Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Pirjo: Näin laihdutin 50 kiloa!

Tuhkimotarinoita, Pirjo
Kokkolalainen Pirjo on yksi Tuhkimotarinoiden 2. tuotantokauden päähenkilöistä. Tuhkimotarinoita, Pirjo Kuva: Yle tuhkimotarinoita

Kokkolalainen Pirjo on yksi Tuhkimotarinoiden 2. tuotantokauden päähenkilöistä. Hänen elämäänsä on mahtunut paljon vastoinkäymisiä, varsinkin liittyen lapsiin. Siksi hän on aina laittanut itsensä taka-alalle ja huolehtinut muiden hyvinvoinnista. Keväällä 2011 Pirjo teki elämäntapamuutoksen, ja sen myötä painoa tippui 50 kiloa! Pirjo kertoo, miten se onnistui.

”Suurimman osan elämästäni olen taistellut ylipainon kanssa. Minulla on lukuisia laihdutusyrityksiä takanani. Olen myös tyypillinen jojoilija; välillä kiloja lähtee ja jo hetken kuluttua ne ovat takaisin.

Olin jo keväällä 2011 seurannut Raakel Lignellin painonpudotusta. Koska olemme lähes samanikäisiä ja painoa oli kummallakin paljon, samaistuin hänen tilanteeseensa. Kuitenkin tuo viimeinen niitti eli kyky tehdä pitävä painonpudotuspäätös oli hankalaa. Kuinka monesti maanantaisin aloitin dieetin ja illalla taas jo syöpöttelin! Omantunnontuskat olivat suunnattomat ja kärsin tilanteesta.

Kuinka monesti maanantaisin aloitin dieetin ja illalla taas jo syöpöttelin!

Kävin lääkärissä flunssan takia keväällä 2011. Lääkäri mittasi verenpaineeni ja totesi sen olevan todella korkea. Edessä olisi verenpainelääkityksen aloittaminen. Minulla oli myös astmalääkitys päällä ja olin jatkuvasti sairas ja väsynyt. Painoa oli enimmillään 128 kiloa. Tuo lääkärikäynti herätti minut tajuamaan tilanteeni – jos en muuta elintapojani, voin vaikka kuolla.

Sauvakävelyä
Pirjo ja Outi Broux sauvakävelyllä Sauvakävelyä tuhkimotarinoita

Myös isäni on aina ollut todella ylipainoinen. Samoihin aikoihin, kun pähkäilin omaa laihduttamistani, pudotti isäni painoa runsaat 70 kiloa. Tuolloin mietin, että jos hän siihen pystyy, niin miksen minäkin!

9.5.2011 alkoi uusi sivu elämässäni. Lähdin työkaverin kannustamana Cambridge-valmentajalle ja näin alkoi elämä Cambridge-eväillä. Painonpudotus perustuu vähäenergisiin ateriankorvikkeisiin. Edessä oli todella kova kuuri. Vieroitusoireet roskaruoasta ja herkuista olivat hirveät. Nopeaa vauhtia putoava paino kuitenkin kannusti jatkamaan ja kun vauhtiin pääsin, niin homma alkoi sujua.

Vieroitusoireet roskaruoasta ja herkuista olivat hirveät.

Jossain vaiheessa syksyllä 2011 paino ei enää pudonnutkaan samaan tahtiin, sillä olin aloittanut liikkumisen ja elimistöni meni jumiin. Liikuin paljon, mutta en saanut riittävästi energiaa dieetissäni. Tuossa vaiheessa lopetin Cambridge-kuurin ja aloitin karppaamisen. Karppaamalla painonpudotus onneksi jatkui. Tammikuussa 2012 oli painoa pudonnut kahdeksassa kuukaudessa huikeat 50 kiloa!

Mikä ihana tunne kun olo oli kevyt, mieli hyvä ja peilikuvakin upea! Helppoa ei elämä ole kuitenkaan ollut varsinaisen painonpudotusurakan jälkeenkään. En voi enää koskaan palata entiseen syömismalliini. Tiedän, että olen ruokariippuvainen ja sokeri on minulle huume. Joudun siis alati tarkkailemaan syömisiäni ja huolehtimaan liikkumisestani, sillä takaisin vanhoihin mittoihin en aio palata!”

Seuraa Tuhkimotarinoita Facebookissa!

Tuhkimotarinoita-sarja maanantaisin kello 21 TV2:lla alkaen 29.12.2014

  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.