Hyppää pääsisältöön

Bombay Rushdiesta Mehtaan

Rushdie, Mehta ja muita Bombay-kirjoja
Rushdie, Mehta ja muita Bombay-kirjoja Kuva: Yle/JP Pulkkinen kirjoja bombaysta

“Bombay selviää huijaamalla ja kaikki ovat osasyyllisiä. Mies joka on luonut omaisuutensa huijaamalla on arvostetumpi kuin sellainen joka on tehnyt omaisuutensa kovalla työllä, sillä Bombayn eetoksena on nopea kipuaminen ja huijaus on oikopolku. Huijaus osoittaa hyvää bisnestajua ja nopeaa ajattelukykyä. Kuka tahansa voi tehdä työtä ja hankkia rahaa. Mitä ihailemista siinä on? Mutta hyvin suoritettu kusetus? Siinäpä sievä juttu!” -Suketu Mehta: Maximum City - Bombay Lost and Found (2004).

Suketu Metan Bombay Lost and Found on muistelmaa, matkakirjaa ja journalismia yhdistelevä kirja, jossa on hyvän romaanin imu.

suketu mehtan bombay lost and found
suketu mehtan bombay lost and found Kuva: Yle/JP Pulkkinen suketu mehtan kirja

Mehtan kirja käy nopeasti läp Bombayn monipolvista syntyhistoriaa portugalilaisineen ja britteineen, mutta erityisen hyvin se tutustuttaa lukijan 90-luvulta alkaen poliittis-uskonnollisten kiistojen repimään kaupunkiin. Ällistyttävä hahmo oli esimerkiksi brittikirjailija William Makepeace Thackeraylta nimensä ominut Bal Thackeray (1926-2012), äänioikeistolainen hindupoliitikko. Tämä entinen sarjakuvapiirtäjä, joka omien sanojensa mukaan ei ollut lukenut ainuttakaan kirjaa, masinoi Bombayssa 90-luvun alussa suuret muslimien vastaiset mellakat, johon vastapuolikin sitten kernaasti osallistui. Muslimien rikollissyndikaatti D-Company järjesti keväällä 1993 ”mustan perjantain” eli pommi-iskujen sarjan. Thackerayn johtama Shiv Sena –puolue sai Maharashtran osavaltiossa valta-aseman ja sen johdolla Bombayn nimikin vaihdettiin Mumbaiksi.

Salman Rushdie on ohittamaton Bombayn kuvaaja ja etenkin kaksi romaania, Maurin viimeinen henkäys (The Moor’s Last Sigh, 1995; suom. Arto Häilä, WSOY 1996) ja Keskiyön lapset (Midnight’s Children, 1981; suom. Arto Häilä, WSOY 1984) ovat kuin Mehtan kirjaaman historian dramatisointia. Keskiyön lapset lähtee Intian itsenäistymisen hetkistä vuonna 1947, johon hetkeen Rushdie sijoittaa päähenkilönsä Saleem Sinain syntymän. Saleemin ja Intian kasvu, kehitys ja kypsyminen tapahtuvat siis rinnan. Sen pahempi Saleemille voisi tietenkin sanoa, kun muistetaan jako Intiaan ja Pakistaniin ja sitä seuranneiseen sotaan ja valtaviin muuttoihin. Maurin viimeisessä henkäyksessä Rushdie luo kaiken muun lisäksi parodisen version Bal Thackeraysta, tässä tapauksessa hindufanaatikko on napannut nimensä toiselta brittiklassikolta, Henry Fieldingiltä. Raman Fielding toimii kuin klassiset populistit ja kansankiihottajat, käyttää uskontoa aseenaan: ”Yksi ainoa sotainen jumala, yksi kirja ja roskaväen valta: sellaiseksi ne ovat tehneet hindukulttuurin, sen monipäisen kauneuden ja rauhan.”

Tilanpuutteen vuoksi en päässyt kunnolla herkuttelemaan goalaisesta kirjakaupasta löytämälläni antolologialla The Vintage Book of Indian Writing 1947-1997. Rushdien ja Elizabeth Westin toimittamassa kokonaisuudessa on intialaisen kirjallisuuden ja ajattelun suuria nimiä Nehrusta Narayaniin, Satyajit Raysta Arundhati Roy’hin, Amitav Ghoshista Ruth Prawer Jhabwalaan.

Tähän tarkoitukseen sopivin tarina on Saadat Hasan Manton (1912-1955) Toba Tek Singh, jossa Intian ja Pakistanin jaon luomat absurditeetit tiivistyvät pattitilanteeksi tai limboksi.

saadat hasan manto
saadat hasan manto Kuva: Yle/commons wikimedia.org saadat hasan manto

Niiden uhri on tarinan (sen voi lukea tästä) päähenkilö Toba Tek Singh. Näin tarina alkaa: ”Joitakin vuosia sitten maan jakautumisen jälkeen Intian ja Pakistanin hallituksille tuli mieleen, että mielisairaaloiden asukkaat aivan kuten vangitkin olisi syytä vaihtaa. Intiassa olevat muslimihullut pitäisi siirtää Pakistaniin ja Pakistanissa olevat hindu- ja sikhihullut pitäisi lähettää Intiaan.” Enemmistö potilaista ei käsittänyt siirron syitä. Eikä sitä käsittänyt tarinan päähenkilö, sikhi-potilas, joka oli ollut eristyksissä pakistanilaisessa mielisairaalassa 15 vuoden ajan. Mies ei vartijoiden mukaan nukkunut koskaan ja hänen nähtiin aina seisovan. Korkeintaan hän lepäsi nojaten seinään. ”Uper the gur gur the annexe the bay dhayana the mung the dal of the Government of Pakistan”, kommentoi tämä Bishan Singh maiden jakoa koskevaa keskustelua omalla siansaksallaan.

Bishan Singhiä tosin nimitettiin Toba Tek Singhiksi Punjabissa sijaitsevan kotikylän vuoksi. Singh oli kotopuolessa ollut suhteellisen vauras maanomistaja, joka oli äkillisesti tullut hulluksi. Hänen syvä huolensa koski sitä, missä kotipaikka Toba Tek Singh jaon jälkeen sijaitsi, Intiassa vai Pakistanissa. Siirto-operaatio huipentui raja-asemalla, missä potilaat panivat hanttiin suureen ääneen. Singhille selitettiin, että Toba Tek Singh on Intiassa ja jos ei vielä ole, niin se siirretään sinne lähiaikoina. Kahden raja-aseman välissä Singh huusi, rajavirkailijat molemmilta puolilta juoksivat viimeistelemään tehtäväänsä, kun mies lysähti maahan. Saadat Hasan Manto lopettaa novellinsa näin: ”Siellä, piikkilangan takana, oli Intia, ja toisella puolella vielä suuremman piikkilankamäärän takana oli Pakistan. Välissä, pienellä maaläntillä, jolla ei ollut nimeä, makasi Toba Tek Singh.”

Erinomaisia Bombayhin sijoittuvaa fiktiota löytyy näistä kirjoista: Murzban F. Shroffin Breathless in Bombay (2008), Vikram Chandran Love and Longing in Bombay (1997) ja Anjali Josephin Saraswati Park (2010). Pavan K. Varman tiivis tietoteos Being Indian kertoo mm. dabbawallaheista, noista Bombayn lounaskuskeista, jotka ilman tietokonejärjestelmiä selviytyvät massiivisesta urakastaan lähes virheettä. Suomessakin nähty sydäntälämmittävä elokuva Lunchbox muuten lähtee liikkeelle siitä epätodennäköisestä tapahtumasta, jollainen on dabbawallahin erehdys.

Musiikkia: Duke Ellington: Bluebird of Delhi, Rudresh Mahanthappa: Apti, Talat Mahmood: Daag (1952). Lisäksi kuullaan Martti Silvennoisen radioreportaasia vuodelta 1960, Intia huomenna, ja jälleen kerran presidentti Kekkosta, jonka valtiovierailu Intiaan ajoittui vuodelle 1965.

Ikuiset kaupungit jakso 5/8 Bombay Rushdiesta Mehtaan, Yle Radio 1 ma 1.12. klo 17.20.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri