Hyppää pääsisältöön

Onni Gideonin havaijinkitara vonkui varhaisrockiakin

Tv:n ensimmäinen lapsisukupolvi oppi tuntemaan Onni Gideonin Sirkus Papukaijan valtavahousuisena klovnina. Maskin taakse kätkeytyi pitkän linjan musiikkimies, joka 1950-luvulla johti yhtä maan parhaista tanssiorkestereista. Hän oli myös havaijinkitaransoiton pioneeri, jonka nimiin on kirjattu maan ensimmäinen rock-levytys.

Etelä-Venäjällä syntynyt Onni Gideon Tervonen (1921–1994) aloitti tanssimuusikon uransa 1930-luvun puolivälissä. Lapsena pääinstrumentti oli viulu, mutta loukattuaan kätensä pesäpallotapaturmassa nuorimies siirtyi rumpuihin. Myöhemmin kuvaan astuivat kontrabasso ja omatekoinen havaijinkitara.

Innostus havaijimusiikkiin syttyi 1930-luvun saksalaislevyistä, joilla tyylilajia viljeltiin ahkerasti. Esa Kuloniemen haastattelussa 1989 Gideon kertoo alkaneensa suunnitella omaa sähköistettyä soitinta jo ennen talvisotaa, jolloin koko ajatus sähkökitarasta oli Suomessa täyttä utopiaa. Alkuaikoina hän käytti kitarassaan mm. lentäjien kurkkumikrofonia. Suomalaispioneeri kehitteli myös instrumentin viritystä ja soittorautaa omintakeiseen suuntaan.

Gideon oli soittimensa taitajana maailmanmitassakin arvostettu, ja vuonna 1989 hän osallistui Honolulussa havaijinkitaran 100-vuotisfestivaaliin yhtenä kahdestakymmenestä tilaisuuteen kutsutusta arvovieraasta.

Vuonna 1976 tehdyssä haastattelussa Gideon muistelee säveltäneensä toista sataa omaa havaijityylistä kappaletta, joista vain kourallinen on levytetty. Radiotaltioina ovat jälkipolville säilyneet mm. instrumentaalit Hula Hula ja Hoomalimali.

Eksotiikkaa Kaukoidästä lännen maille

Gideonin jazzpitoisen tanssiyhtyeen riveissä soittivat 1940- ja 1950-luvuilla mm. sellaiset huippumuusikot kuin Erik Lindström, Teuvo Suojärvi, Herbert Katz, Wille Katz, Kalevi Hänninen, Gusse Rössi, Henrik Nyman ja Ossi Malinen.

Bändin laulusolisteina esiintyivät Annikki Tähti, Wiola Talvikki ja Brita Koivunen.

Orkesterinjohtajan vakioinstrumentti oli basso, mutta esiintymisiin sisältyi havaijilaisosuus, jossa Gideon pääsi näyttämään taitojaan sooloilijana. Hän oli niin ikään taitava jazzviulisti, kuten kuullaan esimerkiksi vuonna 1963 tallennetussa Gideon Bluesissa.

Havaijinkitara oli omiaan luomaan eksoottista tunnelmaa silloinkin, kun laulussa liikuttiin kaukana Tyynenmeren maisemista. Gideonin bändi oli mukana mm. Annikki Tähden varhaisilla levytyksillä, joista kuuluisimpia on Kuningaskobra. Liukuvalla steel-kitarasoundilla oli käyttöä myös sellaisissa kantrihenkisissä kappaleissa kuin San Antonion ruusu tai Seitsemän päivää.

Rockia Tyynenmeren hengessä

Onni Gideonilla oli myös tärkeä osuus amerikkalaisen nuorisomusiikin maihinnousussa, ja Esa Kuloniemi kutsuukin häntä ohjelmassaan "mieheksi, joka toi rock and rollin Suomeen".

Keikkamatkoilla Gideonin soittajat kuuntelivat ahkerasti saksalaisia radioaaltoja ja tutustuivat tätä kautta rapakontakaiseen uutuuteen. Yleisön palveleminen oli tähän aikaan orkesterien ohjenuorana, ja niinpä bändi opetteli rockiakin, vaikkeivät jazzmuusikot sitä varsin vakavasti ottaneetkaan. Rumpali pantiin iskemään kovempaa takapotkua, soitettiin äänekkäämmin ja lisättiin kaikua, Gideon kuvaa metodia.

Havaiji-harrastus ja rockleikittely kohtasivat vuonna 1956 levytetyssä Hawaiian rockissa, jota voidaan pitää Suomen ensimmäisenä omavaraisena rock and roll -levytyksenä. Tyynenmeren tunnelmat yhdistyivät nuorisomusiikkiin myös esim. Neloset-kvartetin kanssa tehdyssä käännösversiossa uusiseelantilaisen Jay Epaen Putti Putti -hitistä.

Pelleilyä lavalla ja ruudussa

Gideon sivusi rock and rollia myös Spike Jones -tyylisessä Mustat silmät -parodiassa, joka vuonna 1959 nähtiin Iskelmäketju-elokuvassa. Sketsi oli alkujaan tehty lavakäyttöön. Peruukkeihin ja nuhraantuneisiin frakkeihin pukeutunut orkesteri nyyhkyilee siinä mustalaisromanssin pauloissa, kunnes paikalle astelee gangsteri pahaenteisine viulukoteloineen. Kantamuksesta ei paljastukaan konepistoolia vaan saksofoni, jolla tenoristi Henrik Nyman kiihdyttää bändin vauhdikkaaseen swingiin.

Svengaava hupinumero radioitiin Klubb 18 -nuortenohjelmassa vuonna 1956. Myöhemmässä filmi- ja levyversiossa swing nopeutettiin rock-henkisemmäksi, ja siinä on mukana kohtauksia, joita ei radiotallenteessa kuulla: rumpali tempautuu odottamatta villiin sooloon, hänet ammutaan pistoolilla, ja ambulanssi noutaa vainajan; lopussa biisin kliimaksin keskeyttää häiriöstä valittavan naapurinrouvan kiukkuinen puhelu.

Esitys nähtiin myös elokuvassa Iskelmäketju vuonna 1959.

Kun televisio otti ensimmäisiä askeliaan Suomessa, Gideon pestautui sen palvelukseen. Hän ohjasi mm. Music, music, music -ohjelmaa, jonka lähetyksissä käytiin vuonna 1959 ensimmäiset televisioidut rock-kuninkuuskilpailut. Gideon otti voittajaksi valitun Rock-Jerryn eli Kaj Järnströmin solistikseen ja suojatikseen.

Tv-uran muistetuin suoritus kosketti kuitenkin yleisöä, joka oli Rock-Jerryn fanejakin nuorempaa. Gideonin oli määrä esiintyä sivuroolissa vuonna 1961 alkaneessa Sirkus Papukaijassa, mutta hänen Onni-klovnistaan tuli yksi monivuotisen lastenohjelman päähahmoista.

Onni Gideon havaijilaismaisemissa

Kommentit
  • Suomen presidentit

    Tasavallan presidentit kautta aikain kuvina ja äänessä.

    Elävän arkiston kooste esittelee Suomen presidentit Ståhlbergista Niinistöön arkistofilmien, tv-ohjelmien ja audioiden kautta.

  • Luotsi on merten henkivartija

    Luotsiveneet ovat elintärkeitä merellä työskennellessä.

    Vuonna 1994 julkaistu Meri työmaana -dokumentti käy läpi luotsien historiaa aina 90-luvulle asti. Dokumentin ovat toimittaneet Bosse von Willebrand ja Rikard Thölix.

  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Suomen presidentit

    Presidentit kautta aikain kuvina ja äänessä.

    Elävän arkiston kooste esittelee Suomen presidentit Ståhlbergista Niinistöön arkistofilmien, tv-ohjelmien ja audioiden kautta. Varhaisimmistakin presidenteistä löytyy liikkuvaa kuvaa, sillä filmille on aikoinaan taltioitu muun muassa virkaanastujaispuheita. Ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän löytyy myös epävirallisempaa kuvamateriaalia – presidentit ovat tulleet lähelle kansaa television välityksellä ja esitelleet niin harrastuksiaan kuin lemmikkejään.

  • Luotsi on merten henkivartija

    Luotsiveneet ovat elintärkeitä merellä työskennellessä.

    Vuonna 1994 julkaistu Meri työmaana -dokumentti käy läpi luotsien historiaa aina 90-luvulle asti. Dokumentin ovat toimittaneet Bosse von Willebrand ja Rikard Thölix.

  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

  • Merikartan reunoilla – suomalaista saaristoa linssin läpi

    Lähde saaristomatkalle arkisto-ohjelmien parissa.

    Viettelevien postikorttimaisemien ohella osa saaristoromantiikan lumoa on eristäytyneisyys ja meren mahdin edessä nöyrtyminen. Kaukaiset luodot ja autiot majakat eivät lakkaa kiehtomasta venematkailijoita, mutta millaista on syrjäinen saaristolaiselämä paikallisväestön silmin? Nosta ankkuri ja lähde Elävän arkiston luotsaamalle merimatkalle Suomenlahdelta Perämerelle saaristoaiheisten dokumenttien parissa.

  • "Saaren ihmisen tulee aina tietää, mitä tekee" – Dokumenttipari kuvaa elämää autioituvassa Tammion saaressa 1970-luvulla

    Dokumenttipari kuvaa Tammion kalastajasaaren karua elämää.

    "Kun pohjatuuli tuivertaa ja ulkona on 26 astetta pakkasta, henkeä ei voi ulkona vetää", kuvailee Katri Suomalainen Tammion kalastajasaaren talvea. Esko Tommolan, Reijo Pasin ja Riitta-Sisko Jukkala-Benischin toimittamat dokumentit Saariston silmä sammuu (1970) ja Saariston silmä syttyy (1971) pureutuvat saaren viimeisten asukkaiden työntäytteiseen arkeen. Dokumenttien keskiössä on pariskunta Katri ja Vilho Suomalainen, jotka ovat asuneet saarella vuosikymmenien ajan.

  • "Se oli satumaisen kaunis kesä" – Maitopojan muisteluita vuodelta 1955

    Bosse von Willebrandin muistelmia kesältä 1955.

    Vuonna 1955 toimittaja Bosse von Willebrand vietti ison osan kesästään soutuveneessä Espoon Suvisaariston selkää taittaen. Tuolloin 14-vuotias nuorimies toimitti maitoa ja muita tarpeita lähiseudun mökkiläisille veneellä. Miehen itse toimittama ja ohjaama Minns du sommaren -55? (1994) on tarina nuoruuden kesästä ja silloisen Suomen tapahtumista.

  • Trunsön Ulla – kalastajaelämää sähköttömässä ulkosaaristossa

    Dokumentti sopeutumisesta 80-luvun saaristolaiselämään.

    Anna-Maija Eräkankaan ohjaama Trunsön Ulla on 1980-luvun puoliväliin sijoittuva aikalaisdokumentti nuoren kaupunkilaispariskunnan sopeutumisesta eristäytyneeseen saaristolaiselämään ja suppeisiin elinkeinomahdollisuuksiin.

  • Majakka – tarinoita Suomen kaukaisimmalta luodolta

    Lyhytdokumentti Majakka kertoo Märketin majakanvartijasta.

    Hurmaava Ragnar Eriksson kertoo 21-vuotisesta taipaleestaan Märketin majakanvartijana kaukaisella pikkuluodolla keskellä Ahvenanmerta. Heikki Aarvan ja Matti Ijäksen ohjaama lyhytdokumentti valmistui 1976 – vuonna, jona Märket oli viimeisen kerran miehitettynä.

  • Yle Elävän arkiston perustaja Reijo Perälä siirtyy Elävään arkistoon

    Ohjelmapäällikkö Reijo Perälän läksiäishaastattelu 2018

    Yle Elävän arkiston ohjelmapäällikkö Reijo Perälä on itsekin kuin perustamansa palvelu: eilisen elävästi muistava ja aineistot kiinnostavalla tavalla avaava arkistohelmi. Eläkkeelle siirtymisen korvalla kesällä 2018 Perälää haastateltiin Elävän arkiston vaiheista sekä hänen omasta väitöstyöstään Lapuan liike ja sanan mahti. Nämä haastattelut siirtyvät osaksi Elävää arkistoa.