Anu-Maija Kärjä
Yle
Helena on 60-vuotias työssäkäyvä nainen – puoliso, neljän lapsen äiti ja kahdeksan lapsen mummo. Tällä hetkellä tärkein rooli on kuitenkin huolehtivan tyttären rooli, sillä 100 kilometrin päässä asustaa muistisairas äiti. Arki asettuu äidin tarpeiden ympärille. Huoli on läsnä koko ajan, ja usein asioita täytyy miettiä myös öisin. Etäomaishoitajan tehtävä on rakas, mutta raskas taakka.
Aivan yksin ei Helena äitiään hoida. Kotiavustaja käy arkisin huolehtimassa perustarpeista. Ja sisaruksia on yhteensä viisi, joista suurin osa asuu myös kohtuullisella etäisyydellä lapsuudenkodista. Mutta päävastuu on keikahtanut Helenan harteille, ehkä hänen huolehtivan ja välittömän luonteensa vuoksi. Oikealla nimellään Helena ei halua tarinaansa kertoa, äidin turvallisuuden ja sisarussovun vuoksi. Tarina on kuitenkin pääpiirteittän tuttu aika monelle, sillä Helena on yksi 65 000 suomalaisesta, joka huolehtii kauempana asuvasta omaisestaan.
Helenan äiti asuu syrjäseudulla, vanhassa puulämmitteisessä omakotitalossa. Peruspalvelut ovat kymmenien kilometrien päässä, eikä naapureitakaan juuri ole.
Äiti ei monestikaan hoksaa lämmittää ruokaa, jos sitä ei ole laitettu lautaselle. Tai jos hän lämmittää, saattaa ruoka olla mikrossa kymmeniä minuutteja, jolloin ruoka kuivuu tai unohtuu syömättä uuniin.
-Kun tuli sammuu keskuslämmitysuunista, äiti laittaa tulet uudelleen, kun ei muista, että on jo lämmittänyt. Pirtin uunia lämmittäessä pellit hän laittaa kiinni liian aikaisin. Nyt olemme laittaneet hänelle ehdottoman kiellon, ettei saa lämmittää itse, mutta eipä kielto mene oikein perille, Helena sanoo ja myöntää pelkäävänsä koko ajan, että jotain sattuu.
-Olemme sopineet, että viikolla kotiavustaja lämmittää, ja viikonloppuna sitten joku meistä lapsista.
Kauppa-auto lopetti kylässä käymisen muutamia vuosia sitten. Ruuat Helena hankkiikin käytännössä kotikaupungistaan aina seuraavaksi viikoksi, ja valmistaa ne sitten äidin luona viikonloppuisin lämmitystä vaille valmiiksi.
-Äiti ei monestikaan hoksaa lämmittää ruokaa, jos sitä ei ole laitettu lautaselle. Tai jos hän lämmittää, saattaa ruoka olla mikrossa kymmeniä minuutteja, jolloin ruoka kuivuu tai unohtuu syömättä uuniin.
Kotiavustajan ja omaisten tärkeä yhteistyö
Puhtaudestaan Helenan äiti ei pysty enää huolehtimaan. Kotiavustaja kylvettää kerran viikossa ja tekee lisäksi pienemmät pesut tarvittaessa. Saunottaminen onnistuu viikonloppuisin avustettuna. Viikonloppuna hoidetaan myös pyykki.
-Hänellä itsellään on mennyt taju niin omasta kuin vaatteiden puhtaudesta. Kodin siivous on omaisten vastuulla.
Äidin lääkärireissuja varten Helena ottaa vapaata, jotka korvaa sitten ylitöinä työnantajalle. Lääkkeistä huolehtiminen on oma kuvionsa, sillä purkit on säilytettävä piilossa.
-Kotiavustaja laittaa arkiaamuisin päivän lääkkeet annostelijaan, ja valvoo aamulääkkeiden ottamisen. Päivä- ja iltalääkkeet pitää äidin ottaa sitten itse. Joskus viikonloppuina tai pyhinä käy niin, että äiti syö samana päivänä koko viikonlopun lääkkeet, kun ei muista niitä jo ottaneensa. Tai sitten viikonpäivät menevät sekaisin.
Joskus äitiä pitää rauhoitella myös öisin. Siinäpä oma nukkuminen sitten onkin – itku ja huono omatunto valvottavat, ja aamulla töihin!
Arkisin kotiavustaja käy äidin luona kaksi kertaa päivässä. Pikakäyntiin voi kuulua ruuan lämmittäminen ja pääpiirteittäinen tarkistus, että kaikki on hyvin.
-Lisäksi minä soitan joka päivä pari-kolme kertaa tarkistussoittoja. Joskus äiti on laittanut puhelimen huolimattomasti paikoilleen, eikä äitiä saa kiinni. Vaikka puhelimia on kaksi, täytyy tarkistuskäynnille lähteä tarvittaessa.
Helenan oma elämä rakentuu äidin huolehtimisen ympärille. Joka viikko on mentävä äidin kodin lähellä olevalle mökille, että äidin hyvinvointi voidaan taata ja perustarpeet hoitaa.
-Jos itselläni on jotain viikonloppuna, harrastuksiin tai vaikkapa lastenlapsiin liittyen, niin alkaa soittorumba ja sopiminen; kuka menee äidin luo, kuka ostaa ja valmistaa ruuat ja huolehtii hänestä, Helena sanoo.
-Joskus äitiä pitää rauhoitella myös öisin. Siinäpä oma nukkuminen sitten onkin – itku ja huono omatunto valvottavat, ja aamulla töihin!
Ei pelkkää perustarpeista huolehtimista
Helena on pohtinut, miten yhteiskunta voisi auttaa äitiä ja muita samassa tilanteessa olevia. Yksiselitteisiä ratkaisuja ongelmiin on vaikea löytää, mutta ehdotuksia löytyy.
-Siivouspalveluahan saa palveluseteleillä, mutta mielestäni se on tehty liian vaikeaksi ja monimutkaiseksi. Ei vanhus osaa itse hankkia seteleiden avulla palveluja yksityisiltä. Nämä palvelut pitäisi yksinkertaistaa.
Vaikka perusasiat saadaan nykyisillä järjestelyillä hoidetuksi, nousevat yksinäisyyteen liittyvät asiat suurimmaksi huoleksi.
-Äiti on tosi yksinäinen. Harmittaa, kun viikonloput menevät siivoamisiin ja ruuanlaittoihin, eikä ehdi käydä hänen kanssaan missään. Yhdessäoloaika jää vähäiseksi. Kun sunnuntai-iltana starttaan kotia kohti, näen äidin silmistä ikävän ja surun. Tuntuu pahalta, kun hän vielä kysyy, milloin tulen takaisin, Helena kertoo.
Kun sunnuntai-iltana starttaan kotia kohti, näen äidin silmistä ikävän ja surun. Tuntuu pahalta, kun hän vielä kysyy, milloin tulen takaisin.
Työelämä asettaa kuitenkin omat rajansa arkeen.
- Kun vanhuksia haetaan taksilla kerhoihin, voisi mukana olla avustaja, jonka mukaan olisi helppo lähteä. Kerran taksi tuli hakemaan äitiä päivätoimintaan, mutta hän ei suostunut tai uskaltanut lähteä mukaan, kun ei oikein tiennyt, mihin oltiin menossa. Eli nämä koteihinsa linnoittautuneet vanhukset pitäisi houkutella mukaan keinolla millä hyvänsä, Helena vetoaa.
-Tekee kipeää nähdä, miten aiemmin niin seurallinen ihminen muuttuu araksi ja epäileväksi. Rahallista apua en kaipaa, vaan satsausta vanhusten kiireettömään kotihoitoon ja myös panostusta virkistystoimintaan, jossa olisi mukana osaava ja tuttu henkilökunta. Luottamus on tärkeä seikka, tiivistää Helena ja jatkaa.
-Olemme hakeneet äidille palvelutalopaikkaa ja myönteinen päätös on tehty. Mutta tällä hetkellä paikkoja ei ole.
Helena hoitaa äitiään täydestä sydämestään, mutta riittämättömyyden tunne piinaa, kun aikaa ei riitä kaikkeen.
-Omat lapset ja heidän perheensä ovat jääneet tosi vähälle. Huomaan, kuinka pikkupiltit varttuvat, enkä ole saanut olla heille sellainen mummo kuin olisin halunnut, harmittelee Helena.
Oletko sinä etäomaishoitaja? Kuinka paljon vapaa-ajastasi kuluu läheisestäsi huolehtimiseen? Tee testi!
