Hyppää pääsisältöön

Pulp pistetään laatikkoon sängyn alle

Pulpin paluu lavoille lähes kymmenen vuotta kestäneen tauon jälkeen huipentui konserttiin yhtyeen kotikaupungissa Sheffieldissä joulukuussa 2012. Tämän keikan ympärille rakentuu maaliskuussa 2014 ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva Pulp: A Film about Life, Death and Supermarkets. Yhtyeen rumpali Nick Banks vieraili Helsingissä syyskuussa 2014 Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla. Hän kertoo elokuvasta, Sheffieldin keikka-illasta sekä pohtii Pulpin menneisyyttä ja tulevaisuutta. Elokuva esitetään osana Yle Teeman elokuvafestivaalia 26.11.

Sinut nähdään elokuvan alussa jalkapallokentän laidalla. Valmennatko joukkuetta, jota Pulp myös sponsoroi?

Pulp-yhtyeen rumpali Nick Banks Helsingissä syyskuussa 2014
Nick Banks Helsingissä syyskuussa 2014 Pulp-yhtyeen rumpali Nick Banks Helsingissä syyskuussa 2014 Kuva: Yle / Lauri Leskinen pulp

Tyttäreni pelaa joukkueessa ja minua pyydettiin mukaan toimintaan vanhemman roolissa järjestämään asioita, motivaattoriksi ja antamaan ideoita siitä, mitä voisi tehdä – mutta luonnollisesti teinit eivät kuuntele paljoakaan, mitä heille sanotaan.

Kun ensimmäisen kerran tapasimme elokuvan ohjaajan Florian Habichtin, näytin hänelle kuvan Pulp-jalkapallojoukkueesta ja hän innostui välittömästi. Kohtaus on kuvattu elokuvan keikkapäivän aamuna, joten se oli täydellistä.

Koko joukkue oli kutsuttu elokuvan Sheffieldin näytökseen. Tyttäreni on 15 ja on todella noloa, että isä soittaa bändissä. Hän sanoi minulle: ”Kuule, ketään ei kiinnosta elokuvan katsominen. Se on nii-iin tylsä. Älä pakota ketään joukkueesta tulemaan”. Kaikki kumminkin tulivat paikalle omasta tahdostaan ja he pitivät elokuvasta todella paljon. Ei ole jokapäiväistä, että näkee itsensä valkokankaalla.

Mikä on päällimmäinen muisto elokuvan keikasta?

Kokemus oli hermojaraastava. Vaikka biisejä on soittanut lukemattomia kertoja, aina on mahdollista, että joku menee pieleen. Kaikki olivat odottaneet iltaa paljon, paikalla oli runsaasti perhettä ja ystäviä valtavan yleisön lisäksi. Kyllä paineen tunsi. Tällaisen tapahtuman haluaa olevan erityinen ja kun sille lataa paljon odotuksia, on melkein väistämätöntä, että tuloksena on pettymys. Onneksi kaikki kumminkin meni loistavasti ja mielestäni jotain erityistä konsertissa saavutettiinkin - se laittoi pisteen yhdelle kappaleelle Pulpin tarinassa.

Parasta mitä sheffieldiläinen sanoo on: 'Ihan okei.'

Konsertti oli myös kiitos kaupunkilaisille. He ovat antaneet paljon laulunaiheita ja paikan mentaliteetti näkyy myös bändissä. Paikalliset ajattelevat ja käyttäytyvät omalla tavallaan. Itsensäkehujia ja retostelijoita ei ole. Parasta mitä sheffieldiläinen sanoo on: ”Ihan okei.” Emme mekään saa sen enempää.

Kuvakaappaus elokuvasta Pulp: A Film About Life, Death And Supermarkets
Lehdenmyyjä Terry: "It's allright" Kuvakaappaus elokuvasta Pulp: A Film About Life, Death And Supermarkets terry

Oliko kotiinpaluu yhtä merkittävä kuin mielikuva, joka siitä dokumentissa annetaan?

Koska keikan ympärillä tapahtuu paljon ja itse on sen kaiken keskellä, tuntuu että kaikki keskittyy siihen yhteen tapahtumaan. Jos olisi vähän sivussa, se voisi näyttäytyä vain keikkana muiden joukossa. Esimerkiksi Human League tuntuu soittavan Sheffieldissä suurin piirtein kerran vuodessa. Se ei ole ainutkertaista. Meidän tapauksessa oli kyse siitä, että tämä voi todella olla viimeinen tilaisuus nähdä Pulp kotikaupungissaan.

Mitä on tapahtunut joulukuun 2012 jälkeen?

Me olemme ikään kuin valmiustilassa, ovi jätetään aina auki. Kukaan ei koskaan sano, että lopettaisi musiikin tekemisen tai esittämisen muiden yhtyeen jäsenten kanssa. Bändi pistetään laatikkoon sängyn alle, mutta tiedämme, että se on siellä.

Vuoden 2012 keikkoja edelsi melkein kymmenen vuoden tauko. Yhtenä päivänä olin kylvyssä liottumassa oikein kunnolla, kun puhelin soi. Vaimo vastasi ja ojensi puhelimen kylpyhuoneen ovesta: ”Se on Jarvis”. Laulajamme kysyi, kiinnostaisiko minua soitella vähän biisejä. Vastasin myöntävästi ja parin viikon päästä aloimme suunnitella hommaa. Pulp ei siis ole lopettanut, mutta emme tiedä, milloin tökkäämme laitteet taas virtoihin.

Bändi pistetään laatikkoon sängyn alle, mutta tiedämme, että se on siellä.

Jarvis on hyvä lykkäämään päätöksiä, joten hänelle olisi melkein mahdotonta laittaa lopullinen piste bändille. Hänelle on tyypillistä sanoa tekevänsä päätös asiasta kuin asiasta tulevaisuudessa, mutta ei hän koskaan siihen tulevaisuuteen pääse.

Jarvis Cocker elokuvassa Pulp: A Film About Life, Death And Supermarkets
Jarvis Cocker paneutuu This Is Hardcore -kappaleeseen Jarvis Cocker elokuvassa Pulp: A Film About Life, Death And Supermarkets Kuva: Lähde: Yle Kuvapalvelu jarvis cocker

Mitä muistat Pulpin vierailusta Ruisrockissa 2012?

Ennen kaikkea oli puhdasta, ei mutaa!

Mehän soitimme samalla festivaalilla 90-luvulla (1996). Suomi ja suomalaiset ovat mukavia ja Ruisrock oli hyvin järjestetty. Ennen kaikkea oli puhdasta, ei mutaa! Jos menee vaikka Glastonburyyn, näkymä on kuin Ensimmäisestä maailmansodasta – käsiä ja jalkoja törröttää liejusta. Kun kertoo tästä, ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että siistejä festivaaleja voi olla.

Dokumentti on erittäin lämminhenkinen, onko se bändin heijastuma?

Pyrimme kyllä suhtautumaan asioihin positiivisesti. Esimerkiksi uusissa paikoissa me kaikki menemme mieluummin tutustumaan ympäristöön kuin etsiydymme lähimpään baariin tirpaisemaan kännit. Meillä on elämänjano, joka saa meidät etsimään erityislaatuisia asioita, jotka voi kokea vain tietyssä paikassa.

Arvostamme sitä, että ihmiset ovat erilaisia. Elokuva onnistuu nostamaan esiin sen, että Sheffieldissä on tyyppejä, jotka ovat kiinnostuneita ja kiinnostavia yhtäaikaisesti. Leffa näyttää, että paikka ei ole vain synkkä ja harmaa pohjoisen teollisuuskaupunki. Ihmiset ovat aitoja, ystävällisiä ja kiinnostuneita siitä, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Elokuva on kuin rakkauskirje kaupungille. Jokainen on kotipaikkansa ja vuosien varrella imettyjen vaikutteiden tuote.

Pulp: elämä, kuolema, supermarketit. Ohjaus Florian Habicht.
Sheffieldissä Pulpin tuntee jokainen ikäpolvi Pulp: elämä, kuolema, supermarketit. Ohjaus Florian Habicht. Kuva: Yle Kuvapalvelu pulp: elämä kuolema supermarketit

Saiko yhtye sanoa sanansa elokuvan sisällöstä?

Tärkein asia, jonka sanoimme, oli: ”Kyllä Florian, tee elokuva.” Jarvisilla ja Stevellä (Mackey) on taustaa elokuvanteosta. Erityisesti Jarvis tykkää roikkua mukana ja nähdä, kuinka asiat tapahtuvat. Me muut olimme oikein tyytyväisiä siihen, että Florianilla oli selkeä näkemys siitä, mitä hän halusi. Jos liian monta tyyppiä on sanomassa mielipiteensä ja vaikuttamassa sisältöön, ainutlaatuinen ja tiukka visio voi hävitä. Hän on tehnyt elokuvia aiemmin ja luotimme siihen, että lopputuloksesta tulee mielenkiintoinen ja validi.

Mitä Pulp mielestäsi merkitsee ihmisille?

Pulp - Freaks

Tietysti ensisijaisesti viihdettä ja musiikkia. Pinnan alla kuplii se, että hyväksyy ihmisten ja asioiden erilaisuuden. On OK olla vähän outo. Pulp oli erityisesti alkuvuosina hyvin kummallinen, tästä Freaks-levyn nimikin juontuu.

Pulpin tarina antaa mielestäni ihmisille toivoa. Jos luottaa itseensä ja tekemisiinsä sekä jatkaa sinnikkäästi, niin onnenpotkun, lahjakkuuden ja hyvän sauman avulla voi päästä päämääräänsä. Pulp teki vuosia töitä ilman minkäänlaista tunnustusta. Me vain puursimme ja puursimme, koska olimme varmoja siitä, mitä teimme. Ajattelimme, että jos musiikki tavoittaisi laajemman yleisön, saisimme jonkunlaisen vastauksen. Se voisi olla: ”Musiikkinne on surkeaa. Voitteko mennä pois?” Tai se voisi olla: ”Olitte oikeassa koko ajan, musiikkinne on hyvää.” Onneksi vastaus oli jälkimmäinen.

Ruutukaappaus elokuvasta Pulp: A Film About Life, Death And Supermarkets
Lainaus kappaleesta Babies Ruutukaappaus elokuvasta Pulp: A Film About Life, Death And Supermarkets Kuva: Lähde: Yle Kuvapalvelu pulp

Elokuva ei ole kokonaisvaltainen summaus Pulpin urasta. Eikö bändi olisi ansainnut sellaisen?

Mahdollisesti. Minusta se on tarina, joka voisi olla kertomisen arvoinen. Ehkäpä itseensä uskominen ja hyväksynnän tavoittelu voisivat toimia pohjana sille.

Toisaalta meillä on laulu Common People. Jos 60 vuoden kuluttua arkeologit kaivaisivat maan raunioita ja heille selviäisi, että on ollut olemassa Pulp-niminen yhtye ja Common People olisi ainoa kappale, jonka he kuulisivat, olisin tähän tyytyväinen. Se kutakuinkin tiivistää kaiken niihin muutamaan minuuttiin. Kappaleessa käsitellään erilaisia asioita kuin pop-lauluissa yleensä. Se kertoo tietynlaisesta asenteesta, joka näkyi erityisesti Lontoossa. Biisi on kommentaari brittiläisestä yhteiskunnasta: luokkajaosta ja niin edelleen. Jos tämä olisi Pulpin perintö, se kävisi minulle mainiosti.

Mikä on kohokohta urallasi?

Kohokohtia on monia, esimerkiksi ensimmäinen esiintyminen Top of The Popsissa. Itseään voi kutsua oikeaksi poptähdeksi, kun on esiintynyt siinä ohjelmassa.

Oli uskomatonta olla Glastonburyn festivaalin pääesiintyjä ensimmäisen kerran 1995. Keikka tuli kiireellä, koska The Stone Roses perui esiintymisensä paria viikkoa ennen ja meitä pyydettiin tilalle. Glastonburyn lauantain pääesiintyjän paikka on sellainen tarjous, johon ei vastata kieltävästi. Olimme studiossa nauhoittamassa Different Class -levyä ja totesimme tarvitsevamme treeniä. Albumin teko jatkui miksaamisen merkeissä tarkkaamon puolella ja me valloitimme soittohuoneen. Laitoimme kamat pystyyn ja harjoittelimme viikon.

Pystyin kuulemaan lavametelin yli, kuinka yleisö lauloi todella kovaa mukana. Mahtavaa!

Kokemus oli aika pelottava, koska yleisö oli odottanut yhtä yhtyettä ja saikin nyt lyhyellä varoitusajalla toisen. Emme olleet koskaan olleet niin hermostuneita ennen keikkaa. Istuimme naamat valkeina ja pidimme tuoleistamme kiinni. Kun pääsimme lavalle, yleisö otti meidät vastaan fantastisesti. Common People oli ollut listalla noin kuukautta ennen, joten soitimme sen. Kun bändi soittaa, lavalla on aika suuri äänenvoimakkuus, mutta pystyin kuulemaan lavametelin yli, kuinka yleisö lauloi todella kovaa mukana. Mahtavaa! Oli aika uskomaton fiilis, kun poistuimme lavalta. Tämä on varmaan ylittämätön kohokohta – pelkkää alamäkeä sen jälkeen!

Pulp: A Film About Life, Death And Supermarkets Yle Teemalla keskiviikkona 26.11.
Yle Teeman elokuvafestivaali 26.-30.11.

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua