Marjo Lundvall
Yle
Miltä ruusu tuoksuu? Entä miltä pilaantunut haisee? Kun hajuaisti on vajavainen tai puuttuu kokonaan, monenlaiset asiat jäävät epäselviksi. Jopa joka viides aikuinen kärsii heikentyneestä hajuaistista, mutta on myös heitä, joilta hajuaisti puuttuu kokonaan. Helsinkiläinen Raija Lehtinen on lapsuudesta lähtien opetellut luovimaan hajuttomassa maailmassa.
Hajuaistin häiriöitä
Hajuaistin puutteen lääketieteellinen termi on anosmia. Heikentynyt hajuaisti puolestaan tunnetaan termillä hyposmia. Hajuaisti saattaa vaurioitua mitä moninaisimmista syistä. Tavallisimmat syyt ovat hengitystietulehdukset, krooniset poskiontelotulehdukset, nenän polyypit, ulkoiset nenävauriot, altistuminen kemikaaleille tai savuille.
Hajuaistihäiriöitä tutkitaan korva-nenä- ja kurkkutautien klinikoilla. Tapaturman yhteydessä hävinnyt hajuaisti voi vielä palautuakin, mutta esimerkiksi ikääntymisen mukanaan tuomaan hajuaistin heikkenemiseen ei juuri ole mahdollista vaikuttaa. Hajututkimustestien, haastatteluiden ja magneetti- ja tietokonekuvantamisten avulla voidaan yrittää selvittää hajuaistihäiriöiden syitä.
Miltä täällä haisee?
Helsinkiläisen Raija Lehtisen maailma on ollut hajuton niin kauan kuin hän muistaa.
– Joskus alakansakouluiässä yritin opettajalle kertoa, etten haista, mutta ei minua oikein uskottu. Äiti sen sijaan otti minut tosissaan ja tajusi, etten todellakaan aisti hajuja, Raija Lehtinen muistelee.
Kummasti sitä vain oppi pärjäämään puutteensa kanssa.
Myöhemmin opiskeluikäisenä Raija otti asian esille Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön lääkärin kanssa. Lääkäri muisteli kuulleensa nuhatipoista, jotka olisivat vaikuttaneet hajuaistia heikentävästi. Kun Raija kyseli asiasta äidiltään, tämä tiesi, että Raijalle oli lapsuudessa lääkäri määrännyt juuri tuota tiettyä nuhatipparohtoa. Epäselväksi kuitenkin jäi, olisiko juuri tämä lääkitys ollut syy Raijan hajuaistin puutteeseen vai onko hajuaisti kerta kaikkiaan puuttunut syntymästä lähtien.
– Elämä jatkui, ja kummasti sitä vain oppi pärjäämään puutteensa kanssa, Raija Lehtinen toteaa.
Hajuaistin puuttuminen aiheutti sen, että Raija mietti tarkkaan opintojaan, mihin ammatteihin ei sovellu, mitkä taas sopivat. Hän karsi itselleen sopimattomina ammatteina pois esimerkiksi terveysalan tehtävät: lääkärin ja sairaanhoitajan työt eivät tulleet kysymykseen. Raija päätyi humanistiseen alaan ja työskenteli aktiivivuotensa muun muassa yliopistolla äidinkielen lehtorina.
Käytännön harmeja
Raijan perhe tiesi, että Raija tarvitsi kommentteja ja apuja hajujen maailman tunnistamisessa. Hän joutui kyselemään esimerkiksi vaatteiden pesutarpeesta. Ruuanlaitto sujui reseptejä tarkasti seuraten. Raijalla makuaisti on hajujen puutteesta huolimatta toiminut siten, että perusmaut hän tunnistaa. Pienet vivahteet maustamisissa sen sijaan tuottavat päänvaivaa.
– Kaikki vihreät yrtit esimerkiksi, ne kyllä ovat vähän yhtä ja samaa ruohoa minun suussani, Raija Lehtinen toteaa.
Suuria hankaluuksia Raijalla oli työelämässä siinä vaiheessa kun vaihdevuosien hikoilujaksot alkoivat.
Peseytyminen ja vaatteiden tiuha vaihtaminen eivät tuntuneet riittävän. Osa työkavereista huomautteli hienhajusta, mikä toi Raijalle lisää paineita.
– Lopulta leikkautin kainaloiden hikirauhaset, mutta tokihan ihminen hikoilee muutenkin kuin kainaloiden kautta, Raija Lehtinen kertoo.
Vaihdevuosioireisiin Raijalle määrättiin myös estrogeenilääkitys. Jälkeenpäin hän on miettinyt, oliko pitkällä estrogeenijaksolla vaikutus siihen, että hän sairastui rintasyöpään. Raija on toipunut hyvin, mutta estrogeenilääkitystä hän ei enää voi käyttää.
Jos menen bussissa istumaan nuhruisen näköisen laitapuolen kulkijan viereen, en tiedä kuinka pahalta hän mahdollisesti haisee.
Huumori on monta kertaa ollut apuna, kun Raija on luovinut hajuaistittomana hajujen maailmassa.
– Jos menen bussissa istumaan nuhruisen näköisen laitapuolen kulkijan viereen, en tiedä kuinka pahalta hän mahdollisesti haisee. Olen saanut tällaiselta kulkijalta kiitostakin: ”Olet oikea leidi”, kun olen ojentanut hänelle nenäliinaa muiden matkustajien nyrpistellessä, Raija Lehtinen kertoo.
Raijan ei myöskään ole tarvinnut pidellä nenäänsä kalaa peratessaan tai aikanaan vauvanvaippoja vaihtaessaan.
Mutta vaaratilanteitakin voi hajuaistittomuus tuoda mukanaan. Pilaantuneen tuotteen tunnistaminen ei hajun perusteella onnistu. Vaara voi piillä myös avotulta käsitellessä. Jos asuintilassa syttyy tulipalo, eikä ääntä pitävää palohälytintä ole, savun hajun tunnistamattomuus on todellinen uhka.
Hajuhaaveita
Raija Lehtinen ei ole kohdannut kohtalotovereita, jotka hänen laillaan olisivat täysin hajuaistittomia. Moni kertoo hajuaistinsa heikentymisestä, mutta harva osaa samaistua Raijan tilanteeseen.
– En ole vaivastani kovin monelle kertonut. Lääkäreille toki olen sen tuonut esiin, mutta ehkä tätä pidetään niin vähäpätöisenä puutteena vakavampiin sairauksiin nähden, että eipä tähän juuri ole kantaa otettu, Raija Lehtinen toteaa.
Raija toivookin löytävänsä kohtalotovereita, joiden kanssa voisi vertailla kokemuksiaan. Hänellä on myös ideoita, miten hajuaistittomia voitaisiin opastaa hajujen saloihin.
Joskus kun lukee kirjasta, miten vanamot tuoksuvat, sitä jää miettimään minkälainen se tuoksu mahtaisi olla.
– Sokeillahan on taidenäyttelyopastajia. Hajuaistittomille voisi olla vaikka kävelyoppaita, jotka kuljettaisivat eri paikoissa kuvaillen miltä niissä tuoksuu tai haisee, Raija Lehtinen miettii.
– Joskus kun lukee kirjasta, miten vanamot tuoksuvat, sitä jää miettimään minkälainen se tuoksu mahtaisi olla, Raija kertoo.
Eräs erikoinenkin haave Raijalla on:
– Jospa voisi viettää päivän koirana, haistaa kaikki ne lukemattomat hajut ja tuoksut, jotka koira ihmistä paljon paremmin haistaa, Raija Lehtinen nauraa.
Lisää ohjelmasta
