Ratsukko on kilpailuissa näkyvin osa hevostiimiä, mutta onnistuneen suorituksen taustalla vaikuttaa monta muutakin käsiparia. Hevosenhoitaja on yksi tärkeimmistä.
Helsinki International UB Horse Shown verryttelykentän laidalla seisoo Emma Ikäheimo ja seuraa intensiivisesti yhtä verryttelevistä ratsukoista. Hän toimii näissä kilpailuissa kouluratsastaja Eevamaria Porthan-Broddellin hevosen hoitajana. Eevamaria eli Nipsu osallistui kilpailuihin hevosellaan Solos Lacan , joka tunnetaan myös nimellä Setämies.
Tänä vuonna ratsukko on voittanut mm. Suomen mestaruuden.
- Nyt kun on hoidettavana vain yksi hevonen, niin tämä kilpailuviikonloppu on melkein lomaa. Joskus olen ollut hoitajana kisoissa 5-6 hevoselle, silloin on kyllä kiire.
Kilpailujen aikana Emma huolehtii siitä, että hevonen pysyy terveenä ja tyytyväisenä ja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämä tarkoittaa käytännössä muun muassa ruokkimista, juottamista, loimittamista, harjaamista, letittämistä, satuloimista ja kävelyttämistä.
Yleensä ensimmäinen ihminen, joka huomaa puutteet kisapaikan järjestelyissä, on nimenomaan hoitaja.
- Kisapaikan järjestelyt on hoitajalle kaikkein tärkein asia. Hoitajan työn mielekkyyteen vaikuttaa todella paljon esimerkiksi se, kuinka kauan veden hakeminen kestää, kuinka pitkä matka kisapaikalle tai verkka-alueelle on. Täällä Helsingin jäähallilla on ratsukoille hyvin tilaa verkata, mutta etäisyydet ovat aika pitkiä esimerkiksi kisapaikalta tallialueelle.
Yllätyksiin pitää varautua
- Muistan, kun SM-kisoissa karsinassa oli 20 senttiä vettä ja kisahoitajan päivä alkoi karsinan tyhjentämisellä.
Emma myöntää, että välillä on stressaavaa olla vastuussa lähes kaikesta. Erityisesti häntä stressaa, jos aikataulut pettävät tai silloin, kun hän lähtee hoitajaksi pitkälle kisareissulle.
- Pitkällä matkalla hevonen on vaikeampi pitää terveenä ja tyytyväisenä, koska matkustaminen rasittaa hevosta kuitenkin jonkin verran, vaikka mitä tekisin. Pahin skenaario olisi, että hevonen ei jostain syystä voisi hyvin tai sairastuisi kisamatkalla.
Hoitajan tehtävässä on paljon vastuuta, mutta siitä Emma juuri nauttiikin.
- Olen vähän tällainen kanaemotyyppi. Siksi hoitaminen sopii mulle varmaan niin hyvin.
- Totta kai välillä on tiukkoja paikkoja, mutta aina hommat ovat jotenkin hoituneet.
Arki on kaukana glamourista
Ratsastajan varjoon jääminen ei Emmaa haittaa, sillä valokeilassa oleminen tuntuisi Emmasta vieraalta ajatukselta.
- Viihdyn hoitajana, koska minulla ei ole sellaista kilpailuviettiä. Tykkään ratsastaa ja touhuta hevosten kanssa, mutta en näe itseäni kilpailukentillä.
Emma muistuttaa, että kilpailut ovat vain osa hevosen hoitajan elämää.
- Kisat ovat kuitenkin aika pieni osa tätä hoitajan hommaa. Suurin osa on sitten sitä arkipuurtamista, kuraisten suojien pesemistä pimeässä ja kylmässä tallissa keskellä marraskuuta. Eihän tämä hoitajan tai ratsastajankaan arki mitään glamouria ole, naurahtaa Emma.
Ja samaan aikaan Nipsu ja Setämies kuulutetaan radalle. Emma kiiruhtaa katsomaan – juuri nyt on sen glamourin aika.
Kirjoittaja Emmakaisa Jokiniemi
