Hyppää pääsisältöön

Sanomalehdet tasapainottelivat lukijoidensa ja omistajiensa välillä

Ovatko sanomalehdet rahaa takovia paperitiikereitä, vai onko kyseessä todella jopa neljäs valtiomahti? Entä kuka ja mikä tähän valtiomahtiin vaikutti? Kenelle journalisti on lopulta vastuussa, lukijoilleen vai työnantajalleen? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia kolmiosaisessa televisiosarjassa Sanomalehti — paperitiikeri vai neljäs valtiomahti? vuonna 1979.

Sarjan jokaisessa jaksossa haastateltiin toimitustyöhön osallistuvia tahoja aina katutason toimittajista johtoportaisiin. Kysymyksiin vastailivat mm. Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Heikki Tikkanen, Helsingin Sanomien yhdistyksen puheenjohtaja Leena Paukku, Kansan Uutisten päätoimittaja Erkki Kauppila ja Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Ossi Kivekäs.

Jaksojen näytelmällisistä juonnoista vastasivat Oiva Lohtander ja Marja-Leena Kouki. Musiikillisia välinumeroita haastatteluiden välissä tarjoili Radion viihdeorkesterin kapellimestari George de Godzinsky.

Avausjaksossa esiteltiin aikakauden suurimmat sanomalehdet Suomessa sekä kuvattiin lehtien valmistaminen niin toimitustyön kuin lehtipainon näkökulmista.

Kahdessa jälkimmäisessä jaksossa syvennyttiin sanomalehtien ja journalistien pelisääntöihin. Keskimmäisessä jaksossa pohdittiin toisaalta lehtien vastuuta omistajilleen, mutta toisaalta journalismin lähtökohtaista sitoutumattomuutta ja objektiivisuutta.

Kautta lehdistön historian on kiistelty sanomalehtien sitoutumisesta ja samalla taas niiden sitoutumattomuudesta. Kysymys oli 1970-luvun lopulla varsin vaikea ja päivänpolitiikka oli suuremmassa osassa lehdistön toimintamalleissa.

Oma lukunsa oli vielä puoluelehdistö, jonka selvän sitoutuneisuuden epäiltiin jäävän lehtien lukijoille epäselväksi ja tällä tavalla vaikuttavan vääristävällä tavalla medialukutaidottomiin ihmisiin.

Sarjan päätösjaksossa tutustuttiin lisäksi journalistien itsesäätelyyn ja niin ikään lehtien sisäisiin ohjesääntöihin. Toimittajien etiikka ja moraali olivat paitsi kilpailijoiden syynissä myös lukijoiden tarkkailun alaisina.

Teksti: Ville Matilainen