Sonja Fogelholm
Yle
Marja Kurikan dokumentissa Kartanon kasvatit (2014) tutustutaan huostaanotettuihin nuoriin, jotka yrittävät saada elämänsä järjestykseen maaseudun rauhassa Kyröskartanossa. Tarkimmin elämistään kertovat teini-ikäiset Vallu, Janina, Lauri ja Andu.
Viisitoistavuotias Vallu asuu hämeenkyröläisessä yksityisessä lastensuojelulaitoksessa Kyröskartanossa. Se on erikoistunut huostaanotettujen, käytöshäiriöisten ja motivoitumattomien nuorten korjaavaan kasvatukseen. Kartanon työntekijät ovat sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisia.
Kyröskartanossa on kaksi osastoa. Ykkösosastolla nuoret ovat jatkuvasti tekemisissä ohjaajan kanssa ja heidän oikeuksiaan on rajoitettu. Kakkoselle siirtyessään nuoret saavat lisää vapauksia.
Vallulla on jännittävät paikat. Hän on siirtymässä ykkösosastolta kakkososastolle. Ohjaaja muistuttaa, että harvoin kukaan pääsee näin nopeasti siirtymään osastojen välillä – Vallulla on siis näytön paikka. Hänellä on taustalla alkoholiriippuvuutta ja väkivaltaista käyttäytymistä.
Kartanon ympäristö on idyllinen maaseutumaisema, ja pihalla käyskentelee kaksi kaunista hevosta. Silti rauhallisen pinnan alla kytee: Kyröskartanon nuoret ovat kärsineet päihderiippuvuuksista, itsetuhoisuudesta ja kiusaamisesta. Tunteet leimahtavat kartanolla monesti pikkuasioista, kuten velvollisuudesta siivota, tai siitä, kuka ruohonleikkuria saa ajaa. Toisinaan joku karkaa.
Viisitoistavuotias Janina kertoo viillelleensä itseään viidenneltä luokalta lähtien. Kotona ahdisti ja pelotti. Itsemurhaa hän on yrittänyt neljä kertaa. Kyröskartanoon hän päätyikin, jottei hän enää satuttaisi itseään.
Lauri painoi 53 kiloa tullessaan kartanolle. Hän oli polttanut pilveä kuudennelta luokalta asti, kahdeksannella luokalla kuvioon tulivat lääkkeet ja vahvemmat huumeet. Nyt 16-vuotiaana Lauri sanoo ymmärtävänsä, miksi hän joutui muuttamaan Kyröskartanoon.
Kuusitoistavuotias Andu on kartanon vanhin asukas, ja hän on myös karkaillut sieltä eniten. Jalkapalloharrastuksen ja enoksi tulemisen myötä hän kertoo saaneensa "järkeä päähän".
Kartanon laajat tilukset käyvät aika ajoin nuorille liian ahtaiksi, ja he käyvätkin ohjaajien kanssa retkillä. Erään metsäretken jälkeen paluumatkalla autossa matkustavat tytöt puhuvat tulevaisuudesta:
"Semmoinen normaali elämä olisi joskus kiva. Tekis jotain sellaista työtä, mistä tykkää."
Teksti: Sonja Fogelholm
