Hyppää pääsisältöön

Kalastusmatkalla Afrikassa

Jani Himanko kalastusmatkalla Guinea-Bissaussa
Jani Himanko kalastusmatkalla Guinea-Bissaussa Jani Himanko kalastusmatkalla Guinea-Bissaussa Kuva: Yle/Kimmo Kosonen kalastusmatkailu

Kalareissut ulkomaille ovat kalastusoppaan henkireikä

Kalastusmatkalla saa täydellisen irtioton kaikesta arkipäiväisestä. Niistä on tullut elämäntapa ja tuntuu tuskaiselta, jos matkaa ei ole näköpiirissä. Eksoottiset saaliskalat ovat innoittaneet matkaamaan ympäri maailman. Kalat toki määrittelevät kohteen, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on matkaseura. Parasta on, kun porukkaan valikoituu samoin ajattelevia kavereita, jotka malttavat tehdä muutakin kuin kalastaa ympäri vuorokauden. Liiallinen kala-ahneus on miinusta, mutta vaikkapa mieltymys saunomiseen ja hyvään ruokaan on plussaa, siedettävästä musiikkimausta puhumattakaan.

Näin kertoo Jani Himanko, 38-vuotias kalastusopas Jyväskylästä. Alle kouluikäisenä tädin Keiteleen mökillä alkaneesta harrastuksesta tuli päätoiminen ammatti 2000-luvun alussa. Jani myös kirjoittaa alan lehtiin ja on ollut jonkin verran tekemässä kalastusohjelmia eri kanavilla Suomessa ja ulkomailla. Työ ja vapaa-aika usein sekoittuvat ulkomaan matkoilla, niin myös muutama vuosi sitten Guinea-Bissaussa, läntisessä Afrikassa. Alun perin Janin ja kuvaaja Kimmo Kososen oli tarkoitus tehdä promovideo maan kalastusmahdollisuuksista Guinea-Bissaun saaristoon asettuneen kalastusyrittäjä Richard Sheardin kanssa. Loppujen lopuksi käsissä oli kuitenkin puolen tunnin tv-ohjelma, joka esitetään osana Erätulilla-sarjaa TV2:ssa syksyllä 2014.

Vielä tuntematon kalastuskohde Afrikassa

Kyläläisiä Bijagosin saaristossa, Guinea-Bissau
Kyläläisiä Bijagosin saaristossa, Guinea-Bissau Kuva: yle/erätulilla lapsia
Guinea-Bissau on pieni ja köyhä maa, jolla on rankka historia. Viimeisimmän vallankaappauksen jäljiltä armeija pitää valtaa tälläkin hetkellä.
Maan edustalla sijaitsee laaja Bijagosin saaristo. Laavakivi- tai hiekkarantaisista matalista sademetsäsaarista parikymmentä on asuttuja. Brittiläinen Richard Shread isännöi Acundan saarella melko vaatimatonta kalastusleiriä, jonka lähikylän asukkaat ovat hänelle vuokranneet. Täällä ei länsimaisesta kiireestä tai meidän tuntemasta sivistyksestä ole jälkeäkään. Kyläläisten ja Richardin välillä vallitsee sopimus, jonka mukaan osa turistien saaliskaloista luovutetaan asukkaiden ravinnoksi. Kyläläisten omat perinteiset pyyntimenetelmät kun antavat yleensä paljon pienempää ruokakalaa.

Toiveita ja todellisuutta

Jani Himanko kalastusmatkalla Guinea-Bissaussa
Jani Himanko kalastusmatkalla Guinea-Bissaussa Kuva: yle/erätulilla kalastus
Jani odotti matkalta etukäteen paljon kaloja, trooppista ilmastoa ja melko helppoa kalastusta. Ohjelman teon aikana haasteita ei kuitenkaan puuttunut. Merenkäynti oli ajoittain kovaa, mikä aiheutti porukassa merisairautta. Jani itse putosi veneestä pariinkin otteeseen ja istui kerran ison vaapun päälle ja sai koukun reiteensä. Eikä silloinkaan, kun bensatankit tyhjenivät keskellä Atlanttia, paljon naurattanut. Kalan tulo oli välillä todella huonoa , mutta sehän on yleinen ongelma kalastusohjelmia tehdessä. Vedenalaiset otokset jäivät kovin vähäisiksi, sillä kuvaaja onnistui työntämään pikkukameran valtavan barracudan hampaisiin ja ne tekivät kamerasta lopun.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta kokemus jäi ehdottomasti positiivisen puolelle. Matkan kohokohdaksi muodostuivat suunnittelemattomat hetket paratiisimaisella hiekkarannalla. Kahlailu rantavedessä ja ulapalle suunnatut heitot toivatkin yllättäviä saaliita. Tutustuminen aitoon ja vielä pilaantumattomaan, onnelliseen afrikkalaiseen kyläyhteisöön oli mieltä avartavaa, upeasta luonnosta ja kalavesistä puhumattakaan.

Jalokala Suomessa on kuin lottovoitto

”Olisi mukavaa joskus arkipäivänä lähteä joelle siinä uskossa, että siiman päähän olisi mahdollista saada villi merilohi tai taimen. Nyt se on vaikeampaa kuin saada 6 oikein lotossa”, Jani harmittelee.
Hän ei välttämättä haluaisi lähteä joka kesä Ruotsiin, Norjaan tai Venäjälle, vaan mielellään kalastaisi jalokaloja Suomessakin. Vaikka sitten viimeistään eläkkeellä.
Janin tulevaisuuden haaveissa siintää kuva Suomesta, jossa kalastuskulttuuri olisi muuttunut proteiinihakuisesta kalojen keräilystä enemmän elämyksellisyyttä korostavaksi. Hän toivoo, että ihmiset omaksuisivat valikoivan kalastuksen periaatteet, jotta kotimaahankin saataisiin lisää hienoja kalastusmahdollisuuksia. Janin mukaan suurin vastuu suomalaisten kalojen tulevaisuudesta on kuitenkin poliittisilla päättäjillä. Suunta on parempaan, mutta vauhti vaan on aika hidas.