Hyppää pääsisältöön

Hohtoa huoneessa 237 – Teemalauantai 28.3.

Danny Lloyd esitti Dannya Stanley Kubrickin elokuvassa Hohto. Yle kuvapalvelu.
Muistuttaako matto Overlook-hotellin käytävällä Apollo 11:n laukaisualustaa? Hmm... Danny Lloyd esitti Dannya Stanley Kubrickin elokuvassa Hohto. Yle kuvapalvelu. huone 237

Kaikki käytävät vievät huoneeseen 237. Stanley Kubrickin ohjaama Hohto on niitä elokuvia, joita voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa ilman että sen salat lopullisesti aukeavat. Mutta moni on yrittänyt! Hohdon arvoituksia ja piilomerkityksiä hämmentävästi ja kiehtovasti tulkitseva Huone 237 esitetään Hohdon jälkeen.

Hohto (The Shining, Britannia 1980) kuuluu kauhuelokuvan mestarillisimpiin saavutuksiin, mutta Stanley Kubrickin tuotannossa se on aliarvostetuimpia elokuvia. Selitys löytynee sanasta ”kauhuelokuvan”: Kubrick tarttui taidekriitikkojen halveksimaan lajityyppiin ja hioi siitä oman tyylikkään näkemyksensä.

Hohtoon tyytymättömiä oli toki paljon, myös kirjailija Stephen King, joka ei erityisemmin pitänyt siitä miten Kubrick käsitteli hänen romaaniaan. Kubrick ottaa Kingille ominaiset yliluonnolliset ainekset ja sulauttaa ne omaan hulluuden, pelon ja väkivallan tarkasteluunsa. Telepatia, menneisyyden veriteot, ihmismielen järkkyminen ja perheväkivalta sulautuvat hyytävän tiheätunnelmaiseksi kauhupalaksi, joka voi ihastella kerta toisensa jälkeen.

Kubrickilla oli toki hienot apurit, kuten mestarikuvaaja John Alcott, jonka kamera kiertää herkeämättä talven saartaman autiohotellin huoneita ja tiluksia, sekä näyttelijät Shelley Duvall ja Jack Nicholson, joka tekee yksinkertaisesti pelottavan, uransa parhaimpiin kuuluvan näyttelijätyön.

Kubrickin elokuvista löytää usein uusia merkityksiä ja sisältöjä useammalla katsomiskerralla, eikä Hohto ole poikkeus. Tässä voi tosin mennä liiankin pitkälle. Rodney Ascherin kiehtova dokumenttielokuva Huone 237 (Room 237, Britannia 2012) kertoo Hohtoon hurahtaneista faneista, jotka tarjoavat toinen toistaan kummallisempia tulkintoja elokuvasta.

Yksi yhdistää saksalaisen Adler-kirjoituskoneen urheilupuseron numeroon 42 ja päättelee Hohdon kertovan juutalaisten kansanmurhasta. Toinen rakentaa tarkkoja pohjapiirroksia hotellista ja ihmettelee sen ristiriitaisuuksia eikä ilmeisesti täysin ymmärrä, että elokuvan hotelli on ollut lavaste, jonka seiniäkin on voitu tarvittaessa liikuttaa.

Entä mitä Kubrick haluaa kertoa poistamalla tuolin kohtauksesta tai muuttamalla kirjoituskoneen väriä kesken elokuvan? Luultavasti ei yhtään mitään. Elokuvat ovat täynnä pikku muutoksia ja klaffivirheitä, joita useimmat eivät koskaan huomaisi ilman niitä listaavia netin moka-sivustoja. Valtavan loistohotellin kaltainen lavaste taas on täytettävä lukemattomilla esineillä ja yksityiskohdilla, joista voi sitten etsiä syvempää merkitystä.

Käy ilmi, että Hohto on elokuva intiaanien kansanmurhasta tai kuulennon lavastamisesta. Tavallaan dokumentti kertookin pakkomielteistä ja salaliittoteorioiden kiehtovuudesta, siitä kuinka pienistä yksityiskohdista ja sattumista voi löytää merkityksiä ja sisältöjä, jotka muista tuntuvat poskettomilta.

Mutta toisaalta, onpas siinä elokuvassa tosiaan paljon kotkia… ja intiaaneja... hmm…

Kaksi Hohtoa

Hohto sai ensi-iltansa keväällä 1980 Yhdysvalloissa 146 minuutin mittaisena. Se sai melko huonon vastaanoton sekä kriitikoilta että yleisöltä, eikä Kubrick itsekään ollut elokuvaan täysin tyytyväinen. Ennen kuin elokuva ylitti Atlantin ja sai Euroopassa ensi-iltansa Kubrick lyhensi sitä noin 25 minuutilla. Tätä lyhyempää versiota on siitä asti kutsuttu ”eurooppalaiseksi versioksi”.

Kubrick nipisti palan sieltä ja toisen täältä sekä poisti muutamia kokonaisia kohtauksia, joita hän piti tarpeettomina, laahaavina tai huonoina. Hän poisti esimerkiksi kohtauksen, jossa viitattiin siihen että Jackin oli lyönyt Dannya. Se oli Kubrickista turha, koska elokuvassa on toinen kohtaus, joka kertoo saman asian ja paremmin (kohtaus hotellin baarimikon kanssa).

Lyhennetty versio oli paljon tiiviimpi ja jännittävämpi, elokuvana selvästi parempi kuin pitkä versio. Kubrick tiettävästi arvosti itsekin enemmän tätä lyhyempää versiota. Ironisesti alkuperäistä pitkää versiota kuitenkin markkinoidaan nykyään ”ohjaajan versiona”, vaikka nimenomaan siitä ohjaaja lyhyemmän oman versionsa teki. Yksityiskohtainen selvitys versioiden erosta löytyy esimerkiksi täältä.

Teksti: Vesa Nykänen
Kirjoittaja on Ylen elokuvahankkija.

Teemalauantai 28.3.

  • Klo 21.00 Hohto (The Shining), Britannia 1980. Ohjaus Stanley Kubrick, pääosissa Jack Nicholson, Shelley Duvall, Danny Lloyd, Scatman Crothers, Joe Turkel.
  • Klo 22.55 Huone 237 (Room 237), Britannia 2012. Dokumenttielokuva, ohjaus Rodney Ascher.
  • Klo 0.35 Festivaalipuhetta. "Ensinäkemistä ei unohda koskaan." "Tunnen jokaikisen kohtauksen." "Seuraavalla kerralla se on taas ihan erilainen." Hohto-elokuvan fanit kertovat. Ensiesitys Teeman elokuvafestivaalilla 2014.

Hohto ja Huone 237 esitettiin Teeman elokuvafestivaalilla marraskuussa 2014.
Hohtoa käsiteltiin myös elokuvafestivaalin Festivaalipuhetta-jaksoissa. Hohdosta puhuivat muun muassa ohjaajat Juha Lehtola, Maarit Lalli, Marko Mäkilaakso ja Mark Cousins sekä lukuisat Hohto-fanit.

Huone 237 on katsottavissa Areenassa.

Kommentit
  • Rajat ovat ihmisen ongelma, kirjallisuus on niistä vapaa

    Rakennukset sortuvat, mutta kirjallisuus on kaikkialla.

    Kirjallisuus on muuttolintujen parvi ja nyt se lentää Helsinkiin. Helsinki Litin lava on hyvä paikka laskeutua, myös uusille sukupolville, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi. Helsinki Lit suorana Ylen kanavilla 17.–18.5.2019

  • Teeman kesän 2019 elokuvat

    Leffateemoina mm. westernit, Jean Cocteau ja Jerry Lewis.

    Teema esittää kesällä mm. lännenfilmejä lauantaisin, Jerry Lewisin komedioita ja Jean Cocteaun klassikkoja.

  • Teeman kesä 2019 on länkkärikesä

    Westerneitä klassisesta moderniin lauantaisin.

    Teeman kesä 2019 on länkkärikesä. Lännenfilmejä esitetään joka lauantai-ilta kesäkuun alusta elokuun loppuun: klassikkoja, harvinaisia kulttifilmejä ja kiisteltyjäkin mestariteoksia.

Yle Teema