Hyppää pääsisältöön

Miksi kansanmusiikkia EI kannata kuunnella - 10 hyvää syytä

Sibelius-Akatemian Folk Big Band
Sibelius-Akatemian Folk Big Band Kuva: Sami Perttilä siba folk big band

Kun kukaan ei enää lypsä lehmiäkään kansallispuvut päällä, miksi sitä aikansa elänyttä 1800-luvun musiikkia pitäisi kuunnella? Tupsujalkaiset tanhuveijarit hoilaa kalevalamitalla Väinämöisestä ja muista partajeesuksista ja sokea haitaristi säestää höppänän viulistin hilipatihippania… Tätähän se kansanmusiikki on. Vai onko sittenkään? Kokosimme 10 mehevintä syytä olla kuuntelematta kansanmusiikkia ja testaamme myytinmurtajien hengessä kestävätkö stereotypiat testissä!

Väite 1: ”Kansanmusiikki on ihan hanurista.”

Mitä tästä tuumaa hanuristi, äskeisen videon peurapäinen pirunkeuhkon repijä, Antti Paalanen?

”Onhan se hanurista, mutta mitä sitten?” naurahtaa Paalanen. ”Hanuri on hieno soitin.”

Taiteellista tohtorintutkintoaan Sibelius-Akatemiaan valmisteleva Paalanen soittaa pienhaitareita yksin ja eri kokoonpanoissa perinnemusiikista poppiin tai ehkä jopa heviin saakka: palkeet laulavat mm. kokoonpanoissa Kiharakolmio , Laitakaupungin orkesteri ja Pauli Hanhiniemi & Hehkumo. Lisäksi hän säveltää musiikkia teatteriprojekteihin.

Eikö pienhaitareilla soitetakaan pelkästään kansanmusiikkia?

Antti Paalanen
Antti Paalanen Antti Paalanen Kuva: Heidi Paalanen / A.J. Savolainen antti paalanen

”Minun soittamani musiikki menee genrejen laidasta laitaan siksi, mitä itse olen... On tavallaan hevirokkarin sielu, joka on istutettu tuollaiseen kansansoittimeen. Kun ei yritä rajata, sieltä saattaa tulla vähän kaikennäköistä ulos. Musiikki on tekijänsä näköistä, toivottavasti. Siihen ainakin itse pyrin, että teen omaa musiikkia. Joku mieltää sen kansanmusiikiksi tai sitten ei.”

”Se on ajankuva, että nyt on vallalla musiikki, jonne haitari ei muka kuulu. Mutta se on aivan samanlainen soitin kuin sähkökitara tai rummut, kun sillä jyystää samanlaista musiikkia. Kyllä sillä pärjää! Itse olen yrittänyt murtaa niitä syvälle juurtuneita ajatusmalleja siitä, mihin minkäkinlainen ääni on tapana yhdistää. Aina on olemassa valtavirta ja sitten on olemassa paljon muutakin.”

”Kansanmusiikissa hienoa on sen meininki. Siinä on alkukantaista voimaa. Se voima menee ihmisen läpi eikä sillä ole väliä, mitä tyyliä se sitten edustaa; kansanmusiikkia, jazzia tai poppia. Yleensä siinä on samasta asiasta kyse - eli musiikista itsestään.”

Väite 2: ”Kansanmusiikkia voi soittaa vain kanteleella. Harmi, kun se on niin genrerajoittunut ja nynny soitin.”

Senni Eskelinen soittaa sähkökanteletta
Senni Eskelinen soittaa sähkökanteletta Senni Eskelinen soittaa sähkökanteletta Kuva: Kirsi Tuura senni eskelinen

”Vaikka kantele on Suomessa yksi vanhimpia kansansoittimia, ei se silti ainut ole ollut koskaan”, vastaa kantelisti Senni Eskelinen. ”Se on rikkaana lisänä muitten soittimien joukossa, tasa-arvoisena. Sitä käytetään nykyään sekä solistisena että säestävänä instrumenttina.”

Tästä sähkökanteletta soittavalla Eskelisellä onkin omakohtaisia kokemuksia mm. Stringpuree Bandiä luotsatessaan. Trio luokitellaan usein progressiiviseksi rokiksi, vaikka hän itse summaakin sen monenlaisten musiikkien kohtaamispaikaksi. ”Se pohjautuu melko vahvasti perinteiseen kansanmusiikkiin. Suuri vaikuttaja on ollut moderni kantelepelimanni Martti Pokela. Vaikutteita on 1970-luvun progemaailmasta, jazzista ja modernista klassisesta musiikistakin.”

Onko kantele genrerajoittunut soitin?

”Tästä olen yllättävää kyllä vähän samaa mieltä. 2% minusta sanoo, että vaikkapa bebop-jazzin tai muun erittäin kromaattisen musiikin parissa tämänhetkiset kanteleet viedään niin instrumentin äärirajoille asti, että vaikka se teknisesti onnistuisikin, jää musiikin tulkitseminen kanteleen keinoin kuitenkin vaillinaiseksi. Mutta loput 98% minusta tietää, että se on kyllä soittajasta kiinni minkälaista musiikkia kanteleella soittaa ja loihtii tänä päivänä.”

”Minua ei ole koskaan hävettänyt sanoa, että soitan kanteletta vaan olen ollut siitä ylpeä. Vähän erikoinen soitin herättää paljon kysymyksiä musiikkikentän ulkopuolella ja toisaalta joka yleisössä on joku, joka on joskus soittanut kannelta. Siitä herää aina hyviä keskusteluja. Niissä nousevat esiin nämä nynny-aspektit, väinämöiset ja kysymys, voiko kanteleella soittaa rokkia! Kanteleella on monta puolta niin historiallisesti kuin edelleen. Se on äärimmäisen herkkä ja samaan aikaan siinä kulkee joku rajuus ja heittäytyminen koko ajan mukana. Se ei ole mitään näpertelyä.”

Kanteleen rajua menoa pääsee todistamaan livenä, kun Rundi3 reissaa ympäri Suomea.

Väite 3: ”Kansantanssia hypähdellään pampulahousut jalassa ja huudetaan välillä valjusti (tai tekopirteästi) 'hei'. Kansanmusiikki on sitä kun vanhat paapat soittaa vesisateessa mollivoittoisia kolmen soinnun renkutuksia. Mukana on laulaja ja sahansoittaja ja välillä on vaikeuksia erottaa kumpi on kumpi.
“

Kaustinen Folk Music Festival on vuonna 1968 perustettu Suomen vanhin kansanmusiikkifestivaali, joka houkuttelee vuosittain ympäri Suomea kansanmuusikoita ja kansantanssijoita yhteen viikon ajaksi heinäkuussa. Lopputuloksen näistä kohtaamisista voi koostaa esimerkiksi näin.

Väite 4: ”Kansanmusiikkia kuulee vain Kaustisella.”

Kartta Folf-Suomesta
Kartta Folf-Suomesta Kuva: Folk-Suomi, facebook.com/folksuomi kaiken maailman musiikkia

”Kansanmusiikkia kuulee varmuudella Kaustisella, vaan kuuleehan sitä muuallakin”, sanoo Pro Kaustinen ry:n toiminnanjohtaja Sini Keränen. ”Yhtä lailla kuin Kaustisellakin kuulee muutakin musiikkia. Pääkaupunkiseudulla ja muissa isoissa kaupungeissa kansanmusiikkikeikkoja ei edes tarvitse etsiä, tarjontaa on. Radiossa kansanmusiikki on valitettavan vähällä soitolla, mutta nähdäkseni livenä tarjontaa löytyy huomattavasti paremmin. Kansanmusiikin ja -tanssin tapahtumien yhteinen Folk-Suomi -verkosto on mahtava esimerkki siitä, että kansanmusiikkia (ja -tanssia) löytyy ympäri Suomen.”

Folk-Suomi-verkosto on uusi tulokas, joka syntyi ex tempore vuoden 2013 joulukuussa eri toimijoiden vapaamuotoisesta ideointipalaverista. Pikavauhtia hanke polkaistiin käyntiin ja julkaistiin folkkansan suurimmassa talvitapahtumassa, 20-tuntisen kansanmusiikkiristeily Folklandian aikana, joka seilaa joka vuosi Itämerellä tammikuussa. Ensimmäisenä vuonna 21 festivaalia ilmoittautui mukaan vapaaehtoiseen yhteistyöverkostoon ja nyt mukana on jo 28 eri tapahtumaa ympäri Suomea. Projekti toimii yhteisvoimin ja vapaaehtoisuusperiaatteella. Ennen kaikkea projekti keskittyy tiedottamaan tapahtumista ja markkinoimaan niitä.

“Tiivistettynä Folk-Suomen ajatus on esitellä nimensä mukaisesti folk-Suomea – sitä valtaisaa kirjoa kansanmusiikkia- ja tanssia, jota Suomessa on joka kolkassa”, kertoo Keränen.

Väite 5: ”Kansanlaulu - onko se jotain Värttinää vai? Ai, aina vaan sitä Värttinää… En jaksa sitä Värttinää koko ajan.”

Värttinä on Suomen tunnetuin nykykansanmusiikkiyhtye, joka sai alkunsa Rääkkylästä. Yhtye on valloittanut maailmaa lähestulkoon alkuajoistaan asti ja se tunnetaan mm. sävellystyöstään vuonna 2007 Taru sormusten herrasta -musikaaliin Lontoossa. Tänä vuonna yhtye juhlii 31-vuotispäiviään.

Musiikin muisti
Musiikin muistin komeaääniset laulajat. Musiikin muisti Kuva: Mirja Metsola/Illume Oy musiikin muisti

V-kirjainta edeltää aakkosissa 21 kirjainta ja sitä seuraakin vielä kuusi. Kansanmusiikki.fi-portaalissa ovat esittelyssä aakkostetussa järjestyksessä palveluun rekisteröityneet esiintyjät niin musiikin, tanssin kuin toimihenkilöiden osalta. Palveluun on rekisteröitynyt satoja yhtyeitä Värttinän lisäksi.

Samaiselta palvelimelta löytyy myös Musiikin muisti -videot, joissa kansanmusiikin ammattilaiset esittelevät kansanlaulun eri tyylejä ja historiaa.

Väite 6: Kansanlaulut ovat pelkkää kalevalamittaista jollotusta tai muuten vain wanhaa tahi vaikeaselkoista kieltä.

Väite 7: ”Kaikki klassisen musiikin soittajat pystyvät halutessaan soittamaan kansanmusiikkia, mutta kansanmuusikoilla ei mitenkään riitä tekniikka klassisen musiikin soittamiseen.”

Mitä vastaa viulisti Tero Hyväluoma, joka soittaa viuluvetoista nykykansanmusiikkia mm. yhtyeissä Frost V, Frigg ja Haaga Folk Machine?

Viulisti Tero Hyväluoma
Viulisti Tero Hyväluoma Viulisti Tero Hyväluoma Kuva: Markus Laakso tero hyväluoma

“Kärjistetty kysymys on tietysti melkoinen yleistys, varsinkin kun sekä kansanmusiikki että taidemusiikki sisältävät valtavan määrän erilaisia tyylejä, aikakausia ja pienempiä haaroja jotka asettavat soittajalle erilaisia haasteita. Ainakin jos viulisteista puhutaan, toisessa genressä pääasiallisesti toimivia, mutta mainiosti myös toisessa pärjääviä soittajia löytyy vaikka kuinka. Kumpaankin suuntaan. Itse nostan hattua ja syvään kumarran taitaville klassisille soittajille ja tiedän, ettei oma tekniikkani ja taidemusiikin tietämykseni millään riitä klassisen viulun huipputasolle. Väite on kuitenkin minusta potaskaa”, toteaa Hyväluoma.

“Kansanmusiikin, kuten varmaan lähes jokaisen genren hallinta vaatii pitkäaikaista, intensiivistä kuuntelua, harjoittelua ja sisäistämistä. Kansanmusiikissa usein mm. opetustilanteissa esiinnousevia erityispiirteitä ovat vaikkapa groove, fraseeraus-asiat ja improvisointi. Tokihan kuka tahansa voi halutessaan soittaa kansanmusiikkia, kuten väite esittää, mutta niin voi klassistakin musiikkia. Uskottava tyylinhallinta ja tulkinta ovat sitten eri asia.”

Väite 8: ”Siis voiko kansanmusiikkia oikeasti opiskella jossain?”

Sibelius-Akatemian Folk Big Band
Sibelius-Akatemian Folk Big Band Sibelius-Akatemian Folk Big Band Kuva: Sami Perttilä siba folk big band

Kansanmusiikkia voi Suomessa opiskella niin harrastuksekseen musiikkiopistoissa tai kansanopistossa. Ammatikseen sitä voi opiskella Keski-Pohjanmaan konservatoriossa ja Centria-ammattikorkeakoulussa Kokkolassa tai Joensuun konservatoriossa tai Karelia-ammattikorkeakoulussa. Konservatoriosta valmistuu muusikon perustutkinnolla varustettuna ja ammattikorkeakoulusta musiikkipedagogiksi.

Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto perustettiin vuonna 1983 ja sieltä valmistutaan musiikin kandidaateiksi ja maistereiksi, kuten muiltakin osastoilta.
Tämänhetkinen kansanmusiikin aineryhmän lippulaiva on Sibelius Academy Folk Big Band, jonka ensilevy FBB ilmestyi vuoden 2014 alussa.

Väite 9: "Kansanmusiikki on nationalistista ja nurkkakuntaista kansallismusiikkia."

Marouf Majidi
Marouf Majidi Marouf Majidi Kuva: Marouf Majidi marouf majidi

Marouf Majidi on Suomessa työskentevä iranilaissyntyinen kansanmuusikko. Hän viimeistelee opintojaan maailmanmusiikin maisteriohjelmassa Sibelius-Akatemiassa, josta hän valmistui musiikin kandidaatiksi opiskellen suomalaista kansanmusiikkia iranilaisilla kielisoittimilla. Tultuaan maahan hän ihastui täkäläiseen kansanmusiikkiin kalevalamittaisen runolaulun arkistonauhalevy Kalevala Heritagen ja Kaustisen Purppuripelimannien takia. Ne aiheuttivat vau-elämyksen. ”Oli vaikuttavaa, että joku laulaa puoli tuntia runolaulua! Ja Konsta Jylhän ja Purppuripelimannien soitto! Olin totta kai kuullut valsseja ennenkin, mutta mikä sävy!” hän hehkuttaa.

Hänet otettiin avoimesti vastaan suomalaiseen musiikkielämään. ”Mutta kulttuuriin sisään pääseminen kesti hetken - koska musiikki on muutakin kuin soittamista. Ihmisiin ja heidän työtapoihinsa pitää tutustua. Mutta se on sama homma suomalaisilla, joiden pitää opetella tekemään työtä vaikka norjalaisten kanssa ja norjalaisten skottien kanssa. Ei ole kyse siitä, onko henkilö, jonka kanssa haluat tehdä töitä, suomalainen vai ulkomaalainen, joka asuu Suomessa.”

Tätä nykyä Majidi tietää suomalaisesta perinnemusiikista enemmän kuin useimmat Suomessa syntyneet. Monen mielestä kansanmusiikki on Tapani Kansaa tai he tietävät korkeintaan 5-kielinen kanteleen. ”Myös muissa muusikoissa on paljon ihmisiä, jotka tuntevat kansanmusiikkia vain etäisesti.”

Pitääkö Majidi kansanmusiikkia nationalistisena?

”En pidä. Mutta uskon, että kansanmusiikissa kuuluu maantiede… Tällä puolella maailmaa siinä kuuluvat metsät ja marraskuu, Saharan musiikissa kuulee sen kuumuuden ja ihmisten elinolosuhteet. Se on niiden ihmisten musiikkia. Nämä liput ja kansallisuusidentiteetit ovat paljon nuorempia kuin musiikki itse.”

Väite 10: ”Kansanmusiikkia ei voi kuulla missään mediassa.”

Lähimmäksi tätä väitettä pääsee täältä.

Kommentit
  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua