Mereen kaadetut ympäristötuet: käsikirjoitus

Markku Ollikainen, ympäristöekonomian professori, Helsingin Yliopisto:
"Ympäristötukiohjelma on mitoitettu väärin, ja politiikka on surkeaa, ja sen jälkeen viljelijät kantaa vastuun."

Varsinais-Suomi on Suomen vilja-aitta. Maanviljely pilaa merta pahemmin kuin missään muualla Suomessa.

Christer Jägerskiöld, maanviljelijä, agrologi, Kemiö:
"Enkelt är det ju att säga att det är böndernas fel men nog är det ju ni andra som äter det."
(Viljelijöitä on helppo syyttää, mutta te muut sitä ruokaa syötte.)

Ympäristötukena maksetuilla miljardeilla euroilla ei ole juuri ollut vaikutusta Saaristomeren tilaan. Selvitämme, miksi näin on käynyt.

MOT-tunnus

MEREEN KAADETUT YMPÄRISTÖTUET

Maanviljelijöille on maksettu ympäristötukea kahdenkymmenen vuoden ajan. Silti jopa 80 prosenttia Saaristomereen valuvista ravinteista tulee maataloudesta.

Pintavedessä olevat ravinteet edistävät leväkukintoja.

Varsinais-Suomen savinen maa on eroosioaltista. Pelto-alat ovat kasvaneet, karjan määrä on kasvanut. Pelloille pitää levittää yhä enemmän lantaa.

Christer Jägerskiöldillä on 250 hehtaaria viljelyksiä, ja hän kasvattaa emolehmiä Kemiön saarella.

Christer Jägerskiöld, maanviljelijä, agrologi, Kemiö:
"Som jag nu själv ser på det är den mycket värdefull den här gödseln man får från korna. får fosforn behöver inte köpa, vi försöker sprida på rätt ställe i växtföljden, före jag anlägger en vall - inför höstsäden det sista. På det viset borde det
vara med tanke på urlakning bra ställen. Fast vi skulle helt sluta med lantbruk och alla andra källor så skulle vi ändå ha algblomning många år framåt ändå, när det rör upp näringsämnen från bottnen."
(Minusta lehmien tuottama lannoite on arvokasta. Jos fosforin saa lannasta, sitä ei tarvitse ostaa. Pyrimme levittämään sitä oikeassa kohdassa viljelykiertoa. Lannoitan yleensä ennen nurmen kylvämistä, ­ja viimeisen kerran ennen syyskylvöjä. Näin ravinteita liukenee ympäristöön vähiten. Vaikka alettaisiin käyttää kokonaan muita lähteitä, ­leväkukinta jatkuisi vielä vuosia, kun pohjasta nousee ravinteita.)

Katri Rankinen, erikoistutkija, Suomen Ympäristökeskus:
"Ravinnekuormitushan on lähtenyt laskuun kaikilla muilla merialueille viimeisellä ympäristötukikaudella paitsi Saaristomerellä, sielläkin trendi on laskeva, mutta se ei ole tilastollisesti merkitsevä vielä."

Heinäkuun lopun satelliittikuvassa Saaristomeren tilanne näytti tältä.
Tämä on kartta Suomen maatalouden ravinnepäästöistä. Saaristomerellä maatalouden osuus fosforipäästöistä on lähes 80 prosenttia. Osuus on selvästi muita merialueita suurempi. Typpipäästöistä maatalouden osuus on vähän pienempi.

Christer Jägerskiöld, maanviljelijä, agrologi, Kemiö:
"Sen har jag lite svårt att tro att det är så stora utsläpp som de säger. Forskarna räknar allt som de känner till, och antar att resten kommer från lantbruket. Enligt mig är det ett intressant sätt att räkna."
(On vähän vaikea uskoa, että päästöt olisivat niin suuria kuin väitetään. Tutkijat erittelevät kaikki tunnetut päästöt ­ja olettavat lopun tulevan viljelyksestä. Aika mielenkiintoinen laskutapa.)

MOT:
"Oletteko varmoja siitä, että suurin osa päästöistä tulee viljelymailta?"
Katri Rankinen, erikoistutkija, Suomen Ympäristökeskus:
"Nehän ei ole millin tarkkoja, mutta me olemme tehneet epävarmuusanalyysin meidän laskentamenetelmälle, ja meillä on 10% epävarmuus
näissä mittauksissa."

Rankinen on laskenut päästöjä kolmella eri tasolla. Yksittäisten peltojen valumista on tehty tarkkoja tutkimuksia. Tutkimuksia on myös pienistä valuma-alueista ja isoista joista. Näissä tutkimuksissa maa- ja metsätalouden sekä muiden lähteiden osuus erotellaan tarkoin.
Suomen tavoitteena on ollut vähentää Itämeren ravinnepäästöjä kolmannes vuoteen 2015 mennessä, mutta tavoitteesta ollaan kaukana.
Saaristomeren päästöistä 90 prosenttia tulee sisämaasta jokia pitkin.
Jaakko Juva viljelee 60 hehtaaria Pöytyällä, Aurajokeen laskevan Pöylijoen varrella.
Juva kasvattaa myös broileriemoja.

Jaakko Juva, maanviljelijä, agronomi, Pöytyä:
"Kanalanta on oikein käytettynä turvallinen ja hyvä lannoite. Pitää vain muistaa käyttää silloin, kun ravinteita tarvitaan, pitää mullata ettei tule pintavalumia, ja pitää levittää riittävästi pelto-alaa, ettei tule liikaa ravinteita liian pienelle alueelle."

Juvan 10 000 broileriemoa tuottaa vuodessa 400 kuutiometriä lantaa. Kananlannassa on paljon fosforia.

Jaakko Juva, maanviljelijä, agronomi, Pöytyä:
"Meidän omat pellot ei riitä, meillä on sopimuspeltoja, ja sitten luovutetaan lantaa ulkopuolelle, suhteessa 50-50 omat ja sopimuspellot. Reilu 100 hehtaaria on riittävä tälle lantamäärälle."

Varsinais-Suomen pelloista 40:ssä prosentissa fosforipitoisuus on liian korkea.

Jaakko Juva, maanviljelijä, agronomi, Pöytyä:
"Fosforitasot ovat eräillä lohkoilla lähteneet lievästi laskuun, toisilla edelleen koholla ei noussut. Tämä kertoo siitä, että meillä on ollut kotieläimiä suunnilleen sata vuotta, maaperässä on niin paljon fosforia sitoutuneena että kestää aikansa ennen kuin se saadaan pois sieltä."

Yhdeksän maanviljelijä kymmenestä saa ympäristötukea. Tukiehtojen mukaan lannoituksessa pitää noudattaa viranomaisten määräämiä rajoja, jotka eivät ole olleet kovinkaan tiukkoja.

Viljeltävän maan fosfori- ja typpipitoisuus on mitattava, ja lannoituksen määrä pitää sopeuttaa arvojen mukaiseksi.

Jaakko Juva, maanviljelijä, agronomi, Pöytyä:
"Minun isäni aikaan, kun hän aloitti viljelyn - olivathan ne lannoitemäärät poskettomia, ja satotasot eivät olleet sitä tasoa... "

Maan fosforipitoisuus laskee hyvin hitaasti. Aiempien vuosien ylimitoitetut lannoitemäärät näkyvät vielä pitkään.

Christer Jägerskiöld, maanviljelijä, agrologi, Kemiö:
"Själv gödslar jag inte nära heller vad jag skulle få enligt miljöstödet. Det har inte varit problem med spannmål och vanliga grödor. Sedan är det skilt när det gäller specialgrödor annan sak, de behöver på annat sätt stora mängder gödsel, och snabbt. Det är en lite annan sak. För vanligt spannmål tror jag man kunde ytterligare minska på gödselnivåerna."
(En lannoita läheskään niin paljon kuin ympäristötuen mukaan saisi. Se ei ole vähentänyt tavallisen viljan satoa. Erikoisemmat viljat tarvitsevat suurempia lannoitemääriä, ­joten se on vähän eri juttu. Tavallisten viljojen lannoitusta voisi monin paikoin vähentää nykyisestä.)

Jägerskiöld viljelee sokerijuurikasta, jota saa lannoittaa viljaa enemmän.

Christer Jägerskiöld, maanviljelijä, agrologi, Kemiö:
"Jag räknade ut på mina egna betor att fastän man gödslar mycket så for det mera bort med skörden än vi satt dit. Det far bort mycket fosfor. Sockerbetorna använder mycket fosfor. Skulle vara viktigt att beaktas vad gården har för skördar. Det är stor skillnad om någon har 50% större skörd än vad någon annan har. Det borde beaktas vad man har för skördar, och i hurdant skick åkern är. Åkern borde vara i skick, om den inte är det, då gödslar du lika mycket som en annan som får en bättre skörd, då är det klart att det är ut i sjön den far, överloppsdelen."
(Olen laskenut omista sokerijuurikkaistani, ­että vaikka lannoittaa paljon, ­valtaosa fosforista lähtee pellosta sadon mukana. Sokerijuurikkaat käyttävät siis paljon fosforia. Siinä on iso ero, jos joku tuottaa 50 % enemmän kuin joku toinen. Pitäisi tarkkailla enemmän satojen kokoja ja peltojen kuntoa. Jos pellot eivät ole kunnossa, ei tule kunnon satoakaan. Jos silti lannoittaa yhtä paljon kuin hyvän sadon saava, ­ylimääräinen lannoite kulkeutuu tietysti mereen.)

Risto Uusitalo tutkii maataloutta ja fosforia Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksessa.

Risto Uusitalo, erikoistutkija, MTT, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus:
"Det tar lång tid innan det syns nånting i vattendragen och Skärgårdshavet väldigt grunt och vattnet är nästan instängt byts ut långsamt, Men visst är det så att man kunde ha minskat utsläppen ännu mera om man skulle ha miljöstödets t.ex. fosforbegränsningar som skulle vara närmare till växternas behov. Nu tycker jag de är lite för höga fortfarande i nästa program, när det gäller kontroll av fosforutsläpp."
(Kestää kauan ennen kuin vesistöissä näkyy mitään. Etenkin Saaristomeri on erittäin matala, ­ja vesi vaihtuu huonosti. On totta, että päästöjä olisi voitu vähentää vielä enemmän, ­jos esimerkiksi ympäristötuen fosforirajoitukset ­noudattaisivat paremmin kasvien tarpeita. Minusta fosforipäästöjen kontrollirajat ­ovat vielä tulevassakin ohjelmassa liian korkeita.)

Ympäristötuen lannoiterajat ovat liian korkeat. Sitä mieltä on myös Ville Niinistö, joka on vielä ympäristöministeri silloin kun tätä haastattelua tehdään. Vihreät jättivät hallituksen syyskuun lopussa.

Ville Niinistö, entinen ympäristöministeri (vihr.):
"Jag tycker de ska vara lägre och tuffare, men igen så det är MTK och jordbruksministeriet som tycker att det här är acceptansnivån de kan acceptera för de vill också ha in näringsämnen för att öka produktionsmängden."
(Minusta rajojen tulisi olla tiukemmat, ­mutta MTK:n ja maatalous-ministeriön mielestä ­rajat ovat hyväksyttävällä tasolla, ­koska ravinteita käyttämällä voidaan kasvattaa tuotantomääriä.)

Liisa Pietola, ympäristöjohtaja, MTK, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto:
"Näen että nämä tulevat rajat kiristyvät liikaa, ollaanko nytkään kohdallaan, voi sanoa ei välttämättä. Kyllä nyt tämä käytetty ravinnemäärä, typen ja fosforin suhteen, se vastaa keskimääräisen sadon ottamaa ravinnemäärää. Onko meillä varaa tulevaisuudessa hyväksyä vain keskimääräiset sadot, se on iso kysymys. Nyt tiukat rajat hillitsevät kasvua eivätkä anna vapautta viljelijälle, että silloin kun sää suosii niin saa pellot vihannoida."

Ympäristötukirahat tulevat osittain valtiolta ja osittain Euroopan Unionilta. Tukea maksetaan 300 miljoonaa vuodessa. Veronmaksajat ovat maksaneet tähän mennessä miljardien ympäristötuet.
Ympäristötuessa on nyt alkamassa uusi ohjelmakausi. EU-komissio tarkastelee parhaillaan Suomen hallituksen ohjelmaehdotusta.

Ympäristötuki jakautuu perustukeen, erityistukeen ja lisätoimiin.

Marita Laukkanen, johtava ekonomisti, VATT, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus:
"Lannoitteiden käyttöä on ympäristötuki vähentänyt vain hieman, 1,5%. Kaikki muu tällainen maatalouden ympäristötukijärjestelmän käyttöönoton jälkeen havaittu lasku lannoitteiden käytössä selittyy muilla tekijöillä - eli lannoitteiden hinnat on nousseet, viljan hinta laskenut, nämä ovat laskeneet lannoitteiden käyttöä."

Perustukeen menee lähes 90 prosenttia ympäristötuesta.
Kaikki ympäristötuen piirissä olevat viljelijät saavat perustukea, mutta siitä ei siis ole ollut hyötyä.
Erityistuilla saavutetaan parempia tuloksia. Niillä on rakennettu esimerkiksi suojavyöhykkeitä rinnepeltojen ja vesistöjen väliin.

Marita Laukkanen, johtava ekonomisti, VATT, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus:
"Erityistuet ovat aikaisempina ohjelmakausina tuottaneet nelinkertaisen hyödyn verrattuna perustukeen. Kuitenkin ohjelmaan käytetty rahasumma on mennyt niin että erityistukeen on käytetty vain 13 % ympäristötukeen vuosittain käytetystä rahasta."

Markku Ollikainen, ympäristöekonomian professori, Helsingin Yliopisto:
"Maatalouden ympäristötuki mitoitettiin alun perin väärin. Siinä on sisällä tulotukikomponentti jonka olisi pitänyt siirtää normaaliin toimeentulon piiriin, ja se olisi pitänyt rakentaa ympäristöhyötyihin eikä toimenpiteisiin... Nyt kaikista toimenpiteistä korvataan joku summa riippumatta siitä kuinka hyödyllinen se on. Tämän tunnemme kritiikkinä, joka sanoo että se ei kohdenna tarpeeksi hyvin toimia huuhtomaherkille alueille. Sen lisäksi siinä on paljon byrokratiaa tarpeetonta joustamattomuutta viljelijöiden kannalta. Sen lisäksi jotkut sen toimenpiteistä ovat heikkotehoisia – joten vähennyksiä ei voi kovin paljon tullakaan."

MOT:
"Har de här miljöstödspengarna 300 miljoner per år kastats i sjön?"
(Onko 300 miljoonan vuotuiset ympäristötuet viskattu mereen?)
Ville Niinistö, entinen ympäristöministeri (vihr.):
"Nej, det har varit bättre att ha det än att inte ha det. Jordbrukarna har haft möjlighet och behov att tänka på miljön, men det har har inte varit det mest effektiva sättet att minska miljöpåverkan och också samtidigt det mest konkurrenskraftiga jordbruket för framtiden."
(Ei. Parempi, että sitä on saatu kuin että ei olisi. Viljelijöillä on ollut mahdollisuus ja tarve ajatella ympäristöä, ­mutta se ei ole ollut paras tapa vähentää ympäristövaikutuksia, ­eikä lisätä maanviljelyn kilpailukykyä tulevaisuutta silmällä pitäen.)

MOT:
"Ovatko ympäristötukirahat valuneet hukkaan?"
Petteri Orpo, Maa- ja metsätalousministeri (Kok.):
"Eivät ole valuneet hukkaan eivätkä myöskään mereen. Liikaa edelleen ravinteita pääsee maataloudesta, se on selvä, vielä ravinteita valuu liikaa, tätä työtä on tehtävä. Mutta valitettavasti tulokset näkyvät hitaasti. Mutta haluan vakuuttaa sen tässä, että niin tämä ministeriö ja hallinnonala ja tulevat ympäristöohjelmat - kaikki toimii siihen suuntaan että määrätietoisesti puututaan näihin ravinteiden valumiin."

MOT:
"Jag talade med en jordbrukare i egentliga Finland som sa att han har kolleger som breder ut för mycket stallgödsel på en för liten areal, och när de ska ta markanalysprov så gör de det inte på samma åker utan på en annan åker."
(Eräs varsinaissuomalainen viljelijä kertoi, ­että jotkut kollegat levittävät liian paljon lantaa pienille alueille, ­ja kun on aika ottaa maanäytteitä, ne otetaankin toisesta pellosta.)
Risto Uusitalo, erikoistutkija, MTT, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus:
"Man hör ju såna påståenden ibland. Om vi har 50 000 människor finns det alltid någon som vill fiffla."
(Sellaisia väitteitä kuulee aika ajoin. 50 000 ihmisen joukossa on aina joku joka kieroilee.)
MOT:
"Men är det nån som granskar det här? Finns det någon som kontrollerar?"
(Valvooko tätä joku?)
Risto Uusitalo:
"Nej, det finns inga kontroller. I Estland har de ett sådant system att det är laboratorier som går ut och tar markprov, de vet att det är exakt på rätt ställe. Det är ett system där man inte kan fiffla."
(Ei. Tarkastuksia ei tehdä. Virossa on sellainen järjestelmä, ­jossa laboratorioyritys tulee ottamaan näytteet, ­jolloin näyte otetaan sieltä mistä pitääkin. Sellaisessa järjestelmässä ei voi huijata.)

Christer Jägerskiöld, maanviljelijä, agrologi, Kemiö:
"Nog tror jag att de flesta är ärliga. Det är klart att det kan finnas nån gård som kan fiffla. Här i det här området är det ganska vanligt att man använder – själv har jag också - att det är rådgivningsorganisationen som kommer och tar proven, enligt vissa antal och från vissa skiften. De är ju en oberoende organisation, då är det ju ingen fråga om att de är på rätt vis tagna. De flesta tror jag är ärliga, men sen är det ju vissa som har problem med för höga fosforvärden som kan göra på det viset."
(Useimmat ihmiset lienevät rehellisiä, ­mutta huijareitakin varmaan on. Minä monen muun alueen viljelijän tavoin käytän neuvontapalvelua, ­joka tulee ottamaan näytteitä tietyiltä lohkoilta. Se on riippumaton järjestö, ­joten näytteet tulee varmasti otettua oikein. Jotkut, joilla on ongelmia fosforiarvojen kanssa, ­saattavat valita toisen tien.)

Petteri Orpo, Maa- ja metsätalousministeri (Kok.):
"En minä jaksa uskoa siihen että kukaan näitä (maa-analyysitietoja) salailee, toivon että kukaan ei niin tee."

Markku Ollikainen, ympäristöekonomian professori, Helsingin Yliopisto:
"Meidän järjestelmä perustuu itse-raportointiin. Me olemme itse asiassa tutkineet sitä miten tällaiset järjestelmät toimii. Ne edellyttää tuekseen tällaista satunnaista tarkastusta – ja se puuttuu Suomesta. Minäkin olen kuullut näitä samoja tarinoita. Osa on sitä mieltä että näin ei tapahdu. Mutta meillä on merkittävä tarve saada tarkempi tieto, tällainen pienimuotoinen tieto fosforin tilasta. Minun mielestä ympäristökorvausohjelmaan tulisi lisätä tällainen julkisen vallan toimesta toteutettava satunnainen valvonta."

Jaakko Juva, maanviljelijä, agronomi, Pöytyä:
"Kyllä meille saa tulla ottamaan näytteet koska vain."

Ministerin mukaan kukaan ei salaa mittaustuloksia, eli maa-analyysitietoja.
Mutta, maa- ja metsätalousministeriö ja maataloustuottajat, ovat olleet tiukasti sitä mieltä, että viljelijöiden tekemät mittaustulokset eivät ole julkisia.

Risto Uusitalo, erikoistutkija, MTT, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus:
"I Egentliga Finland är fosforhalterna i marken högre än medeltalet i Finland, tom mycket högre. Men det finns ändå gårdar där allt är OK, där man har har inga problem med fosforförluster. Men sedan finns det gårdar, och inom gårdar, åkrar som är problematiska. Dom har höga fosforhalter och en direkt förbindelse till vattendragen. Det är dom som är problematiska."
(Varsinais­Suomessa on peltoja, joiden fosforipitoisuudet ovat ­jopa paljon korkeampia kuin Suomessa keskimäärin. On myös peltoja, joilla ei ole ongelmia fosforihävikin kanssa. Sitten on tiloja, joilla osa pelloista on ongelmallisia. Niiden fosforipitoisuudet ovat suuret ­ja niillä on vieläpä suora yhteys vesistöön. Ne ovat ongelmallisia.)
MOT:
"De miljöstödsprogram vi har nu, klarar de av att hitta fosforbomberna?"
(Löytävätkö nykyiset ympäristötuki-ohjelmat tällaiset fosforipommit?)
Risto Uusitalo, erikoistutkija, MTT, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus:
"Nej, det gör de inte. Den data vi får till förfogande från bördighetslaboratorierna de har inga specifika koordinater i sig. Att veta precis var de här åkrarna ligger så det går inte."
(Eivät löydä. Laboratorioista saamissamme tiedoissa ­ei ole tarkkoja koordinaatteja. Emme siis saa tietää, missä kyseiset pellot sijaitsevat.)

Maa- ja metsätalousministeri ei ole ehtinyt uutena ministerinä paneutua asiaan.

Petteri Orpo, Maa- ja metsätalousministeri (Kok.):
"Tämä pitää selvittää, tämä tiedonkulku, jotta myöskin näiltä epäluuloilta vältytään, ja päästään eroon mitä on niin paljon tässä."

Orpon lupaukseen palataan ohjelman lopussa.

Katri Rankinen, erikoistutkija, Suomen Ympäristökeskus:
"Maa-ja metsätalousministeriön lakihenkilö otti selvän kannan että (maa-analyysi)tiedot ovat viljelijöiden yksityisomaisuutta. Sen takia ollaan nähty tämä vaiva että kysytään suoraan viljelijöiltä ja heiltä hyväksyntä että käytetään tutkimuksessa. Tämä on iso työ ja rahoittaja aina miettii että kannattaako tätä seuraavana vuonna jatkaa."

Suomen ympäristökeskus on tutkinut jo kauan yksittäisten peltojen päästöjä. Sadoilta viljelijöiltä on pitänyt pyytää heidän maa-analyysinsä. Tämä on vaivalloista ja kallista.
Viranomaiset saavat kaikki maa-analyysitiedot, mutta tutkijoille niitä ei anneta. Heidän pitää maksaa saadakseen tulokset, ja silloinkin he saavat paikkatiedot tarkimmillaan kuntatasolla.

Maataloustuottajien MTK on tiukasti puolustanut periaatetta, jonka mukaan maa-analyysit ovat yksityisomaisuutta.

Liisa Pietola, ympäristöjohtaja, MTK, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto:
"Itse mietin että, jos ei lupaa kysytä niin emme mekään anna sairauskertomuksia tai verinäyteanalyysejä noin vaan kaikkien tietoon. Se on yksityisasia kuitenkin. Vaikka on yhteinen ympäristö niin se on kuitenkin viljelijän yksityistä omaisuutta se maaomaisuus. Kun lupa kysytään niin se on OK. Mutta tässä nyt liikaa yritetään, kysytään näiden aineistojen perään. Verorahoin, ympäristörahoin niitä teetetään, kyllä mutta niinhän meillä on paljon muutakin toimintaa yhteiskunnassa mikä tehdää verorahoin eikä meillä ole velvollisuus niitä tietoja jaella."

Ville Niinistö, entinen ympäristöministeri (vihr.):
"Tyvärr finns det de som tycker att analys av åkermark och vissa siffror är privatanalys. Jag tycker det är allmänt intresse och offentlig information lika väl som stadsplanering. Stöd behöver man inte ge om man inte vill, för att få miljöstöd och jordbruksstöd borde man kräva öppenhet också."
(Ikävä kyllä joidenkin mielestä ­peltoanalyysit ja tietyt siihen liittyvät luvut ovat yksityistä tietoa. Mielestäni on yleisen edun mukaista, että se on julkista tietoa, ­kuten kaupunkisuunnittelu. Ei tukia tarvitse aina myöntää. Ympäristö­ ja maataloustuen saannin tulisi edellyttää avoimuutta.)

Ensi vuonna alkaa uusi ohjelmakausi, ja ympäristötuen nimi muuttuu ympäristökorvaukseksi.
Samalla budjetti pienenee kolmanneksen. Ehdotettu summa laskee 300:sta miljoonasta eurosta 215 miljoonaan.

Markku Ollikainen, ympäristöekonomian professori, Helsingin Yliopisto:
"Me ollaan siis tilanteesa jossa olemme vuosia ollut tietoisia siitä, että järjestelmä pitäisi korjata. Ministeriön virkamiehet ovat tietenkin riippuvaisia siitä mitä poliitikot sanovat. Sen takia on turvallista pysyä vanhassa ohjelmassa ja hienosäätää sitä, yrittää saada ihan hyviä asioita sisään kuten tätä kohdennettavuutta, mutta samalla järjestelmästä tulee yhä monimutkaisempi, riskialttiimpi viljelijälle. Me tarvittaisiin sellainen rohkea poliitikko joka sanoo että käännetään suunta, ja etsitään moderni ja järkevien kannustimien kautta toimiva järjestelmä joka on myös viljelijän kannalta hyvä. Poliitikot kantaa vastuun."

Ville Niinistö, entinen ympäristöministeri (vihr.):
"Lobbyisterna och jordbruksförvaltningen är väldigt starka i hur man formulerar stödsystemen, och ändringar är väldigt, väldigt svåra att förverkliga. Vi har faktiskt lyckats få miljöstödet lite mindre byråkratiskt, 50 % koncentrerat till områden där det finns mest behov, och också innehållsmässigt, de medel som finns där är bättre.
Jag träffar ju många jordbrukare som tänker mycket på miljön, är beredda till åtgärder för miljön, vill hitta effektivare metoder. Jag tycker inte det är jordbrukarnas fel, och man ska inte hitta syndabockar. Det hjälper inte Östersjöns tillstånd. Ansvaret bärs av politikerna och den administrationen som i huvudsak ansvarar för förhandlingar, dvs jordbruksministeriet."
(Lobbarit ja maataloushallinto ­ovat hyvin vahvoilla tukijärjestelmää luotaessa, ­ja muutoksia on hyvin vaikea saada aikaan. Olemme onnistuneet vähentämään hiukan ympäristötukien byrokratiaa. Saimme keskitettyä 50 % tuesta niille alueille, joilla tarve on suurin, ­ja sisältöön saimme parempia toteutuskeinoja. Tapaan usein viljelijöitä, jotka ajattelevat ympäristöä, ­haluavat ryhtyä toimiin ja löytää tehokkaita tapoja. Syy ei ole viljelijöiden, eikä syntipukkien etsiminen auta Itämerta. Vastuun kantavat poliitikot ja hallinto, ­joka pääasiassa vastaa asian käsittelystä, eli maatalousministeriö.)

Varsinais-Suomi ja Uusimaa kuormittavat Itämerta pahiten. Ympäristökorvaukset piti suunnata näille alueille. Neuvottelujen aikana alue kasvoi ja kasvoi.

Liisa Pietola, ympäristöjohtaja, MTK, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto:
"Kun meillä oli ihan loppusuoralla tämä ympäristökorvausohjelman kohdentamisalue, niin sehän oli sellainen esitys että 70 prosenttia pelloista kuuluisi siihen. Ja kyllä me nähtiin että se on liian suuri alue, nimenomaan eroosioalttiit pellot savipellot ne olisi parempi kohdentamisalue, MTK:n kanta oli että Varsinais-Suomi ja Uusimaa voisi paras vesiensuojelun kannalta kohdentamisalue."

Ville Niinistön mukaan MTK:n johtajat käänsivät takkinsa neuvottelujen loppusuoralla, ja vaativat alueen kasvattamista.

Ville Niinistö, entinen ympäristöministeri (vihr.):
"De tuffa killarna där i lobbyorganisationerna - just i de här förhandlarna, de drog tillbaka från ståndpunkterna så att de jobbade emot att man skulle ha en bättre fokusering på de områden som mest skulle hjälpa miljön i miljöstödet. De vill ha ett allmänt stöd, de ser miljöstödet mera som en allmän inkomstkälla för jordbrukarna."
(Lobbarijärjestöjen kovat kaverit käänsivät neuvotteluissa takkinsa, ­ja alkoivat vastustaa ympäristötuen keskittämistä niille alueille, ­joilla eniten autettaisiin ympäristöä. He haluavat yleisen tuen ­ja näkevät ympäristötuen lähinnä viljelijöiden yleisenä tulonlähteenä.)

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila myöntää että hän vaati osaa Pirkanmaasta ja Hämeestä tukialueeseen. Mutta sitä ennen, ministeriön virkamiehet olivat jo lisänneet uusia alueita.

Petteri Orpo, Maa- ja metsätalousministeri (Kok.):
"Olen tätä selvittänyt, kun tätä valmisteltiin ennen kuin tulin tähän tehtävään. Tuottajat olisivat olleet valmiita vielä selvempään kohdennukseen. Mutta sitten asiantuntijat ja hallinto halusivat hieman laajentaa sitä ja ottaa mm Asikkalan mukaan mistä tulee pääosa pääkaupunkiseudun juomavedestä."

MOT:
"På jord och skogsbruksministeriet förklarade man att det handlade om grundvattenskydd?"
(Maa­ ja metsätalousministeriössä puhuttiin pohjavesien suojelusta.)
Ville Niinistö, entinen ympäristöministeri (vihr.):
"Man kan ju försöka låtsas att det finns något skäl där, men egentligen bakgrunden var att de ville ha stöd för dem som förlorade i andra stödprogram."
(Niin voi toki teeskennellä, ­mutta tosiasiassa tukia haluttiin muissa tukiohjelmissa hävinneille.)

Jaakko Juva, maanviljelijä, agronomi, Pöytyä:
"Kyllä mun mielestä pitäisi ympäristökorvausta ja tukea pitäisi kohdentaa niille alueille joissa on suurimmat ongelmat, varsinkin kun tukipottia pienennetään, pitäisi keskittyä ongelmallisimpiin kohtiin jotta saadaan paras lopputulos."

MOT:
"Nu har vi haft en sommar med mycket algblomning, vems fel är det?"
(Saaristomeren levätilanne oli viime kesänä pahempi kuin vuosiin. Kenen syy se on?)
Christer Jägerskiöld, maanviljelijä, agrologi, Kemiö:
"Nog är det ju vi människor och välfärdssamhället som har ställt till det. Enkelt är det ju att säga att det är böndernas fel men nog är det ju ni andra som äter det. Någonstans ska maten produceras och hungersnöd har vi ju i världen på många ställen."
(Eiköhän se ole meidän ihmisten ja hyvinvointiyhteiskunnan syy. Yhdessähän se on saatu aikaan. Viljelijöitä on helppo syyttää, mutta te muut sitä ruokaa syötte. Jossainhan se ruoka pitää tuottaa ­ja onhan maailmassa paljon nälänhätääkin.)

Kun Saaristomeren levät kukkivat kesällä, moni syytti maanviljelijöitä.

Christer Jägerskiöld, maanviljelijä, agrologi, Kemiö:
"Nog känns det ju djävligt att det är alltid samma sak - bönderna och bönderna. Klart att det finns en del bönder, men många försöker sitt bästa, gödslar mindre och försöker tänka på miljön.
Det är synd på det sättet, det känns inte alltid så tacksamt att vara lantbrukare. Nu är det ju dåliga tider i lantbruket, att det finns inte så mycket överlopps pengar. När det är dåliga tider så kalkning och dikning uteblir ju ganska långt, enkelt att spara. Det går alltid att odla ett år till fast det är dåligt täckdikat, men sådant leder till ökad urlakning, vattnet rinner inte genom åkern, utan över åkern i stället."
(Tuntuuhan se pahalta, että aina vain syytetään maanviljelijöitä. Ehkä osa viljelijöistä syypäitä onkin, mutta monet yrittävät parastaan ­ja jopa lannoittavat vähemmän ajatellessaan luontoa. Siinä mielessä se on sääli. Viljelijän työ ei aina ole kovin kiitollista. Maanviljelyksellä on nyt huonot ajat, joten ylimääräistä rahaa ei ole. Huonoina aikoina kalkitus ja ojitus jäävät, koska niissä voi säästää. Aina voi viljellä vielä vuoden, vaikka pelto on huonosti salaojitettu, ­mutta silloin ravinteet valuvat helpommin vesistöihin, ­kun vesi ei poistu pellolta vaan valtaa sen.)

Viljelijätilaisuudessa Salossa tavoitamme maa- ja metsätalousministeri Orpon uudestaan.

MOT:
"Miten me saisimme muutoksen siihen tunteeseen että ympäristötuki on pelkkä yleinen toimeentulotuki?"
Petteri Orpo, Maa- ja metsätalousministeri (Kok.):
"Se ei ole toimeentulotuki. Jos nyt perehdytään tähän 7 vuoden kauteen, joka tässä uudessa maataloustuessa on, niin siitä kyllä voi nähdä sen, että siellä on erittäin paljon märäyksiä, jotka tulevat Euroopan Unionin yhteisestä maatalosupolitiikasta, jotka edellyttävät todellisia, konkreettisia toimenpiteitä sen ympäristötuen vastineeksi. Mutta meidän pitää nyt yhdessä tuottajien kanssa löytää ne tavat miten se konkreettisesti tehdään, mutta työvälineet on nyt olemassa. Nyt on enemmän tahdosta kiinni, sekä poliittisten päättäjien tahdosta, virkamiespäättäjätahdosta ja tuottajien tahdosta."
MOT:
"Tähän kuuluvat maa-analyysit. Miksi ne eivät ole julkisia?"
Petteri Orpo, Maa- ja metsätalousministeri (Kok.):
"Tämä on ollut paljon kysymyksiä herättävä asia. Siihen nyt perhetyneenä niin, ensinnäkin nämä peltolohkojen ravinne-analyysit ovat viljelijöiden omaisuutta, sillä ne teettävät ne tutkimukset, ja siksi meillä ei ole suoraa oikeutta sanoa, että antakaa ne. Mutta olen valmis käynnistämään prosessin ministeriössä, että lähdetään avoimuuden hengessä löytämään tapaa jolla nämä peltokohtaiset ja lohkokohtaiset ravinnetiedot saataisiin yleiseen käyttöön, koska se auttaisi meitä yhdessä tuottajien kanssa löytämään ne kaikkein kriittisimmät peltolohkot ja alueet josta näitä ravinnevalumia vesistöihin pääsee, ja sitä kautta Itämereen ja suuntaamaan näitä suojelukeinoja oikeisiin paikkoihin."

MOT:
"Viljelijät ovat siitä onnettomia että heitä syytetään."
Markku Ollikainen, ympäristöekonomian professori, Helsingin Yliopisto:
"Mutta sehän on törkeää. Miksi se on törkeää? Sen takia että ympäristötukiohjelma on mitoitettu väärin, ja politiikka on surkeaa, ja sen jälkeen viljelijät kantaa vastuun. Viljelijät ovat kuitenkin, me tiedämme sen, monilla lohkoilla vähentäneet kuormitusta, mutta tämä ohjelma on sellainen että se ei ole vähentänyt kokonaiskuormitusta. Onhan se nyt hirmuinen ristiriita että ihmiset ponnistelee, lopputulos ei ole hyvä ja sen jälkeen heitä haukutaan.
Pitää kääntää katseet oikeaan suuntaan, poliittisten päättäjien suuntaan."

LOPPU