Hyppää pääsisältöön

Veri, keho ja sielu

Verensiirtoa tarvitseva potilas (Hanna Lekander)
Verensiirtoa tarvitseva potilas (Hanna Lekander) Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi sairaalasarjat

Käsikirjoitustiimissä mukana ollut kollegani kutsui minut tietokoneensa ääreen katsomaan erään jakson alustavaa versioita. Olin opettanut näyttelijöille elvytystä ja hän halusi näyttää, miten hyvin oppi oli mennyt perille.

Hän oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja mainitsi, että jakson katsottuaan eräs hänen läheisensä ei ollut saanut unta seuraavana yönä. Minä en vähästä hätkähdä, mutta… jakson katsomisen jälkeen minunkaan ei enää ollut helppo saada unen päästä kiinni.

Jäin miettimään, miksi jakson tarina tuntui niin ahdistavalta. Nuoren ihmisen kuolema on aina murhenäytelmä ja tässä jaksossa aviopuolison, lasten ja vanhempien tuska tuodaan koskettavasti esiin.

Ymmärrän hyvin sarjan hahmojen; Ilmarin ja Marleenan turhautumisen, sillä jaksossa tapahtuva naisen kuolema on lääketieteelliseltä kannalta täysin turha. Hänet olisi voitu pelastaa ja hän olisi voinut palata sairaalasta kotiin perheensä luo.

Jäin miettimään, miksi jakson tarina tuntui niin ahdistavalta.

Alalla työskentelevälle veri on verta

Anestesialääkärille ja -hoitajalle, eli Ilmarille ja Marleenalle, verituotteet ovat elävää kudosta, joka on perusteellisesti puhdistettua ja se sisältää vain toivotut komponentit.

Suunniteltuun leikkaukseen tai vuotoepäilynä tulevalta potilaalta tarkistetaan veren hyytymistekijät ja niihin mahdollisesti vaikuttava lääkitys. Jos potilas vuotaa, annetaan kirkkaita nesteitä ja seurataan hemoglobiinia.

Jos hemoglobiini laskee alle sovitun rajan, annetaan punasoluja. Jos vuodon määrä lähentelee puolta verivolyymista, potilas todennäköisesti tarvitsee jääplasmaa. Jos vuodon määrä on sama kuin arvioitu verivolyymi, harkitaan verihiutaleiden antoa. Punasolujen elinikä on noin kolme viikkoa, jonka jälkeen luuydin korvaa ne uusilla soluilla. Terveydenhuollossa työskentelevän on vaikea nähdä verituotteita muusta kuin lääketieteellisestä näkökulmasta.

Muitakin näkökulmia on

Jaksossa tuodaan esiin myös toinen näkökulma. Lääkärinä minun olisi vaikea ymmärtää sitä, ellen olisi tavannut erästä potilasta yli 25 vuotta sitten. Kävin kandina tekemässä viikonloppupäivystyksiä pienessä terveyskeskuksessa. Eräänä syksyisenä iltana päivystykseen saapui pariskunta, joka ei suostunut tulemaan sisään, ja niin me keskustelimme ulkona marraskuisessa tihkusateessa. Vaimo oli raahannut miehensä väkisin puhumaan lääkärille.

Muistan edelleen sen hädän, jonka vallassa potilas aluksi oli.

Vähitellen kävi ilmi, että mies oli muutamaa viikkoa aiemmin ollut sydänleikkauksessa ja toipunut siitä hyvin. Mies oli saanut verensiirtoja osana hoitoprosessia. Hänelle oli kuitenkin tullut myöhemmin kummallinen olo ja hän mietti, olisiko outo mielentila johtunut hänen saamistaan verensiirroista.

Oireet sopivat hyvin masennukseen, mikä on tavallista noin suuren leikkauksen jälkeen. Onnistuin vakuuttamaan hänet ainakin hetkeksi koululääketieteellisellä näkökulmallani ja pariskunta lähti rauhoittuneena kotiin. Masennus on tavallista sydänleikkauksen jälkeen, mutta mies oli odottanut selviytymisen iloa ja parantunutta elämänlaatua.

Muistan edelleen sen hädän, jonka vallassa potilas aluksi oli. Ruumiillista väkivaltaa kokeva ihminen voi lohduttautua sillä, että vain hänen fyysinen olemuksensa on vahingoittunut, mutta sielu on vapaa. Miltä mahtaa tuntua ihmisestä, joka pelkää kuolemattoman sielunsa vaarantuneen hyvää tarkoittavan hoidon takia?

Potilaan tahtoa kunnioitettava

Tässä jaksossa verensiirron kieltänyt "isä" uskoo vilpittömästi toimivansa lapsensa parhaaksi. Yksi laadullisen tutkimuksen peruskäsitteitä on ontologia, joka on olevaisen perimmäistä olemusta tutkivan filosofian osa. Jakson yhteisön ja terveydenhuoltohenkilökunnan käsitykset olevaisesta ovat täysin erilaiset, eivätkä toisen perustelut voi mitenkään avautua toisen näkökulman edustajille.

Laki antaa potilaalle vahvan itsemääräämisoikeuden: ”Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietyistä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla (laki potilaan asemasta ja oikeuksista 6§)."

Jaksossa ylilääkärin tehtävä on raskas. Hän ymmärtää Ilmaria ja Marleenaa, mutta tietää, että potilaan tahtoa tulee kunnioittaa. Tajuttomuuskaan ei muuta asiaa, sillä pykälä jatkuu: ”Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa”.

Leila Niemi-Murola
Leila Niemi-Murola sairaalasarjat
Lääketieteen perusperiaate on ”Primun est, non nocere” – tärkeintä on olla tekemättä vahinkoa.

Leila Niemi-Murola
Kirjoittaja on anestesiologian ja tehohoitolääketieteen dosentti.

Kommentit