Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Arkkitehti Saija Hollmén avaa ovia kehittyvissä maissa

Arkkitehti Saija Hollmén suunnittelemansa naisten turvatalon Kwiecon edessä Tansaniassa.
Arkkitehti Saija Hollmén (kuvassa), Jenni Reuter ja Helena Sandman aikovat toteuttaa suunnitelemansa naisten turvatalon Tansianiaan, vaikka rahoitusta vielä puuttuu. Arkkitehti Saija Hollmén suunnittelemansa naisten turvatalon Kwiecon edessä Tansaniassa. Kuva: Yle/ Stefan Bremer ja Kai Salmi hollmén

Monet pohjoismaiset arkkitehdit ovat nyt kiinnostuneita kehittyvistä maista. Taustalla on halu panna hyvä kiertämään. Työ kehittyvissä maissa on arvokasta, vaikkei siitä palkkaa aina saakaan.

Lapiot heiluvat Tansaniassa. Työt käynnistyivät lokakuussa Moshissa Tansaniassa, kun kansalaisjärjestö Kwiecko ryhtyi rakentamaan Hollmén Reuter Sandman Arkkitehtien suunnittelemaa turvakotia naisille. Kokonaisrahoitus ei ole koossa. Sen hankkimiseen osallistuminen kuuluu arkkitehtien tehtävisiin, jos haluaa parantaa arkkitehtuurin kautta ihmisten elinoloja kehittyvissä maissa.

On sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat, että näillä etuoikeuksilla pitäisi tuottaa jotain, joka veisi eteenpäin sitä hyvää, mitä itse on itse on saanut.

Seitsemän vuoden työ kuitenkin nyt etenee. Hollmén Reuter Sandman eli HRS Arkkitehdeillä on takana kokemuksia kesken jääneistä hankkeista. Se kuuluu osana kehittyviin maissa työskentelevän arkkitehtitoimiston arkea.

KWIECO turvatalo, rakennuksen sijainti Moshi, Tansania.
Havainnekuva naisten turvatalosta Tansaniaan. KWIECO turvatalo, rakennuksen sijainti Moshi, Tansania. Kuva: Kai Salmi tansania

Kaikki alkoi punaisesta talosta

Naisia saapumassa Naisten taloon Ruffisque / Senegal
Senegalilaisnaisia saapumassa Naisten taloon. Naisia saapumassa Naisten taloon Ruffisque / Senegal Kuva: Juha Ilonen arkkitehdit
Meidän mielestä kierrätys voi olla hirveen siistiä.

Kolmen arkkitehdin yhteinen toimisto sai alkunsa 1996, kun opiskelijat Saija Hollmén, Jenni Reuter ja Helena Sandman lähtivät teknillisen korkeakoulun kurssimatkalle Senegaliin. Rufisqueessa, pääkaupunki Dakarin lähellä, sijaitsi jo pohjoismais-senagalilainen kulttuurikeskus, jonka kautta nuoret arkkitehtiopiskelijat saivat kontaktin paikallisiin. He ryhtyivät suunnittelemaan keskusta naisille, tukemaan naisten yhteistoimintaa. Maaseudulta kaupunkiin muuttaneilla naisille ei ollut tukenaan perinteisiä sukujen verkostoja, joten naiset olivat alkaneet korvata niitä liittoutamalla järjestöiksi.

- Jotkut näistä järjestöistä on aika suuria jo, monia kymmeniä naisia. Ja kun he kokoontuvat sitten jonkun naisen pihalle niin aidat rupee kaatuilemaan.

Katunäkymä ja Naisten talo, Rufisque/ Senegal
Katunäkymä Katunäkymä ja Naisten talo, Rufisque/ Senegal Kuva: Juha Ilonen naisten talo

Naisten omalle talolle oli siis kysyntää. Arkkitehdeillä oli yhtenä motiivina hankkeessa osoittaa paikalliselle, että kierrätysmateriaaleja voi käyttää arvokkaalla ja kauniilla tavalla.

Oli tärkeää tehdä talosta koru, jota naiset voisivat olla ylpeitä.

- Meidän mielestä kierrätys voi olla hirveen siistiä. Mutta kun yritimme ehdottaa, että jätämme maalamatta auton vanteet, joita käytimme tuuletusaukkoissa, niin vastaanotto oli tyrmistynyt. Ja he olivat aivan oikeassa.

Saija Hollmen kuvailee, miten senegalilainen nainen on aina puhtaissa vaatteissa ja kantaa itseään ylväästi ulkonäöstä ja ryhdistä tinkimättä.

- Oli tärkeää tehdä talosta koru, jota naiset voisivat olla ylpeitä.

Naisten talon avajaiset, Rufisque/ Senegal
Punaisen talon avajaisissa. Naisten talon avajaiset, Rufisque/ Senegal Kuva: Helena Sandman rufisque

Punaisesta talosta tuli rakennus, josta myös sen suunnittelijatkin saivat olla ylpeitä. Se inspiroi kollegoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Toimisto sai ehdotuksia uusista projekteista.

Läntisten arkkitehtien työnkuva kehittyvien maiden rakennushankkeissa paljon suomalaisen arkkitehdin työkenttää laajempi. Työtä myös tehdään yhteistyössä sosialogien, antropologien, monien paikallisten eri alojen erikoisosaajien kanssa. On oltava valmis osallistumaan varainhankintaan. Sitä kautta varmistuu myös vapaus päättää suunnittelusta.

Seuraavaksi Hollmén Reuter Sandman Arkkitehdit eli HRS sitoutui orpokodin rakentamiseen Kilimajaron lähelle Moshiin Tansaniaan. Siinä varainkeruussa olivat mukana välillisesti Hollywood-näyttelijät Angelina Jolie ja Ewan McGregorikin. Hanke ei kuitenkaan onnistunut ja haudattiin 2009. Sen suunnittelun aikana suomalaisarkkitehdit olivat vaikuttuneet paikallisen ja jo vakiintuneen kansalaisjärjestön, Kwiecon, toiminnasta.

Heille tulee jatkuvasti asiakkaita, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa

Järjestö ja arkkitehdit virittivät yhdessä hankkeen turvakodista, joka on nyt siis edennyt seitsemän vuoden jälkeen rakennusvaiheeseen.

Pienoismalli rakennuksesta KWIEKO turvatalo, Moshi/Tansania.
Turvakoti käpertyy sisäpihalle toimistojen kainaloon. Pienoismalli rakennuksesta KWIEKO turvatalo, Moshi/Tansania. Kuva: Hollmén Reuter Sandman Architects’ tansania

Kwiecolla oli ollut jo monta vuotta turvakotihanke paperilla.

- Heille tulee jatkuvasti asiakkaita, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa, kotonaan hyväksikäytettyjä ja perheväkivallan uhreja, joilla ei ole mitään paikka mennä.

Ovia bambusta tulevaan arkkitehtitoimiston turvakeskukseen Tansianiassa.
Hollmén Reuter Sandman Arkkitehditien suunnittelemat ovet, joiden kautta tulevaisuudessa kulkee naisia ja lapsia turvakotiin Tansaniassa. Rakentaminen on alkanut nyt lokakuussa. Ovia bambusta tulevaan arkkitehtitoimiston turvakeskukseen Tansianiassa. Kuva: Helena Sandman rakenna minut

Arkkitehtien perustaman Ukumbi järjestön kautta suomalaiset ottivat vastuun hankkeen eteenpäin viemisestä, johon kuuluu myös asiankuuluvien tilojen rakentaminen.

Vallankumous tuli väliin

APE oppimiskeskus, Kairo/Egypti, pienoismalli
Pienoismalli Kairon slummiin suunnittelusta roskankerääjien oppimiskekuksesta. Kansalaisjärjestö APE ei halunnut kutsua sitä kouluksi, koska silloin se olisi kiinnostanut viranomaisia enemmän. APE oppimiskeskus, Kairo/Egypti, pienoismalli Kuva: Hollmén Reuter Sandman Architects’ kairo

Edellisestä isosta hankkeesta on jäljellä pahvinen pienoismalli. Vallankumous keskeytti työt Kairon roskienkerääjien oppimiskeskuksen tontilla.

Heitä kehoitettiin lähtemään jo aamupäivällä lentokentälle, vaikka heidän lentonsa oli illalla. Illalla oli vallankumous jo alkanut.

- Monttu oli kaivettuna ja rakennuslupahakemus oli jo jätetty. Se olisi pitänyt tulla seuraavalla viikolla.

Helena Sandman ja Jenni Reuter ehtivät vallonkumouksen tieltä pois kirjaimellisesti viime tingassa.

- Heitä kehoitettiin lähtemään jo aamupäivällä lentokentälle, vaikka heidän lentonsa oli illalla. Illalla oli vallankumous jo alkanut.

Ape oppimiskeskuksen pienoismalli, sisäänkäynti. Rakennus sijaitsee Kairossa, Egyptissä.
Suomalaisarkkitehdit olisivat säästäneet slummin keskellä seisseet suuret puut. Ape oppimiskeskuksen pienoismalli, sisäänkäynti. Rakennus sijaitsee Kairossa, Egyptissä. Kuva: Hollmén Reuter Sandman Architects’ hollmén

Saija Hollmen kävi Egyptissä vuotta myöhemmin, koska arkkitehtitoimisto osallistui Helinä Rautavaaran museon näyttelyyn kierrättämisestä. Perillä tuli selväksi, että paikallisille hanke oli yhä vahvasti olemassa, vaikka suomalaisarkkitehdit olivat jo antaneet periksi.

- Heillä oli asenne, että tästä noustaan.

APE oppimiskeskus, Kairo/Egypti
Roskankerääjien yhdyskunta Kairossa odottaa oppimiskeksustaan. APE oppimiskeskus, Kairo/Egypti Kuva: Helena Sandman hollmén

Ei työtä rahan takia

Kehittyviin maihin suunnittelemalla ei itseään elätä. Projektit eivät tuota voittoa.

- Kyllä meillä on sellanen karski jako, että 50 prosenttiä siitä työstä, mitä tehdään, on vapaaehtoistyötä.

Hollmén Reuter Sandman perustivat myös 2007 kansalaisjärjestön nimeltä Ukumbi parantamaan arkkitehtuurin avulla elämänlaatua kehittyvissä maissa ja vähentämään köyhyyttä. Ukumbiin ovat liittyneet myös Komitu ja Uusi kaupunki -kollektiivin jäsenistä Rudanko + Kankkunen. Inari Virkkala, joka on mukana sekä Uusi kaupunki -kollektiivissa Hukkatilan riveissä, kuuluu myös Komituun. Komitun asnioista Kambodzaan valmistui keväällä nuorisokeskus, jonka yhteydessä suomalaíset arkkitehtiopiskelijat kehittivät omaa ja paikallisten bambuosaamista. Bambua oli hyljeksitty rakennusmateriaalina, koska sitä pidettiin vanhanaikaisena. Mutta bamburakentamisen kehittäminen on arvokasta, koska bambu on kestävä ja nopeasti kasvava kasvi, jonka hyödyntäminen rakentamisessa kiinnostaa maailmanlaajuisesti. Rudanko + Kankkunen on suunnitteli Kambodzaan ammattikoulun. Kumpikin projekti on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.

Komitun rakentama nuorisokeskus Kamdodzassa
Komitun suunnittelema nuorisokeskus Kouk Khleang Youth Center Phnom Phenissä Komitun rakentama nuorisokeskus Kamdodzassa Kuva: Copyright: Montana Rakz inari virkkala

Kumpikin projekti sai alkunsa Jenni Reuterin vetämällä Aalto-yliopiston opiskelijoiden matkalla. Kiinnostus kehittyviin maihin on arkkitehtuurin trendi, joka on erityisen vahvaa pohjoismaissa. Inari Virkkala ja hänen Ruotsissa työskentelevä opiskelutoveri Pilvi Vanamo perustivat puolestaan 12 pohjoismaisen toimiston South of North, joka esittäytyi näyttelyllä Helsinki Designweekissä ja osallistui South of North osallistui syksyllä myös Venetsian arkkitehtuuribiennaleen, jossa se järjesti kohtaamisen afrikkalaisten ja läntisten arkkitehtien välillä. Ryhmässä suhtaudutaan itsekriittisesti työn pieneen mittakaavaan ja vaikuttavuuteen.

Tästä klikkaamalla löydät keskustelun Mouthful of Meetings, joka striimattiin ja taltioitiin.

Mikä läntisiä arkkitehteja kehittyvissä maissa kiehtoo? Saija Hollmén muistuttaa siitä, kuinka arvokasta on pohjoismainen demokratia ja esimerkiksi mahdollisuus opiskella ilmaiseksi.

- On sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat, että näillä etuoikeuksilla pitäisi tuottaa jotain, joka veisi eteenpäin sitä hyvää, mitä itse on itse on saanut.

Arkkitehdit Saija Hollmén, Jenni Reuter ja Helena Sandman
Arkkitehdit yhteiskuvassa, Saija Hollmén, Jenni Reuter ja Helena Sandman. Arkkitehdit Saija Hollmén, Jenni Reuter ja Helena Sandman Kuva: Olli-Pekka Orpo rakenna minut
Kommentit
  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Koko maailman taiteen historia BBC:n uudessa suursarjassa

    Luovuuden katkeamaton ketju ulottuu vuosituhansien taakse

    Kulttuurien juurilla on BBC:n uusi yhdeksänosainen suursarja koko maailman kuvataiteen historiasta varhaisimmista luolamaalauksista nykypäivään – ja tulevaisuuteenkin. Teema tiistaisin 21.8. – 19.10.

  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

    Professori Kaisa Häkkinen on nähnyt tutkijan työn muutoksen.

    Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kohta robotit eivät kaipaa ihmistä – 10 tarinaa robottien elämästä

    Robotti on enemmän kuin kone, se on kohta perheenjäsen.

    1950-luvulla haaveiltiin ajasta, jolloin robotit astuisivat ihmiskunnan palvelukseen. Robotit ovat olleet liukuhihnahommissa jo vuosikymmeniä, ja nyt ne haluavat olla perheenjäseniämme. Robotit ovat osa elämäämme - halusimme tai emme.

  • Esa-Pekka Salonen 60 vuotta Teemalla

    Juhlakonsertti suorana, arkisto-ohjelmia nuoresta maestrosta

    Kesällä 60 vuotta täyttänyttä maestro Esa-Pekka Salosta juhlitaan suorassa konserttilähetyksessä perjantaina 17.8. Lisäksi Teemalla nähdään arkisto-ohjelmia nuoremmasta Salosesta.

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on oppinut kiitollisuuden taidon

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä.

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä. Hän on tehnyt kymmenien eri ammattien töitä aina merimiehestä ohjelmistosuunnittelijaksi ja päätoimittajaksi asti. Viimeiset 40 vuotta hän on elättänyt itsensä vapaana kirjailijana. Torsti Lehtisen elämä on myös vaikuttava muutostarina, jonka päähenkilö ponnistaa Kallion slummeista ja päihteiden ja rötösten maailmasta yliopistoon filosofian laitoksen opiskelijaksi ja vapaaksi tutkijaksi. Lehtisen mittavan tuotannon keskiössä ovat eksistenssin kysymykset, joita myös Lehtisen tutkima tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard pohti.

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

  • Ingmar Bergmanin taiteen ja tuotteliaisuuden salaisuudet: jatkuva ripuli, elatusvelvollisuudet ja seksi

    Harva olisi selvinnyt Bergmanin vauhdissa

    Taiteilijadokumentit keskittyvät yleensä ylläpitämään romanttista neromyyttiä ja herkuttelemaan tragedioilla. Niitä tehdään ikään kuin kukaan ei jaksaisi kuulla neron teoksista mitään. Uusi Bergman-dokumentti Yksi vuosi, yksi elämä ei tee tästä poikkeusta. Saamme tietää että useamman naisen kanssa yhtä aikaa touhuavalla elokuvaohjaajalla oli ärtynyt suoli ja paha temperamentti. Mutta resepti toimii, sillä minäkin palasin kiinnostuneena hyllyssä pölyttyneen dvd-kokoelmani kimppuun ja innostuin lukemaan kolme ja puoli kirjaa Bergmanista.

  • Avaruusromua: Musiikillista Pääomaa!

    Karl Marxin syntymästä 200 vuotta!

    Karl Marx eli ja esitti ajatuksiaan 1800-luvulla. Miksi hänestä puhutaan vielä 200 vuotta hänen syntymänsä jälkeen? Miksi nyt, kun ajat ovat muuttuneet ja maailma on toisenlainen? Eihän kaikki mennyt niin kuin Marx ajatteli. Miksi hän on yhä tieteellisen keskustelun ja kirjoitusten kohteena? Eikä Marx innosta nykyään ainoastaan tieteilijöitä, vaan myös taiteilijoita. Marxin 200-vuotisjuhlan kunniaksi on koottu tupla-albumi, jolla 28 äänitaiteilijaa ja musiikintekijää esittää musiikillisen visionsa päivänsankarista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Sähköisiä kuvia kokeilustudiolta

    Luvassa kokeellista ja elektronista musiikkia!

    Kun 1970-luvulla kuuli radiosta sanan "kokeilustudio", oli syytä vääntää volyyminappulaa kovemmalle. Luvassa nimittäin oli jotakin, jota ei muualta juuri kuullut: kokeellista ja elektronista musiikkia. Maaperä oli otollinen. Progressiivisen rockin tekijät olivat jo ehtineet tutustuttaa yleisön uusiin musiikillisiin maisemiin. 1970-luvulla Yleisradion kokeilustudiossa syntyneet albumit Ode to Marilyn ja Reidarin sähköiset kuvat toteuttivat näitä päämääriä. Toimittajana Jukka Mikkola.