Hyppää pääsisältöön

Vallankumousta ei kahlita järjellä

Lauri Maijalan ohjaama Vallankumous Kom-teatterissa.
Lauri Maijalan ohjaama Vallankumous Kom-teatterissa. Kuva: KOM-teatteri/ Noora Geagea vallankumous

Vallankumous on jatkunut KOM-teatterin näyttämöllä kymmenisen minuuttia, kun ystäväni kuiskaa korvaani: "Olen ihan pihalla". Itse olen juuri saamassa juonenpäästä kiiinni, mutta kokemukseni on samankaltainen. Tämä vallankumous ei ala hyvin. Syy on selvä: raivostuttavan epäselvä puhe. Useampikin henkilöistä viäntää lavalla outoa savonsukuista murteentekelettä, josta ei ainakaan tämä Ylä-Savossa kasvanut katsoja saanut mitään tolkkua. Ja jos puhetta ei ymmärrä, on ihan sama, kuinka hyvin näyttelijät muuten näyttelevät. 

Vähitellen Lauri Maijalan ohjaama ja Juha Siltasen kirjoittama tarina "Sisar Huttusen ihmeellisestä elämästä" alkaa kuitenkin vetää mukaansa. Sen verran kiehtovaa tarinaa se kertoo. Ja kiehtova on päähenkilökin, muotiliikkeen pitäjä ja saarnaaja Sisar Josefiina Huttunen.

Pirkko Hämäläinen ja Juho Milonoff. Kuva Noora Geagea.

Näytelmä kuvaa lyhyttä, kiihkeää, kaoottista, mystistä juonnetta Suomen historiassa neiti Huttusen kautta. Hän intoutui mukaan Jean Boldt -nimisen juristin johtamaan kristillis-kommunistiseen liikkeeseen, jonka toiminta huipentui Nikolainkirkon valtaukseen kesäkuussa 1917. Sen tavoitteena oli vallankumous, Suomen ja koko maailman. Pirkko Hämäläinen elää Sisar Huttusen kohtaloa täysillä heittäytyen. Hän on säntillinen kauppias ja seuraavassa väläyksessä hurmahenkinen puhuja, ja vilpitön ihminen kaikessa mitä tekee. Mutta se kieli! En saa Hämäläisenkään puheesta joka hetki selvää. Toisaalta - huomaan miettiväni, että ymmärtääkö Huttunen itsekään mihin on sekaantunut, ymmärtääkö näkyjään, joiden vallassa saarnaa. 

Pekka Valkeejärven Jean Boldt on kiivas aatteen mies, joka tarvitsee valovoimaista Huttusta ja toisaalta uskollisia apureita. Hän on vakavasti sairas, ja on viimeisillä voimillaan päättänyt mullistaa maailmanjärjestyksen. Hän vetää puoleensa toimettomia, nälkäisiä, kurjia ja hulluja.  

Tämän verran saamme tietää Suomen vuodesta 1917: on maailmansota, on valtavia poliittisia intohimoja, on valtatyhjiö. On sellainen historian hetki, jolloin jokin aika on päättymässä, mutta uusi aika ei vielä ole alkanut. Välitila on otollinen karismaattisille puhujille, mielikuvituksellisille pyrkimyksille. On työttömyyttä. On palavaa uskonnollisuutta. On tavallista arkea, kaupantekoa, rakkautta. 

Historialliset tapahtumat välittyvät katkelmien kautta, enemmän tunnelmina kuin faktoina. Ylätason kerronnalle muodostaa mielentilatutkimus, jossa Suomen ensimmäinen psykiatrian professori ja Jean Sibeliuksen veli Christian Sibelius yrittää ottaa selkoa Josefiina Huttusesta. Onko neiti rikollinen vai hullu? Juho Milonoffin pidätellyn maanisesti näyttelemä professori istuu katonrajassa pienessä kopperossa, jonka sälekaihtimien raosta hän zoomailee Huttusen tarinaa. Hahmo tuo esitykseen hienosti ajankuvaa. Freud ja kumppanit vielä kehittelivät teorioitaan, ja nykykatsannosta käsin prykiatrit olivat lähinnä mielivaltaa käyttäviä poppamiehiä. 

Niko Saarela. Pekka Valkeejärvi, Vilma Melasniemi, Johannes Holopainen, Eeva Soivio, Pirkko Hämäläinen ja Juho Milonoff. Kuva Noora Geagea.

Vallankumous kuulostaa hyvältä, livebändi soittaa mullistusten rytmissä. Markku Pätilän lavastus ja Niina Pasasen puvut ovat upeita, KOM-teatterin näyttämö näyttää pitkästä aikaa ihan uudelta. Esityksen alussa Johannes Holopaisen (mikä ihmeellinen laulaja-tanssija-näyttelijä!) esittämä kommunisti-työmies Aarne Kanerva haaveilee menevänsä sirkukseen lämmittelemään, ja koko näyttämö on kuin punaisten verhojen ja lamppurivien rajaama sirkusmaneesi. Vuorotellen kukin roolihahmoista astuu valoihin esittämään numeronsa. 

Väliajalla juttelen ystävieni kanssa. Yksi ei pidä lainkaan, ei ymmärrä, mitä on nähnyt. Toinen tykkää paljon - hän toteaa, että on nykytaiteen suurkuluttajana kehittänyt vankan "käsittämättömän sietokyvyn". Minä keikun siinä keskellä. Toisaalta sirpaleinen rakenne, joka pyyhältää tapahtumasta toiseen, viehättää. Puhetta vain on niin paljon, uuvuttavan paljon sanoja, joista en saa selvää.

Toisella puoliajalla vallataan Nikolainkirkko. Yhtäkkiä siellä ovat kaikki vallankumoukset. On talonvaltaajia, on Pyssy Riot naamioineen, Jäähyväiset aseille soi, kaikki laulavat oman lempilaulunsa, Hectoria, Euphoriaa, mitä vain, ovat hetken rohkeita yhdessä. Tulee tunne siitä, että sielultaan vallankumoukset ovat samanlaisia - ainakin niihin kuuluu samoja asioita. Kuten tunne yhteenkuuluvuudesta, ja laulu. Jean Boldt sanoo jotenkin niin, että se joka yrittää voittaa vallankumouksen järjellä, epäonnistuu. Katsojat usutetaan mukaan kumoukseen. Toinen puoli saa laulaa Suvivirttä, toinen Kansainvälistä. Sama kilpalaulanta käytiin iltakuudelta 17. kesäkuuta vuonna 1917. Seuraavana aamuna vallankumous muserretaan, pakkovallalla, kuten tapana on.

Tarina jatkuu. Suomi sotii sisällissotaansa. Kaikki ampuvat, kaikki kaatuvat, ja ampuvat taas kertakaikkisen hienossa kohtauksessa. Vallankumous on lopullisesti ohi, kun Jean Boldt kuolee. Sisar Huttunen vapautetaan mielisairaalasta, tulee kevät,  katsomon ylle valuu savua, valo sokaisee silmät. On kaunista. On jotenkin lohdutonta. En lopulta tiedä pidinkö esityksestä. Vaikuttava kokemus tämä KOMin laulava Vallankumous yhtäkaikki oli. 


KOM-teatteri:Vallankumous. Teksti Juha Siltanen. Ohjaus ja sovitus Lauri Maijala.
Lavastus Markku Pätilä, puvut Niina Pasanen, valot Petri Tuhkanen, maskeeraus Leila Mäkynen, musiikki Joel Mäkinen, äänisuunnittelu Jani Rapo, ohjaajan assistentti Riikka Oksanen.
Rooleissa Pirkko Hämäläinen (vier.), Johannes Holopainen (vier.), Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Niko Saarela, Eeva Soivio ja Pekka Valkeejärvi.
Muusikot: Joel Mäkinen, Jiri Kuronen ja Mila Laine. Ensi-ilta KOM-teatterissa 

Penkkitaiteilija

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Kun koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Laura Frimanin kolumni: Algoritmi, ota rahani

    Kuratointi on nykyajan luksusta.

    Valmistaudun kuolemaani. Vain toinen lentopelkoinen ymmärtää, että tämä ei ole dramaattinen, vaan realistinen lausunto: yhdentoista kilometrin korkeudessa matkustaminen on sairasta, luonnotonta ja hengenvaarallista, piste.

  • Milleniaali ja homo ehdokas kampanjoi samoilla metodeilla kuin millä Trump ylsi voittoon – Yhdysvalloissa presidenttikisa käy jo kuumana

    Yhdysvalloissa kuohuu jo, vaikka vaaleihin on yli vuosi.

    Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat vasta puolentoista vuoden päässä, mutta kisa Trumpin haastajan paikasta on jo käynnissä. Takavasemmalta yhdeksi kärkiehdokkaaksi on tullut Pete Buttigieg, joka on monien demokraattiehdokkaiden tavoin ottanut opiksi istuvalta presidentiltä. Sääntömuutoksen ansiosta myös puolue-eliitin ulkopuolelta tulevilla on uusi mahdollisuus.

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Last Call! Remu & Hurriganesin viimeinen keikka

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole."

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole." Remu & Hurriganesin tarina päättyi viimeiseen keikkaan tammikuussa 2018.

  • Margaret Mitchellin Tuulen viemää Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 4.5. klo 19!

    Radion Lukupiirissä luetaan romanttisen kirjallisuuden suurteosta, Margaret Mitchellin Tuulen viemää. Vuonna 1936 ilmestynyt romaani houkuttelee pohtimaan monenlaisia kysymyksiä: Toimiiko Tuulen viemää paremmin kirjana vai elokuvana? Onko Scarlett O’Hara vahva feministinen esikuva vai ärsyttävä ja hemmoteltu äkäpussi?

  • Muovijätteestä syntyvä Plastic Mama saarnaa paremman maailman puolesta

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy jättihame.

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy kymmenen metrin korkuinen hame jonka huipulla taiteilija Kaisa Salmi pitää puhetta paremman maailman puolesta. Plastic Mama -teos nähdään Suomen EU-puheenjohtajakauden avajaisissa kesällä 2019. Kaisa Salmen missiosta kertova Arkistomatka-ohjelma liittyy Ylen I Love muovi -kampanjaan ja se esitetään Teemalla perjantaina 3.5.

  • Järisyttävän feministinen ja räikeän rasistinen - Tuulen viemää on ristiriitainen romaani, joka pitää lukea!

    Huikea lukukokemus, joka läpsii lukijaa kasvoihin.

    - Juha Hurme tässä moi! Mun oli ihan pakko soittaa, kun tää on niin mahtava kirja. Mä oon sivulla 620 ja nyt se s**tanan Scarlett osti itelleen sahan! Mulla menee muut työt ihan metsään, kun vaan ahmin tätä Tuulen viemää... Aloin lukea Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaania korkein ennakko-odotuksin.

  • Kirjailija Kaari Utrio yhdistää kirjoissaan huvin ja hyödyn

    Suomalaiset haluavat rentoutua tiedon parissa

    Rentoutuessaan lukemalla suomalainen haluaa huvin ja hauskuuden lisäksi myös tietoa. Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki oivalluksen jo uransa alussa ja niinpä hän on kirjoissaan yhdistänyt historian faktoja romantiikkaan ja jännitykseen. Somerniemellä asuva kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä.