Hyppää pääsisältöön

Monty Pythonin pyhä tehtävä ja hankala matka Suomeen

kookospähkinöitä
kookospähkinöitä Kuva: Wikimedia / Creative Commons kookospähkinöitä

Kun englantilaisen komediaryhmän Monty Pythonin Lentävää Sirkusta alettiin esittää Suomen televisiossa vuonna 1972, sitä kutsuttiin muun muassa hyväätekevän härskiksi ja sen sanottiin olevan täysin piittaamaton hyvästä mausta. Hyvin pian tv-sarja joutuikin meillä hyllylle, kahdeksikymmeneksi vuodeksi! 1970-luvun puolivälissä valmistunut Monty Python and the Holy Grail oli ryhmän ensimmäinen täyspitkä, käsikirjoitettu elokuva.

”Montyn lentävälle sirkukselle on ominaista täysi piittaamattomuus, mitä hyvään makuun tai merkittävämpiinkin tabuihin tulee. Useimmiten ohjelma onkin hyväätekevän härski, monasti turhien pyhitysten selkeä paljastustilaisuus. Tuskin voi sanoa, että Montyn lentävä sirkus menisi joskus liian pitkälle, sillä enimmäkseen ohjelma nimenomaan on liian pitkällä, tarkoituksellisesti.” Näin kirjoitti Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Kajava 17.10.1972, kun Monty Pythonin lentävää sirkusta oli alettu esittää Suomen televisiossa.

"Lievästi tusinatuotteelta tuntui Montyn lentävän sirkuksen viimeisin show", kirjoitti Kajava, "hämmästyttävältä sen pääsketsi, aivovammaisten mestaruuskisa, jonka voittaja kruunattiin vuoden Ö:ksi." Kyseessä oli Monty Pythonin legendaarinen sketsi 127th Upper Class Twit of the Year Show, Englannin yläluokkaa pilkkaava "urheilu"kilpailu, jossa muun muassa piti kävellä suoraa viivaa pitkin ja hypätä tikkuaskin yli.

Suomessa sketsin tulkittiin pilkkaavan CP-vammaisia, joten 1970-luvun tyyliin koko tv-show kiellettiin, varmuuden vuoksi. Suomen televisiossa (YLE) ehdittiin esittää vain kaksitoista jaksoa ensimmäisen tuotantokauden (1969-1970) kolmestatoista jaksosta. Toinen ja kolmas tuotantokausi (1970 ja 1972-1973) esitettiin meillä (YLE TV2) vasta 20 vuotta myöhemmin, vuonna 1992! Sarjan neljättä tuotantokautta (1974) Yleisradio ei koskaan esittänyt, vaan sen esitti TVTV! / SubTV vuosina 2000-2002.

Myös Monty Pythonin elokuvat tulivat Suomeen aluksi varoivaisen hitaasti. Vuonna 1975 Englannissa ensi-iltansa saanut Monty Python and the Holy Grail eli meillä Monty Pythonin hullu maailma sai Suomen ensi-iltansa vasta vuonna 1982. Vuonna 1979 valmistunut Life of Brian eli Brianin elämä tuli meille nopeammin, jo vuonna 1981. The Meaning of Life eli Elämän tarkoitus nähtiin Suomessa tuoreeltaan, valmistumisvuonnaan 1983.

Ensimmäinen Monty Python -elokuva And Now For Something Completerly Different (1971) eli meillä Elämä on Pythonia tai Monty Pythonin paremmat pilat ei ollut varsinainen käsikirjoitettu pitkä elokuva, vaan kokoelma tv-sarjan parhaita sketsejä. Se tehtiin alunperin markkinoimaan sarjaa Yhdysvalloissa, jossa tv-sarjaa ei ollut esitetty. Suomeen elokuva tuli vasta vuonna 1984. Vuonna 1982 valmistunut Live at the Hollywood Bowl eli Monty Python Hollywoodissa oli elokuvatallenne Monty Pythonin lavaesiintymisestä Yhdysvalloissa. Suomessa se nähtiin vuonna 1985.

Mikä teki Monty Pythonista ainutlaatuisen? Miltä sen ensimmäinen täyspitkä elokuva näyttää tänään? Miksi kookospähkinät olivat äärimmäisen tärkeitä Graalin kultaisen maljan etsinnässä? Filmiryhmän vieraana 27.11.2014 on Studio Julmahuvista ja Aleksis Kivi -näytelmästään tuttu näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja Petteri Summanen.



Etsimme Graalin kultaista maljaa...

Graalin malja, The Holy Grail, on eräs historian tavoitelluimmista esineistä. Se on eräs kristinuskon tunnetuimmista myyteistä, mutta siitä mikä se todellisuudessa on, siitä ei ole yksimielisyyttä. Se on joko astia tai pikari, johon Joosef Arimatialainen otti verta ristiinnaulitun Jeesuksen haavoista. Tai se on ehtoollismalja, josta Jeesus tarjosi viiniä viimeisellä ehtoollisella. Tai se on näitä molempia. Tai se on jalokivi joka putosi Saatanalta, kun hänet karkotettiin taivaasta, ja josta myöhemmin veistettiin ehtoolliskalkki. Tai Graalin malja ei olekaan malja kuin symbolisesti: se on Jeesuksen vaimon, Magdalan Marian kohtu, jonka kautta Jeesuksen sukuhaara on jatkunut näihin päiviin asti.


Mark Hammillin juontama dokumentti In Pursuit of The Holy Grail.

Graalin malja on taianomainen esine, siihen on liitetty kautta historian mitä erilaisimpia voimia: se esimerkiksi parantaa kaikki haavat, tai se antaa ikuisen nuoruuden. Mutta toisin kuin yleensä luullaan, Graalin maljaa tai pyhää Graalia ei mainita Raamatussa. Vanhimmat maininnat Graalista ovat keskiajalta. Tarinan mukaan Graal katosi Jeesuksen kuoleman jälkeen ja sen löysivät temppeliherrat ensimmäisellä ristiretkellään. He kuljettivat Graalin ensin Galileaan ja siten Ranskaan, ja päättivät vartioida sitä aikojen loppuun asti.

Ja kuinka sitä on sen jälkeen etsittykään! Sitä ovat etsineet kuningas Arthur ja hänen Pyöreän pöydän ritarinsa, sitä etsitään Wagnerin oopperoissa, myös Indiana Jones on etsinyt sitä isänsä kanssa ja sen innoittamina ryntäiltiin Da Vinci –koodissa. Maljaa on etsitty etenkin Britanniasta, muun muassa Glastonbury Torin mäeltä ja Roslinin rauniolinnasta. Muita tutkimuspaikkoja ovat olleet esimerkiksi Istanbul Turkissa, Genova Italiassa ja Valencia Espanjassa. Graalista on tehty elokuvia ja tietokonepelejä, ja siitä on kirjoitettu hyllymetreittäin tekstiä: faktaa, fiktiota, spekulaatioita ja mitä hurjimpia salaliittoteorioita. Ensimmäinen Graal-elokuva, The Light of Faith, tehtiin jo 1920-luvulla, mykän elokuvan aikakaudella. 1950-luvulla tehtiin The Silver Chalice, ja 1970-luvulla kaksi klassikkoa: Robert Bressonin Pyöreän pöydän ritarit ja Terry Gilliamin & Terry Jonesin Monty Python and the The Holy Grail.

Monty Python and the Holy Grail -traileri vuodelta 1974:

Traileri vuodelta 2013:

Pyöreä pöytä ja ne haarniskamiehet

Kuningas Arthur hallitsi Englantia 500-luvulla. Hän rakennutti tarunhohtoisen Camelotin linnan, omisti Excaliburin, voittamattoman miekan ja johti Pyöreän pöydän ritareitaan. Ritarit olivat kunnian miehiä: he eivät murhanneet eivätkä sortuneet petokseen, he antoivat armoa sille joka anoi, he suojelivat ylhäisiä naisia ja leskiä, eivätkä he koskaan lähteneet taistoon maallisten kiistojen tai lemmenasioiden tähden. He kokoontuivat Camelotin linnassa pyöreän pöydän ympärille. Pyöreän siksi, että sen ympärillä kaikki olivat samanarvoisia.

Camelotin linnan sijaintia ei tunneta, ja monet ovat valmiita uskomaan, ettei sellaista linnaa ole koskaan ollutkaan. Myös kuningas Arthurin ja ritareiden olemassaolo on useasti asetettu kyseenalaiseksi. Monien historiantutkijoiden mielestä Arthur on mielikuvitushenkilö, tai ei ainakaan Englannin kuningas, pikemminkin roomalainen upseeri tai roomalais-brittiläinen sotapäällikkö.


BBC:n dokumentti kuningas Arthurista ja Pyöreän pöydän ritareista.

Arthuriin ja ritareihin liittyvät kertomukset alkoivat syntyä varhaisella keskiajalla, ja ajan mittaan kertomuksiin liitettiin piirteitä monelta suunnalta. Kuninkaasta ja hänen ritareistaan tuli kuolemattomia taruhahmoja, heissä nähtiin ikuisen kuningaskunnan vertauskuva.

Tarun mukaan kuningas Arthur ja hänen ritarinsa eivät kuitenkaan olleet kuolemattomia. Lähes kaikki Pyöreän pöydän ritarit kuolivat etsiessään Graalin maljaa ja Arthur kohtasi loppunsa taistellessaan omaa poikaansa vastaan. Kuningas surmasi taistelussa poikansa, mutta haavoittui myös itse kuolettavasti. Tarussa hänen uskotaan vielä joskus nousevan kuolleista ja pelastavan oman kansansa.

BONUS: Studio Julmahuvi vuonna 1998. Upeaa, edelleen!



  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

  • Avaruusromua: Siis teitä kiinnostaa tämä musiikki?

    Erikoista, että Lontoossa oltiin kiinnostuneita.

    En ole koskaan kuullut hänestä, eikä minulla sitä paitsi ole aikaa kuunnella mitään BBC:tä! Näin vastasi Edgar Froese, kun eräs saksalainen musiikkijournalisti soitti hänelle keväällä 1973 ja kysyi tunsiko hän Lontoossa asuvaa John Peel -nimistä tiskijukkaa. Soittaja kertoi John Peelin soittaneen Tangerine Dreamin musiikkia ohjelmissaan BBC:llä jo useasti. Pian yhtye sai telexin brittiläiseltä Virgin -levy-yhtiöltä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tarvitaanko nyt onnellisia loppuja?

    Hikmet: "Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin."

    “Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin.” Olen hyräillyt viime päivinä turkkilaisen runoilijan Nâzim Hikmetin 1940-luvulla kirjoittamaa runoa. Runosta on nimittäin sävelletty laulu, jota itsekin sain laulaa keikoilla 1990-luvun puolivälissä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri