Hyppää pääsisältöön

Äiti, mikä se syöpä on?

Lapsen siluetti
Lapsen siluetti Kuva: Freeimages lapsen siluetti

Sairaudesta ei usein haluta puhua lapsen kuullen. Näin toimiessaan vanhemmat kuitenkin kasvattavat lapsen taakkaa. Lapset aistivat kun jotain on vialla. He saattavat syyttää itseään vanhemman sairastumisesta. Pelko voi täyttää pienen mielen.

Syövästä on puhuttava oikealla nimellä

Lapsi ei ehkä uskalla kysyä vanhemmiltaan pelottavasta asiasta, koska vanhemmatkaan eivät uskalla siitä puhua. Lapsi jää yksin arvelujensa ja tunteidensa kanssa. Mitä äidille nyt käy?

Syövästä on puhuttava sen oikealla nimellä, muuten asia voi kasvaa lapsen mielessä suuremmaksi ja pelottavammaksi kuin se todellisuudessa onkaan. Ensimmäistä kertaa asiasta puhuminen on kivuliasta ja hidasta, eikä sanoja tahdo löytyä.

Lapselle kertominen

Kenelläkään ei ole patenttiratkaisua siihen, kuinka lapselle tulisi asiasta kertoa. Jokainen lapsi on erilainen ja reagoi sairauteen eri tavalla. Lapsi voi ripustautua vanhempaansa ja esimerkiksi leikkiä sairasta saadakseen jäädä kotiin. Lapsi voi tuntea olevansa vastuussa vanhempansa sairaudesta ja kuvitella pystyvänsä parantamaan tämän olemalla erityisen kiltti. Hän voi nauraa tai käyttäytyä huonosti yrittäessään peittää tunteitaan.

Kenelläkään ei ole patenttiratkaisuja siihen, kuinka lapselle tulisi asioista kertoa.

Lapsi voi jopa etääntyä ja yrittää tulla itsenäiseksi siltä varalta, että menettää vanhempansa. Vanhempien on hyvä ymmärtää, että kaikki nämä voivat olla sairastumisen aiheuttamaa oireilua.

Lapsi ei uskalla näyttää tunteitaan jos aikuinenkaan ei niitä näytä. Surua, itkua, suuttumusta tai kiukkua ei kuitenkaan tarvitse piilottaa.

Tunteet voidaan kokea yhdessä perheenä. Lapselle tämä merkitsee sitä, ettei hänen tarvitse olla urhea ja hänelläkin on oikeus itkeä ja surra. Hän saa purkaa pahaa oloaan ja kokea, että muut ymmärtävät miltä hänestä tuntuu. Yhdessä koetut vaikeat tunteet lähentävät koko perhettä.

Lapselle voi kertoa sairastumisesta jo varhaisessa vaiheessa iän ja kehitystason mukaan. Näin lapsi voi sopeutua tilanteeseen vähitellen. Matkan varrella tulee varmasti kysymyksiä, joihin vanhempi ei tiedä vastauksia. Tämäkin on hyvä kertoa lapselle. Lapsi hyväksyy kyllä, ettei vanhempi tiedä kaikkea.

Kuinka aloittaa

Usein keskustelun aloittaa vanhempi, mutta se kehittyy pikkuhiljaa vuoropuheluksi. Keskustelu ei aina etene normaalisti vaan se voi keskeytyä ja alkaa taas uudelleen yllättävissäkin tilanteissa. Lapsi voi mennä välillä leikkimään tai alkaa kesken kaiken katsoa televisiota.

Tätä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lasta ei kiinnosta. Lapsi kertoo tunteistaan myös piirustuksillaan ja leikkiensä kautta.

On hyvin tärkeätä, että sairaudesta kertomisen yhteydessä kerrotaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Hoidoista ja parantumisen mahdollisuuksista on keskustella. Jos kuolema on väistämättä edessä, on tärkeää puhua lapsen elämästä vanhemman kuoleman jälkeen.

Sairaus on osa arkea

Vanhemman sairauden ymmärtäminen on lapselle pitkä prosessi. Ensimmäinen keskustelu on vasta ensiaskel.

Sairaudesta voi puhua aivan niin kuin muistakin asioista.

Lapsen on hyvä tietää, että hän voi aina ottaa sairauden puheeksi. Vanhempi voi näyttää esimerkkiä ottamalla sairauden esille kesken arkisia askareita. Esimerkiksi ruokailun ohessa voi mainita, että on aika ottaa lääkkeet. Näin lapsi oppii, että sairaudesta voi puhua kuin muistakin asioista.

Pääasia on, että syövästä puhuessa on mukana toivoa ja lohdutusta. Aikuinen ei saa purkaa lapseen ahdistustaan ja epätoivoaan.

Sairaus ei saa kuitenkaan hallita elämää ja kaikkia keskusteluja. Puhua voi myös liikaa.

Teini-ikäiselle keskustelu voi olla helpompaa jonkun muun aikuisen kanssa. Se voi olla sukulaistäti, eno, isovanhempi tai vaikka harrastuksen vetäjä. Lapsen kanssa voi miettiä, kuka voisi olla tarpeen vaatiessa perheen ulkopuolinen tukihenkilö.

Perheen ei tarvitse pärjätä sairauden kanssa yksin. Perheneuvoloissa ja lastenpsykiatrisissa yksiköissä on asiantuntijoita, jotka auttavat tarvittaessa.

Kela ja syöpäjärjestöt järjestävät sopeutumisvalmennuskursseja. Niistä saa tietoa Kelalta tai cancer.fi kautta.

Lähteet: Nuoren perheen selviytymisopas, Suomen Syöpäpotilaat ry, 2002
Lapsi ja vanhemman syöpä - Opas vanhemmille lasten tukemiseen, kun toinen vanhemmista sairastaa syöpää

  • Alzheimerin tauti nostaa esiin sekä herkkiä tunteita että raivokohtauksia

    Alzheimerin tautia sairastavien omaisten kokemuksia

    Etenevästä muistisairaudesta kärsivien määrä kasvaa, kun väestö ikääntyy. Suomessa on arviolta lähes 200 000 muistisairasta ihmistä, joista puolet vähintään keskivaikeassa vaiheessa sairauttaan. Vuosittain lähes 15 000 ihmistä sairastuu muistin sairauksiin. Yleisin etenevä muistisairaus on Alzheimerin tauti.

  • Aamusydämellä: Borrelioositartunta

    Borrelioosiin sairastuneet kertovat kokemuksiaan

    TV1 sunnuntaina 17.4.2016 klo 9.05 - 9.45 Punkkien levittämä borrelioosi eli Lymen tauti vaanii kesäisessä luonnossa. Sari Kiiski sai tartunnan 14 vuotta sitten ja Niklas Hallmanilla todettiin neuroborrelioosi runsas puoli vuotta sitten.

  • Aamusydämellä: Nuoren syöpä

    Anna-Elina ja Aapeli ovat selvinneet syövästä

    TV1 sunnuntaina 3.4.2016 klo 9.05 - 9.45 Miltä tuntuu sairastua syöpään, kun on nuori ja elämä on juuri alkamassa suunnitelmineen ja unelmineen. Anna-Elina Rahikainen ja Aapeli Myllynen kertovat miten syöpä heidät pysäytti ja millaista tukea he olisivat sairastaessaan kaivanneet.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Terveys