste ja hyvin positiivinen kokemus”. Näin sanoo englantilainen tietokonemies ja muusikko Nick Rothwell. Hän puhuu Karelian Skies 2017 -tapahtumasta. Mitä tapahtui, kun kuusi muusikkoa kokoontui Pohjois-Karjalaan? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kauppasaarto ei kurjistanut Kuuban kulttuuria

    Kauppasaarto ei kurjistanut Kuuban kulttuuria

    Kuuba oli suurvaltojen kiistakapulana yli viisikymmentä vuotta. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kiristyneet välit johtivat vuonna 1962 ohjuskriisiin ja USA julisti Kuubaan kauppasaarron. Kauppasaarto kurjisti kuubalaisten aineellista elämää, mutta henkisiin arvoihin pakotteet eivät purreet.

  • Limingan niityt pelastettiin, ja Oulujoen lohesta tehtiin cocktail

    Maamme kirja 2017: Pohjanmaa

    Sakari Topeliuksen aikana Oulussa osoitettiin rohkeutta koskia laskemalla. Nyt kosket on valjastettu ja kuuluisan Oulujoen lohen perimä on menetetty. Oulun kauppahallissa eläkeläismiehet ovat sitä mieltä, että nykyään rohkeutta on se, että menee yksinään vanhainkotiin.

  • Äänestä Vuosisadan kirjaa!

    Äänestysaika päättyy 2.10.

    Nyt haluamme löytää yleisön valinnan Vuosisadan kirjaksi. Mikä on sinun valintasi? Äänestysaika päättyy 2.10. klo 12. Vuosisadan kirja julkistetaan suorassa Vuosisadan Kulttuurigaala -lähetyksessä 18.10. Yle TV1 -kanavalla.

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Hätä on tullut Karjalohjalle, mutta onneksi kyläläiset auttavat

    Maamme kirja 2017: Uusimaa

    Sakari Topelius perheineen vietti kesiä Karjalohjalla. Siellä hän myös viimeisteli Maamme kirjansa ja allekirjoitti kirjan esipuheen. Karjalohja oli Topeliukselle Uudenmaan helmi. Tänä päivänä karjalohjalaiset kiistävät Topeliuksen väitteen, jonka mukaan Karjalohjalla ei ole koskaan hallaa eikä hätää.

  • Siri Kolu: Niskavuoren Hetan Suomi

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori?

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Näin pohtii kirjailija Siri Kolu, Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Salon seudulla maa vajosi 1800-luvulla – ja vajoaa yhä

    Maamme-kirja 2017: Varsinais-Suomi

    Mikä on parasta Suomessa? Sen kertoo Sakari Topelius Maamme kirjassa: Valitaan kallio Ahvenanmaan saaristosta, rakentaja Pohjanmaalta, leipä Uudeltamaalta, voi Savonmaalta, omena Varsinais-Suomesta, hevonen Karjalasta, pellava Hämeenmaasta, rauta Satakunnasta, turkki Lapinmaasta – ja ystävä kaikista maakunnista. Toimittaja Jakke Holvas lähti maakuntiin etsimään Topeliuksen suosikkeja.