Hyppää pääsisältöön

Romanian köyhyys toi haitaristin Helsingin kaduille

Romanialainen katumuusikko Mircea Alecu elättää kuusihenkistä perhettään haitarinsoitolla. Kotimaan köyhyys pakotti etsimään tienestin kadulta ja kaukaa kotoa.

”Olen aina mennyt sinne missä kuulemani mukaan tienaa rahaa”, kertoo romanialainen katumuusikko Mircea Alecu.

Vuonna 2013 esitetyn Hanuri ja hattu -dokumentin aikaan Alecu on soittanut haitaria Helsingin kaduilla jo neljän vuoden ajan. Köyhyys ja syrjintä ovat ajaneet hänet ja monet muut romanialaiset etsimään elantonsa muualta.

Katusoittajan päivätienesti on 15–25 euroa. Suomessa kerätyt rahat hupenevat kotona Romaniassa perheen ruokaan, lämmitykseen, vaatteisiin ja muuhun tarpeelliseen. Päivisin Alecu musisoi rautatieaseman kulmalla ja öisin hän nukkuu autossa kolmen kaverinsa kanssa. Sisätiloihin pääsee lämmittelemään juna-aseman auetessa viideltä.

Syrjitty kiertolaiskansa

Euroopan unionin alueella elää noin 10–12 miljoonaa romania. He ovat monessa maassa merkittävä vähemmistö ja esimerkiksi Romaniassa romaneja on noin 10 prosenttia väestöstä.

Systemaattinen syrjintä ja rasistiset asenteet pitävät yllä romanien köyhyyttä. Heidän työllistymisensä on erittäin vaikeaa. Laittomia pakkohäätöjä tapahtuu jatkuvasti eri puolilla Eurooppaa. Romanilapsia sijoitetaan edelleen perusteettomasti erityiskouluihin ja heitä syrjitään opetuksessa.

Romanien päiväkeskus Hirundossa työskentelevä Marjatta Vesalainen kertoo ohjelmassa, että esimerkiksi Moldovan romanikylissä ei ole minkäänlaista työtä tai työttömyyskorvausta.

Mircea Alecu itse sanoo: ”Jos täällä ei tee töitä, saa ainakin sosiaaliavustusta. Olen seurannut, miten monet hankkivat jostain joka päivä juomia. Tuolla ne kulkevat kaduilla, ryyppäävät ja syövät, vaikka eivät tee mitään töitä. Niilläkin on varmaan isot tulot. Jos minäkin saisin 240 euroa kuussa Romaniassa, tulisimme toimeen.”

Katumuusikot lavalle

Kaikki eivät halua katusoittajia kaupunkiinsa – katseet käännetään pois, kolikkomukit potkitaan kumoon tai vartijat ovat häätämässä. Kun Mircea Alecu kohtaa suoranaista nöyryyttämistä, hän ei koe itseään oikeutetuksi panemaan vastaan. Muusikko pitää itseään turistina toisten maassa.

Suomalainen harmonikkataiteilija ja säveltäjä Kimmo Pohjonen ei ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmiset vastustavat katumusiikkia. Pohjonen tutustui Romaniasta tulleisiin soittajiin Helsingin kaduilla. Hän halusi esiintyä lavalla romanialaisten katumuusikoiden kanssa osoittaakseen, ettei katusoittajien olemassaolo ole ongelma, vaan kaupunkia elävöittävä asia.

Pohjonen itse on soittanut tai säveltänyt uransa aikana yli sadalla levyllä ja julkaissut kymmenisen levyä eri koonpanoilla sekä soolona. Hän on esiintynyt yli kuudellasadalla kansainvälisellä festivaalilla ja konserttitaloissa, mutta myös aikanaan kadulla.

Muusikko on tunnettu kunnianhimoisista, omaperäisistä projekteistaan. Toukokuussa 2012 Pohjonen ja romanialaiset katusoittajat järjestivät yhdessä ihmisoikeusjärjestö Amnestyn kanssa ilmaiskonsertin Esplanadin lavalla. Pohjosen kanssa lavalla esiintyi kaksi nais- ja viisi miessoittajaa: Elena ja Ion Luca, Ilie Sile, Robina ja Dumitru Stanciu, Mircea Alecu sekä Călin Marian. Ohjelma seuraa Mircea Alecun tarinan rinnalla ulkoilmakonsertin valmisteluja.

Teksti: Emmi Karhiaho

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?