Hyppää pääsisältöön

Keräilysarjoilla haviteltiin lasten markkoja

”Minä kerään purkan kuvia. Mulla on tässä monia laatuja: on Tarzania, Viidakkokirjaa ja Batmania”, kertoo poika vuoden 1970 kuluttajavalistusohjelmassa. Lapset ja mainonta -ohjelma selittää, minkälaista mainontaa lapsille suunnataan.

Esimerkiksi muropaketin kylkiäisenä tuleva lelu on lapsen silmissä usein houkuttelevampi kuin itse päätuote.

”Mä kerään kaikenlaisia koottavia eläimiä kaikenlaisista hiutalepakkauksista", sanoo ohjelmaan haastateltu tyttö koulunpiha-gallupissa.

Lapset ja mainonta -ohjelma oli osa 1970-luvun koulu-tv:n kuluttajavalistusohjelmia. Tarkoituksena oli valistaa katsojia markkinoinnin taustoista.

Ohjelma vierailee mainostoimistossa, jossa pohditaan, kuinka uusi Buffalo-purukumi myisi parhaiten. Houkuttelisiko lasta jättikokoinen purkka vai ennemmin sen ohessa oleva keräilytuote?

Tupakkaa palaveripöydän ääressä tuprutteleva mainostoimistolainen miettii purkan kohderyhmää: ”Ei tää missään tapauksessa vanhempiin ihmisiin tähtää. Eli toisin sanoen me lähdetään ihan niistä lapsista, jotka sen ensimmäisen kymmenpennisensä kiikuttaa kipsalle.”

Jo toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Euroopassa kovassa huudossa, ja suomalainenkin nuoriso ihannoi amerikkalaista elämäntapaa. Myyntiä vauhditettiin, kun tuotteiden kääreisiin painettiin kuvia muun muassa avaruusaiheista, sarjakuvasankareista, leffatähdistä ja jääkiekkoilijoista.

1970-luvulla markkinoitiin aikakaus- ja sanomalehtien sivuilla, ulkomainonnassa sekä TV-ruudussa. Mainostoimiston mielestä Buffalo-purkan mainos sopii parhaiten televisioon lastenohjelmien kylkeen. Ohjelmassa nähdään ote mainoksen kuvauksista, jossa pienet jääkiekkoilija-pojat jauhavat antaumuksella uutta paukkupurkkaa.

Teksti: Emmi Karhiaho

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto