Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Poskettoman hajaantunut kaupunki tulee kalliiksi kaikille

Jadan suunnitelma Viikkiin
Arkkitehtitoimisto Jadan suunnitelma Viikin kampusalueen tiivistämiseksi. Jadan suunnitelma Viikkiin Kuva: Jada kaupunki uusiksi

Julkinen keskustelu kaupunkisuunnittelusta takertuu usein yksittäisiin näkyviin rakennusprojekteihin. Viime aikoina voimakkaita tunteita Helsingissä ovat herättäneet muun muassa Katajanokan ristihotelli, Guggenheim ja Jätkäsaaren torni. Todellinen murros nähdään kuitenkin esikaupungeissa: niiiden urbanisoituminen horjuttaa koko kaupungin tasapainoa.

Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on hyvin myöhään urbanisoitunut maa. Muuttoliike maan suurinpiin kaupunkeihin on yhä käynnissä ja vasta viime vuosina on alettu puhua kaupunkielämästä jollain lailla tavoiteltavana asiana. ”Kaupunkimaisen” Helsingin väkimäärän on arveltu jopa kaksinkertaistuvan lähimpien vuosikymmenien aikana.

Helsingin väentiheyttä kuvaava kartta 1960
Helsingin väentiheyttä kuvaava kartta 1960 Kuva: Jada kaupunki uusiksi
helsingin väentiheyttä kuvaava kartta 2000
Aikavälillä vuodesta 1960 vuoteen 2000 Helsingin seudun asukasmäärä on tuplaantunut kun rakennettu alue on laajentunut viisinkertaiseksi. Tiivistä (kanta)kaupunkia ei pientalo- ja lähiörakentamisen kultakaudella tehty juuri yhtään lisää. helsingin väentiheyttä kuvaava kartta 2000 Kuva: Jada kaupunki uusiksi

Tiivistä kaupunkia ei ole tehty Helsinkiin oikeastaan sotien jälkeen lainkaan. Esikaupunkialueelle on lainattu rakennusten suunnittelusta ajatusta kerralla valmiiksi saamisesta.

Ajatus vihreästä lähiöstä on haihtunut liikennemeluun ja sosiaalisiin ongelmiin. Monet uudet asuinalueet olivat aikansa alussa kysyttyjä, mutta ovat vuosien saatossa muuttuneet korjauskelvottomiksi. Nykyisen kaupunkirakenteen tiivistäminen on oikeastaan ainoa ekologisesti kestävä ja saavutettavuuden kannalta mielekäs vaihtoehto lisärakentamisen saamiseksi Helsinkiin.

Huvilakatu, Helsinki
Huvilankujan yli satavuotias ympäristö toimii edelleen hyvän kaupungin esimerkkinä. Tiukka katutila jättää enemmän maata rakentamiselle ja vehreille pihoille. Pietarinkadun risteyksessä arkkitehti Jani Prunnilan suunnittelema uudisrakennus (2012). Huvilakatu, Helsinki Kuva: Jussi Vuori kaupunki uusiksi

Viime vuosisadalla Helsinki on kasvanut liikaa pelloille ja metsiin. Naapurikuntiin on syntyt mittavia siirtokuntia, joista ei voida puhua kaupunkina, vaikka kuuluvatkin samaan palvelu- ja työssäkäyntialueeseen. Tilannetta selittää osaltaan kaupunkien välinen kilpailu sekä uusien asuntojen ryöstöhinnoittelu. Muuhun Eurooppaan verrattuna poskettoman hajaantunut kaupunki tulee kalliiksi kaikille.

Uusi omakotitalo
Pellolle nostettu ”unelmatalo” on yhä monen perheen tavoitetila. Uusi omakotitalo Kuva: Suomen asuntomessut kaupunki uusiksi

Yksi lisärakentamisen muoto on rakennusten käyttötarkoituksen muutokset. Esimerkiksi viimeaikoina toimistojen tilantarve on vähentynyt merkittävästi uudentyyppisten tehokkaampien toimitilojen myötä. Keskusta-alueella moni aikanaan toimistoksi muutettu asuinrakennus on saamassa uuden elämän, nyt jälleen asuntoina. Arkkitehti Hella Hernberg on tutkinut ympäristöministeriön Tyhjä tilat –hankkeessa pullonkauloja, joilla vajaakäyttöisten toimistotiloja, kouluja ja varuskuntia voitaisi käyttää monipuolistuvan asumisen ja työnteon tiloiksi.

Tyhjiä huonetiloja
Tyhjät tilat -hankkeen kuvitusta. Tyhjiä huonetiloja Kuva: Ympäristöministeriö kaupunki uusiksi

Lähiöt ja kampukset taipuvat kaikkein huonoimmin lisärakentamiseen. Monissa tapauksissa tiivistäminen on kyseenalaistettu. Mikäli paikan hengellä ei olisi merkitystä, käyttöikänsä loppuun tulleet rakennukset olisi edullisinta jauhaa pölyksi ja rakentaa alueelle uutta kaupunkia. Helsingissä rakennuksai on purettu toistaiseksi varsin vähän.

Viikin kampus alkoi syntyä 1960‐luvulla Helsingin yliopiston siirtäessä luonnontieteen opetustaan koetilan maille. Koulukampus rakennettiin ajan parhaiden oppien mukaisesti avaraksi ja toimivaksi yksiköksi. Nykyään vapaasti maastossa sijaitsevat rakennukset eivät enää tuota tyydyttävää ulkotilaa: kävelyreitit eivät ole loogisia, pysäköinti ei ole kurissa, ja rakennusten sisäänkäyntejä on vaikea löytää.

Viikin kampusta
Viikin kampusaluetta. Viikin kampusta Kuva: Jussi Vuori kaupunki uusiksi

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on hahmotellut uuden yleiskaavan visioissaan monien sisääntuloteiden muttamista ”kaupunkibulevardeiksi”. Laskemalla ajonopeudet alas ja rakentamalla kiinni katuun, tyydyttäviä rakennuspaikkoja löytyy uskomaton määrä. Ehkä liikenteen kehittyessa kohti älykkäitä taksi- ja joukkoliikennemalleja, suurinta osaa katutilasta ei tarvitse enää varata pysäköidyille autoille.

Kehä I illalla
Moni helsinkiläinen asuu liikennemelualueella. Sisääntulotiet jatkuvat mottoriteinä aivan kantakaupunkiin asti. Kehä I illalla Kuva: Wikimedia commons kaupunki uusiksi
Havainnekuva tulevaisuuden Tuusulanväylästä
Helsingin uudessa yleiskaavassa ehdotetaan keskeisimpien sisääntuloväylien muuttamista kaduiksi. Liikenteen haittoja voidaan rajoittaa ajonopeuksia alentamalla ja tiiviillä rakentamisella. Havainnekuva tulevaisuuden Tuusulanväylästä Kuva: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto kaupunki uusiksi
Helsingin varjoyleiskaava
Pro Helsinki 2.0 –varjoyleiskaava hahmottelee Helsinkiin jopa kaksinkertaista rakentamisen määrää. Uusia rakennuspaikkoja on haettu nykyisen kaupunkirakenteen sisältä, lähinnä suurten teiden ja katujen reuna-alueilta. Helsingin varjoyleiskaava Kuva: Pro Helsinki kaupunki uusiksi

Pääkaupungin kasvaessa metropoliksi yhden keskustan malli muuntuu moninapaiseksi alueellisten keskusten verkostoksi. Eurooppalaisessa ja kotimaisessa kontekstissa kaupungit eivät enää kilpaile vain keskenään vaan myös sisäisesti. Suuren kaupunkialueen sisällä sen eri osien tulee erikoistua ja palvella juuri niille parhaiten asetettua tehtävää. Uusi kaupunkielämä voi syntyä paikallisista oloista.

Miltä tulevaisuuden Helsinki sitten näyttää? Ja mitkä ovat tulevaisuutta ohjaavat voimat jos kauppa sakkaa eikä toimistoja enää tarvita? Entä voiko kaupungin yhtä aikaa säilyttää ja rakentaa uudelleen? Menikö siihen sata vuotta, että ymmärsimme, mitä Eliel Saarinen vuonna 1918 julkaisemallaan Pro Helsingfors –suunnitelmallaan oikeastaan tarkoitti?

Arkkitehti Jussi Vuori
Arkkitehti Jussi Vuori Kuva: Yle kaupunki uusiksi

Jussi Vuori

Arkkitehti, Uusi kaupunki -kollektiivi, Jada

Kommentit
  • Avaruusromua: Luovuus on kuin marmorilohkareen hahmottelua

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaisia.

    "Mieleni on täynnä sykettä ja värähtelyä. Olen tuskin alkanut luonnostella, kun ajatus seuraa toista". Näin lainaa säveltäjä Pjotr Tsaikovskia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Luovuus ei rajoitu vain historian suuriin hahmoihin, kuten Darwiniin tai Picassoon. Luovuutta on jokaisella ihmisellä". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Robert J. Sternbergia kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Luovuudelle on turha etsiä yhtä selitystä

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaisia.

    "Oivalluksen hetki on jännittävää kuin nopea autonajo". Näin lainaa filosofi Bertrand Russellia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Jos aikaa ei ole kiireettömään pohdintaan, asioiden sulatteluun ja luovaan hautomiseen. seurauksena on yksiselitteisesti pinnallisuuden ja typeryyden lisääntyminen". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Howard Gardneria kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidetta vai mainostemppuja? Banksy valtasi New Yorkin kuukaudeksi

    Dokumentti seuraa salaperäisen taiteilijan happeningia.

    Teeman kuukauden dokumentti seuraa salaperäisen katutaiteilijan kuukauden mittaista vierailua New Yorkissa vuonna 2013. Teemalla sunnuntaina 20.1. klo 12.00, Areenassa 70 päivää Banksy on taiteilija, joka eräiden mielestä ei ole taiteilija; graffitimaalari, joka joidenkin mielestä on myynyt koko aatteen; outsider, joka on tehnyt seinämaalauksista salonkikelpoisia.

  • Egenland palkittiin vuoden 2018 matkailutekona

    Ohjelma täynnä suomalaista sisua ja jääräpäistä intohimoa.

    Matkailutoimittajien Kilta on valinnut Egenlandin vuoden 2018 matkailuteoksi. Kilta kiittää Egenlandia siitä, että ohjelma on tehnyt tuntemattomia matkailuhelmiä ja niiden taustavaikuttajia tutuksi, sekä innostanut kotimaan matkailijaa kokemaan jotain odottamatonta.

  • Avaruusromua: Luovuus on kuin marmorilohkareen hahmottelua

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaisia.

    "Mieleni on täynnä sykettä ja värähtelyä. Olen tuskin alkanut luonnostella, kun ajatus seuraa toista". Näin lainaa säveltäjä Pjotr Tsaikovskia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Luovuus ei rajoitu vain historian suuriin hahmoihin, kuten Darwiniin tai Picassoon. Luovuutta on jokaisella ihmisellä". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Robert J. Sternbergia kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Green Book -elokuvan tähti Mahershala Ali: "Rasismi elää edelleen voimakkaana"

    Elokuvat voivat avata oven keskustelulle.

    Näyttelijä Mahershala Ali on ensimmäinen muslimi, joka on palkittu Oscar-patsaalla. Hänen voittokulkunsa jatkuu lahjakkaana pianistina Green Book -elokuvassa. Tuoreimmat voitot ovat tulleet Critics Choice ja Golden Globe -gaaloista. Hän loistaa myös The True Detective -sarjan kolmannella kaudella. Molempien töiden ytimessä on rasismi, jonka kohteeksi Ali myöntää joutuvansa edelleen.

  • Kuvataiteilija Kirsimaria E. Törönen halusi paaviksi mutta ryhtyi taiteilijaksi, koska halusi muuttaa maailmaa

    Nuori feministi unelmoi suuria Lähi-idässä

    Jo kymmenvuotiaana, orastavana feministinä Saudi-Arabian aavikolla Kirsimaria E. Törönen aavisti kutsumuksensa. Koulussa hän ilmoitti aikovansa paaviksi, mutta havahtui pian että taiteilijana hän voi paremmin muuttaa maailmaa. Yli neljännesvuosisadan taiteilijana toiminut, Mikkelissä vaikuttava, Kirsimaria E. Törönen tietää omakohtaisesti millaista sitkeyttä kuvataiteilijana itsensä ja perheensä elättäminen vaatii.

  • Olisiko teillä hetki aikaa keskustella Elviksestä?

    "Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti."

    "Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti." Elvis Presleylle omistetun Teemalauantain pitkä dokumentti saa Pekka Laineen – sittenkin – innostumaan.

  • Avaruusromua: Luovuudelle on turha etsiä yhtä selitystä

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaisia.

    "Oivalluksen hetki on jännittävää kuin nopea autonajo". Näin lainaa filosofi Bertrand Russellia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Jos aikaa ei ole kiireettömään pohdintaan, asioiden sulatteluun ja luovaan hautomiseen. seurauksena on yksiselitteisesti pinnallisuuden ja typeryyden lisääntyminen". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Howard Gardneria kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.