Hyppää pääsisältöön

Kuolleilla lapsilla ei ole nimiä

Ismael Shikh menetti Israelin kostopommituksessa yli kymmenen perheenjäsentään.
Ismael Shikh menetti Israelin kostopommituksessa yli kymmenen perheenjäsentään. Ismael Shikh menetti Israelin kostopommituksessa yli kymmenen perheenjäsentään. Kuva: Yle / Pertti Pesonen ulkolinja

"Muhammad Malaki, 2 vuotta, Siraj al-Al, 8 vuotta, Sara al-Id, 9 vuotta, Sahir Abu Namus, 4 vuotta…"

Näin alkoi radiomainos, jonka israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’Tselem halusi julkaista Israelin radiossa kesällä. Järjestö maksoi ilmoituksen, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Se oli Israelin radion johdon mielestä ”provokatiivinen ja ristiriitainen”.

Ilmoitus koostui gazalaisten lasten nimistä. He kaikki kuolivat Israelin pommituksissa heinä- ja elokuussa. Ilmoituksessa lapsiuhrien nimiä lueteltiin minuutin ajan, muuta siinä ei ollut. Mutta se oli liikaa. Myös Israelin korkein oikeus vahvisti Israelin radion kannan, ilmoitusta ei koskaan julkaistu.

B’Tselemin kampanjatyöntekijä Sarit Michaeli sanoo, että ilmoitus paljasti, että Israelin armeijan pommit tappavat, paitsi Hamasin aktivisteja, myös naisia ja lapsia joilla kaikilla on nimet, siinä kuin israelilaisillakin uhreilla. Ja se on asia, jolta israelilaiset haluavat sulkea silmänsä.

Koko Israel järkyttyi, kun neljävuotias Daniel Tregerman sai surmansa hamasin raketin osuttua hänen kotiinsa Gazan rajan lähellä. Pääministeri Benjamin Netanjahu kutsui tapausta hirvittäväksi sotarikokseksi. Samaan aikaan Israelin armeijan hyökkäys Gazaan surmasi yli kuukauden ajan joka päivä vähintään kymmenen lasta Gazan alueella. Yhteensä Israelin hyökkäyksessä ja pommituksessa kuoli 2140 ihmistä. Heistä alaikäisiä lapsia oli noin 500.

B’Tselemin Michaeli sanoo, että ilmapiiri Israelissa on käynyt hyvin vihamieliseksi kaikenlaista empatian osoittamista kohtaan. Järjestö on saanut vihapostia, uhkaavia puhelinsoittoja ja sitä on solvattu sosiaalisessa mediassa sen jälkeen, kun se yritti muistuttaa vastapuolen lapsiuhreista. Mitä meille oikein on tapahtunut, kysyy Michaeli.

Yksi israelilainen vastaa 150 palestiinalaista

Myös toimittaja Gideon Levy sanoo, että Israel oli Gazan sodassa hyvin välinpitämätön vastapuolen siviiliuhreja kohtaan. Karmea esimerkki siitä oli ns. musta perjantai Gazan eteläosissa sijaitsevassa Rafahin kaupungissa. Yhden israelilaissotilaan ruumis katosi hamasin kanssa käydyssä yhteenotossa, ja estääkseen sen että ruumis vietäisiin pois, Israelin joukkoja komentanut eversti Ofer Winter määräsi koko tapahtuma-alueen pommitettavaksi. 150 ihmistä kuoli alle kolme tuntia kestäneessä tulituksessa. Jos tämä ei ole sotarikos, niin en todellakaan tiedä mikä on sotarikos, sanoo Levy.

Kun yhdellä kansalla on kaikki oikeudet ja toisella ei mitään oikeuksia, kun yksi kansa määrää täysin toisen elinehdoista, niin mitä muuta se on kuin apartheidia?

Rafahin pommituksen määrännyt eversti Ofer Winter herätti huomiota sodan alussa sotilailleen antamallaan uskonnollisella päiväkäskyllä. Winter kirjoitti, että ”Historia on valinnut meidät keihäänkärjeksi taisteluun Gazan terroristivihollista vastaan, vihollista, joka kiroaa, pilkkaa ja häpäisee Israelin sotajoukkojen Jumalaa”.

Winter on lähtöisin Länsirannalla sijaitsevasta Elin siirtokunnasta. Suurin osa sen alueesta on Israelin omankin lain mukaan laittomia, rakennettu ilman lupaa palestiinalaisilta varastetulle maalle. Israelin parlamentin entinen puhemies Avraham Burg sanoo, että siirtokunnissa kasvava uskonnollis-nationalistinen fanatismi on todellinen uhka Israelin valtiolle, sen demokratialle. Itsekin pitkän uran politiikassa tehnyt Burg sano, että maan johdossa on poliitikkoja, jotka eivät ymmärrä uskonnollisen ja maallisen vallan eroa. Niiden välille pitää vetää jyrkkä ero, muuten Israel kulkee kohti tuhoaan, sanoo Burg.

Um Attaf Bakir  suree perheensä neljää Gazan uimarannalle surmattua lastaan.
Um Attaf Bakir suree perheensä neljää Gazan uimarannalle surmattua lastaan. Um Attaf Bakir suree perheensä neljää Gazan uimarannalle surmattua lastaan. Kuva: Yle / Pertti Pesonen ulkolinja

Apartheidia miehitysalueilla

Haaretz-lehden toimittaja Gideon Levy sanoo, että on teeskentelyä väittää, että Israel aidosti pyrkisi rauhaan palestiinalaisten kanssa. Päinvastoin. Israel haluaa pitää miehitysalueet, mutta se ei halua siellä asuville palestiinalaisille mitään kansalaisoikeuksia. "Israel haluaa syödä kakun rikkomatta munia."

Israel ei vielä ole apartheid-valtio, mutta sen miehitysvalta Länsirannalla on puhdasta apartheid-hallintoa. "Kun yhdellä kansalla on kaikki oikeudet ja toisella ei mitään oikeuksia, kun yksi kansa määrää täysin toisen elinehdoista, niin mitä muuta se on kuin apartheidia?" Siirtokunnassa asuva kirjallisuuden professori Hillel Weiss pukee sanoiksi uskonnollisen siirtokuntaliikkeen yleisen ajattelutavan. ”Me voimme leikkiä demokratiaa yhdessä, mutta avaimien on pysyttävä juutalaisten käsissä”.

Maailman vahvin uhri

Levy on huolissaan uskonnollisen nationalismin noususta kaikilla Israelin elämänaloilla. Gazan sota toi esiin sen, miten välinpitämättömiä Israelissa ollaan muiden kuin omien kärsimysten suhteen. Israelissa on myös vireillä laki, joka määrittäisi Israelin yksin juutalaiseksi valtioksi, unohtaen maan 20 prosentin arabivähemmistön. Hallituspuolueen riveistä on lähtenyt myös ehdotus jonka mukaan arabian kielen asema maan toisena virallisena kielenä lakkautettaisiin.

Uusimpana uskonnollisen nationalismin ilmentymänä maan opetusministeriö haluaa lisätä huomattavasti juutalaisten kansanmurhan, holokaustin opetusta peruskouluissa. Opetus halutaan myös tuoda jo lastentarhoihin, ensimmäiset kansanmurhan oppitunnit tuotaisiin ehdotuksen mukaan jo neljävuotiaille.

Gazalaispoika näyttää Israelin iskussa kuolleiden veljiensä kuvia.
Gazalaispoika näyttää Israelin iskussa kuolleiden veljiensä kuvia. Gazalaispoika näyttää Israelin iskussa kuolleiden veljiensä kuvia. Kuva: Yle / Pertti Pesonen ulkolinja

Ehdotus on järkyttävä, sanoo Hanna Yablonka, historian professori joka on erikoistunut holokaustin opetukseen ja tutkimukseen. Israelilla on maailman kuudenneksi vahvin armeija, mutta holokaustin korostaminen vahvistaa israelilaisten traumaa siitä, että he ovat uhreja aina ja iankaikkisesti. Ja uhrille mikä tahansa on sallittua, koska jokainen kärsimys tai uhraus on aina pienempi kuin juutalaisten kansanmurhassa kärsimä.

Israelin pitäisi herätä nykyaikaan, siihen, että tänä päivänä he eivät ole enää uhreja. Päinvastoin, miljoonat palestiinalaiset ovat Israelin miehityspolitiikan uhreja, joka päivä. Kansanmurhan opetus pitäisi olla se, miten me kohtelemme omia vähemmistöjämme, sanoo Yablonka, jonka oma äiti selvisi natsien keskitysleireistä.

Pertti Pesonen, ohjaaja

Artikkeli liittyy 4.12.2014 esitettävään Ulkolinjaan ”Maailman vahvin uhri”.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua