Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Klassinen pääkuva

Säveltäjä Minna Leinosen tilausteos Scatterings kuullaan RSOn esittämänä huhtikuussa

Säveltäjä Minna Leinonen.
Säveltäjä Minna Leinonen. Kuva: Sandra Saulo/YLE minna leinonen
Julkaistu . Päivitetty

Valtion taiteilija-apurahalla tällä hetkellä työskentelevä Minna Leinonen kertoo arjen äänien inspiroivan häntä.

Kaatuvan lelulaatikon ja ympäri lastenhuonetta leviävien lelujen lisäksi Scatterings-teoksen orkestraaliset tekstuurit ovat saaneet vaikutteita muun muassa liukuvasti laskeutuvista kurkiparvista. Leinonen on viime vuosina antanut oman elämänsä näkyä ja kuulua teoksissaan – kuten omasta äitiydestään sekä viiden lähipiirinsä äidin tarinoista kumpuavassa radiofoniassa Äiti-iäti vuodelta 2012.

Scatterings on Leinosen kolmas sävellys sinfoniaorkesterille. Vuonna 2006 Tampere filharmonialle valmistunut Kha oli hänen ensimmäisen orkesterisävellyksensä, ja niinpä sävellystyö oli vielä verraten varovaista. Vuoden 2012 Rarerare syntyi puolestaan Tapiola sinfonietalle ja lapsista koostuvalle yleisölle, joka myös osallistui esitykseen muusikko Mikko Perkoilan kehittämillä, lasten itse kierrätysmateriaalista rakentamilla soittimilla.

Radion sinfoniaorkesterin tilausteoksen parissa Leinonen kokee saaneensa vapaat kädet tutkia ja toteuttaa ideoitaan, kuten äänen kolmiulotteisuutta ja siihen liittyvää konserttitilan kokonaisvaltaista käyttämistä. Tässä haastattelussa marraskuulta 2014 Scatterings-teoksensa juuri valmiiksi saanut säveltäjä kertoo teoksen taustoista ja sen syntyprosessista.

Teos saa kantaesityksensä Hannu Linnun johtamana Radion sinfoniaorkesterin keskiviikkosarjan konsertissa huhtikuun 16. päivänä, ja se saa toisen esityksen torstaisarjassa heti seuraavana päivänä.

Lisää ohjelmasta

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

Aiheeseen liittyvää

  • sellisti István Várdai

    István Várdai esiintyy Truls Mørkin tilalla 18.‒19.10.

    Konsertin ohjelma ei muutu.

    Sellisti Truls Mørk on joutunut peruuttamaan esiintymisensä RSO:n solistina Musiikkitalon konserteissa 18.‒19.10. sekä Amsterdamin Concertgebouwssa 9.12. Hänen tilallaan Šostakovitšin 1. sellokonserton solistina soittaa István Várdai.

  • Kaija Saariaho

    Essee: Kaija Saariaho näki jotain, mitä muut eivät – parantumatonta syöpää sairastavalle toimittajalle Saariahon HUSH oli vapauttava

    Kaija Saariahon viimeinen teos lohduttaa kuoleman edessä.

    Käteni ovat hikiset ja pelkään tippuvani Radion sinfoniaorkesterin päälle. Istun Musiikkitalon korkeuksissa parven ensimmäisellä penkkirivillä, joka on miltei kiinni turvakaiteessa. Korkeuttakin pyörryttävämpää on musiikki, jossa tiputaan ylhäältä alas ja voihkitaan kuin viimeisillä voimilla. Siltä kuulostaa Kaija Saariahon viimeiseksi jäänyt teos HUSH, jonka säveltäjä sai valmiiksi kuolinvuoteellaan viime keväänä. Olin lukenut ennen konserttia, että Saariaho oli pyytänyt sävellysvaiheessa solisti Verneri Pohjolaa kuvailemaan instrumentillaan, miltä kaivoon tippuminen kuulostaa. Tiedän, miltä se tuntuu. Sain kuulla reilut puoli vuotta sitten, että syöpäni on muuttunut parantumattomaksi. Uutisen jälkeen tuntui kuin olisin pudonnut syvään kaivoon. Se on pimeä ja yksinäinen paikka, jossa omat ajatukset kaikuvat liikaa. Samoihin aikoihin Saariahon maailma alkoi vetää minua puoleensa. En ole ihan varma miksi, mutta aloin ehkä kaivata taiteelta enemmän syvyyttä ja terapiaa kuin koskaan aiemmin.

    Kommentteja 18

Relaterade artiklar

2019

2014

  • Gammal notskrift

    Säsongens sista Amadeus

    Vad har Nystad, Raumo, Korsholm, Åbo och Helsingfors gemensamt? Åtminstone definitivt etablerade och högklassiga musikfestivaler.