Hyppää pääsisältöön

Kissankehto: Minä haluan!

Kissankehto: Minä haluan 23.11.2014
Kissankehto: Minä haluan 23.11.2014 Kuva: Riikka Kurki & Susanna Vainiola Kissankehto - Susanna Vainiola

Musiikki parantaa ja yhdistää. Tämmösenä aikana älytöntä, että sanotaan musiikin olevan auringonlaskun ala, levyt ei myy ja musiikkia on liikaa. Paskanmarjat, musiikki on nyt tärkeämpää kuin koskaan! Näin kertoo Samae Koskinen. Jouluna kerätään saldoa syksyllä itketyistä kyynelistä. Manna toteaa: kun tunne on oikea, tunnistettava, se on kiistämätön.

Mistä onni löytyy – rakkaudesta, rauhasta vai rahasta? Joogaleiriltä, netin deittisivuilta vai lottovoitosta?

"Turha odottaa mitään sormuksia, ei täs oo mistään sormuksista kysymys, vaan siitä mihin jokaisen jäljellä olevan päivänsä käyttää" -lausuu Anneli Saulin upeasti näyttelemä Johanna-mummo Katja Kallion ja Lauri Nurksen tv-sarjassa Kiiltokuvia.

Se onkin ihan hirveän mielenkiintoinen lause pohdittavaksi: Mistä onni löytyy – rakkaudesta, rauhasta vai rahasta? Joogaleiriltä, netin deittisivuilta vai lottovoitosta?

Minä olen Susanna Vainiola ja haaveilen tällä hetkellä leopardikuvioisista tennareista ja yhdestä törkeän kalliista villapaidasta.

Jos minä ne saisin, niin en elämässäni mitään enää pyytäisi - Timo Parvelan lastenkirjan Maukka-kissaa siteeraten.

Virallisesti haaveilen tasa-arvoisesta maailmasta, sotien loppumisesta ja ebolan kukistamisesta, tietysti...

Biisilista - Kissankehto: Minä haluan 23.11.2014
Biisilista: Minä haluan Biisilista - Kissankehto: Minä haluan 23.11.2014 Kuva: Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola

Hyvä antaa vähästänsä, paha ei paljostansakaan

Hyvä antaa vähästänsä, paha ei paljostansakaan, opetti Hilja-mummi aikoinaan. ABBA lahjoitti vuonna -79 ilmestyneen ilmestyneen Chiquitita-kappaleensa tuoton Unicefille. Kolmekymmentä miljoonaa kruunua on pottiin jo kertynyt ja lisää on varmasti luvassa, sillä kappaleesta on nyt julkaistu uusi hyväntekeväisyysversio jossa hitin tulkitsee ruotsalainen ihanuus Laleh.

Surullisen Chiquitita-nimisen tytön lohduttamisesta kertova laulu tuo nyt siis monille surullisille tytöille lohtua oikeastikin, sillä sen tuotot ohjataan Unicefin nimenomaan eri puolilla maailmaa ahdingossa elävien tyttöjen hyväksi tekemälle työlle. Peukut teille Björn ja Benny, Frida, Agneta ja Laleh.

Mutta oletteko kuulleet tarinaa siitä kauan aikaa sitten eläneestä orpotytöstä Liisasta? Hän oli köyhä, mutta ei joutunut kauhean paljon kärsimään, sillä häntä kohdeltiin oikein hyvin siinä talossa jossa hän oli piikomassa. Kuulette siitä ihan kohta lisää, mutta sitä ennen tarina sellaisesta tyypistä, joka ei ollut kovin tyytyväinen omien asioidensa tilaan. Mutta koska taidamme olla samanlaisia kaikki ainakin välillä, niin se kaveri onnistui koskettamaan aika monia niillä marmatuslauluillaan.

Voi voi Morrissey-parka. Usein tuntuu etteivät hänellä ole kaikki muumit laaksossa niin sanotusti, kitkeryyksiensaä ja vihanpitonsa takia, mutta miten hienoiksi lauluiksi hän sen kaiken onkaan osannut valjastaa.

Siinä The Smithsiä tasan kolmenkymmen vuoden takaa. Hyvänen aika, kuinka aika muuten kuluukaan, heaven knows i’m miserable now!

Tarinoita kadonneista aarteista

Mutta sitten siihen tyytyväiseen Liisa-tyttöön. Liisa oli siis orpo ja köyhä, mutta oli tyytyväinen siihen että oli saanut töitä piikana, koska ne talon ihmiset oikeasti välittivät hänestä-parempi tuuri siis kuin Morrisseyllä.

Eräänä juhannusyönä Liisa kohtasi vanhan halliparta Ukon, joka johdatti Liisan aarteen luo: se oli vanhoihin raunioihin kätketty kultasaavi.

Ukon ohjeiden mukaan Liisan olisi pitänyt taikasanojen avulla upottaa talon koira liejuun jotta vastaavasti kulta-aarre olisi noussut kätköistään maan uumenista.

Liisa ei voinut uhrata koiraa, joten hän valitsi mieluummin talonväen lemmikin kuin kullan. Aarretta tärkeämpi oli sittenkin talo ja sen hyväsydäminen isäntäväki joka piti Liisaa kuin omana tyttärenään. Myöhemmin Liisasta tulikin taloon hyvä uusi emäntä.

Kissankehto, Susanna Vainiola, PL 60, 00024 Yleisradio
Digitaalisen postin aikana oikea postilähetys on kuin aarre tai lahja! Kissankehto, Susanna Vainiola, PL 60, 00024 Yleisradio Kuva: Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola

Luin Kolme rauniota -nimisen sadun juuri Tarinoita kadonneista aarteista -nimisestä kirjasta, jonka minulle ystävällisenä ja yllättävänä lahjana lähetti Riitta Ilmajoelta. Samassa paketissa oli myös suklaata ja villasukat. Paljon muuta ihminen ei synkkinä marraskuisina iltoina tarvitsekaan: tarinoita, lämpimät jalat ja aina parantavaa suklaata!

Hurmioitunut kiitos, Riitta: tämä oli aivan häkellyttävä ja todella tervetullut lahja! Sukat on jo testattu - ne ovat lämpimät ja mukavat ja suklaankin aion syödä, enkä välitä enkä valita olleenkaan, vaikka siitä tulisikin finnejä.

Ja mikä parasta: samaisessa satukirjassa oli tarina myös hahmosta, josta on eräässä Kissankehdossakin soineessa kappaleessa laulettu. Luulin, että Faarao Pirttikangas olisi keksinyt Räpylä Niirasen ihan itse, mutta hän olikin saanut innoitusta samannimisestä, Eija Timosen kirjoittamasta sadusta.

Ihanassa kissakortissaan Riitta toteaa, että Kissankehdon kautta hänestä tulikin Faarao Pirttikangas –fani!

Hemmottelumusiikkia

Lohtumusiikkia ihmiselle, joka tempoilee roolivaatimusten kanssa

Sonicsin Money on lohtumusiikkia sellaiselle ihmiselle, joka tempoilee erilaisten roolivaatimusten kanssa. Kun hän istuu vanhempainillassa ja koittaa taas tunkea itseään väkisin toisenlaiseen rooliin-vähän smaan tyyliin kun taapero yrittää survoa pyöreää palikkaa pulmalaatikon nelikulmaisesta kolosta sisään, on pahoillaan siitä ettei osaa näyttää yhtä asialliselta kuin muut, pahoillaan siitä ettei kesyynny silkkihuiviin eikä sileisiin nahkasaappaisiin.

Ettei hänellä ole varaa hankkia omakotitaloa vauraalta asuinalueelta ja kasvattaa lapsiaan omalla aidatulla pihalla. Soittakaa silloin hänelle Sonicsin Money ja hän unohtaa moiset hullutukset ja muistaa taas kuka on.

Hän haluaa

Hän haluaa - jotain muuta kuin sviitin Ritzistä, jotain muuta kuin kallista Chanelia tai palvelusväkeä, hän haluaa rakkautta ja onnea. Je veux, ranskalainen reilu kolmikymppinen Zaz ja hänen muutaman vuoden takainen hittinsä.

Rauhaa ja rakkautta juu juu, mutta on niin vaikeaa olla haluamatta asioita: ylellisiä kosteusvoiteita ja silkkialusvaatteita, ’niin kalliita ettei niiden hintaa kehtaa sanoa, poliittisen korrektiuden, mieheni hammassillan, toimeentulotuen määrän ja kaiken sellaisen huomioon ottaen-se herättäisi järkytystä!

Mutta silti ’pelkkää norsunluunväristä silkkiä, ranskalaisten työläistyttöjen käsin nypläämää Calaisn pitsiä. Suloista kaunista herttaista, unohtumatonta’, kuten Anna Gavaldan Kunpa joku odottaisi minua jossain -kirjan erään novellin sankaritar kuvailee.

Ja kun tavaratalotkin vielä tekevät kaikkensa saadakseen meidät ostamaan ja saadakseen sen tuntumaan joltain muulta kuin materialismilta. Näin kauniisti englantlainen John Lewisin tavarataloketju mainosti itseään viime joulun alla. Lily Allenin Somewhere Only We Know, versio Keane-yhtyeen hitistä. Kappale oli siis tavaratalon mainosmusiikkia.

Musiikki parantaa ja yhdistää. Tämmösenä aikana älytöntä, että sanotaan musiikin olevan auringonlaskun ala, levyt ei myy ja musiikkia on liikaa. Paskanmarjat, musiikki on nyt tärkeämpää kuin koskaan! - Samae Koskinen Kuva: ©Aki-Pekka Sinikoski samae koskinen

Jouluna kerätään saldo syksyn aikana itketyistä kyynelistä

Chisu myös pullotetut kyyneleensä Saharaan ja Baden-Badeniin. Kuten Chisun laulussa, jouluna kerätään saldo syksyn aikana itketyistä kyynelistä. Listakärkeen ovat nousseet odotetusti Vain elämää -tv-sarjan levyt.

Voisivatkohan samalla tavalla rahaksi muuttua Yle TV2:n SuomiLove-sarjassa soineet kappaleet? Kun artistit itse pääsevät näkemään, mistä heidän lauluissaan olikaan lopulta kysymys.

Samae Koskinen: Läski Mulkku
Samae Koskinen: Läski Mulkku läski mulkku

Miltä se tuntuu? SuomiLoven ensimmäisessä osassa oli mukana mm. Samae Koskinen joka pääsi soittamaan ’Maailman pienimmille festareille’ kahdelle ystävykselle.

Samae Koskinen kertoo kokemuksiaan SuomiLove-sarjasta:

Kun tavalliset ihmiset kertovat, mitä jotkut musiikkikappaleet ovat heidän elämälleen merkinneet, se on mun mielestä paljon enemmän, kuin että isot starat roudataan vuosi toisensa jälkeen jonnekin mökille keskenään itkemään.

Musiikki parantaa ja yhdistää. Tämmösenä aikana älytöntä, että sanotaan musiikin olevan auringonlaskun ala, levyt ei myy ja musiikkia on liikaa. Paskanmarjat, musiikki on nyt tärkeämpää kuin koskaan!

Se kappale kertoo minusta, ja ehkä sinusta ja varmaan monesta muustakin. Samae Koskisen Läski mulkku kuultiin SuomiLOve sarjan ensimmäisessä osassa. Sarja jatkuu taas ensi lauantaina kello 19.10 ja sarjan jaksoja on katsottavissa myös Yle Areenassa.

Kun tunne on oikea, tunnistettava, se on kiistämätön

Juha Itkosen Ajo-romaanissa podetaan syntymättömien lasten menetystä Saksan autobaanoille, kauas muista rakkaista ihmisistä.

Vähän kuin haavoittunut eläin, suru kannetaan yksin.

Vähän kuin haavoittunut eläin, suru kannetaan yksin. Seitsenvuotias takapenkille turvavöihin köytettynä.

Yhtäkkiä mainostoimistoduunissa hankituilla rahoilla ostettu design ja kallis auto tuntuvatkin toissijaisilta asioilta.

Ajetaan, ajetaan niin kuin salaisten kansioiden siinä jaksossa, jossa jotain ihmesäteilyä saaneiden ihmisten päät räjähtivät, jos he laskivat autonsa vauhdin alle sataseen.

Kissankehto: Kun tunne on tunnistettava, se on kiistämätön.
Kissankehto: Kun tunne on tunnistettava, se on kiistämätön. Kuva: Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola

En tiedä, mitä musiikkia Juha Itkonen on tällä kertaa kuunnellut kirjaa tehdessään, mutta soundtrackiksi sopisi Mannan Blackbird -levy.

Kun tunne on oikea, tunnistettava, se on kiistämätön. Siihen perustuu varmasti myös Mannan uuden levyn koskettavuus kuuntelukerta toisensa jälkeen. Tässä on käyty läpi jotain rankkaa ja surullista, mutta jääty henkiin kertomaan tarinaa ja käsittelemään surua tavalla, joka muusikolle on mahdollista - laulamalla ja soittamalla.

Matka jatkuu nyt Mannan veljen Rane Raitsikan kyydissä.

Atomirotta-yhtyeessä vaikuttaa aiemmin mm. Smack-yhtyeestä tuttu Rane Raitsikka.

Kaikenlaista haluttiin tänään Kissankehdossa ja tarina päättyi pankkiryöstöön. No oho! Mitähän tapahtuu ensi jaksossa …?

Se selviää ensi sunnuntaina, kun luvassa on lisää Kissankehtoa.

Julisteen syntyprosessi.
Teeman elokuvafestivaalin julisteluonnoksia. Graafikko Kirsi Kukkuraisen versiointia Hohto-elokuvasta. Julisteen syntyprosessi. Kuva: Kirsi Kukkurainen / Yle elokuvajuliste

Teeman elokuvafestivaali alkaa

Muistakaa myös Yle Teeman keskiviikkona 26. päivä alkava elokuvafestivaali! Elokuvan ohjelmiston voi tarkistaa Yle Teeman sivuilta ja sieltä löytyy myös tarina hienojen leffafestarijulisteiden takaa graafikko Kirsi Kukkuraisen sanoin

Kissankehdon lopuksi kuullaankin tänään musiikkia yhdestä festivaalilla esitettävästä elokuvasta eli Carlos Sauran vuonna 1976 ilmestyneestä Korppi sylissä -leffasta: Jeanette – Porque te vas (1974)

Kommentit