Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

Savikiekosta Muistojen bulevardille

Sähköposti vilkuttaa. Radio Yle1:n ’Muistojen bulevardi’-ohjelmaan kaivataan viihdesävelmää, joka löytyy ainoastaan alkuperäiseltä, 1950-luvulla julkaistulta savikiekolta. Kappale täytyy siirtää digitaaliseen muotoon ja siivota musiikista samalla pois vanhoja äänitteitä usein vaivaavat ritinät ja rutinat.

Siispä muut työt sivuun ja digitointi-restaurointi-prosessi käyntiin. Suuntaan hisseille ja ajan Radiotalon kellariin jossa arkisto säilyttää savikiekkojaan.

Tässä vaiheessa ei vielä tiedä millainen työ on edessä. Levyjä on kerätty ja ostettu vuosikymmenien ajan. Vanhojen savikiekkojen kunto vaihtelee. Jotkut levyt ovat priimakuntoisia, toiset hyvinkin naarmuisia. Yksi parhaista tarinoista koskee Olavi Virta-levytystä, jota on jossain vaiheessa käytetty ilmakiväärin maalitauluna.

Katso Elävästä arkistosta, miten savikiekkoja valmistettiin 1940-luvulla:

Tällä kertaa minua onnistaa yhden hyväkuntoisen savikiekon verran. Suuntaan levy kainalossa takaisin hisseille ja siirryn kuusi kerrosta ylöspäin studioon. Siellä restauroimme savikiekkoja, vinyyleitä, nauhoja ja muita ’vanhoja’ ääniteformaatteja ja siirrämme ne Ylen digitaaliseen tietokantaan. Kuka tahansa yhtiön intraverkosssa voi kuunnella ja ladata omalle työasemalleen digiarkistosta löytyvää ääntä ja käyttää sitä ohjelmissa.

Studioon saavuttuani riennän ensiksi levypesurin luokse. Ylessä on vuosikymmenten mittaan kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä erilaisia pesureita. Täydellistä ratkaisua ei ole vieläkään löytynyt.

Levypesuri. Kuva: Juissi Vainiola.

Seuraavaksi tarkistan miltä vuodelta ja minkä levy-yhtiön julkaisema levy on. Tämän mukaan säädän äänensävyä muokkaavaan ekvalisaattoriin asianmukaiset oletetusasetukset. Jo tässä vaiheessa tulee korvista homman tärkein työkalu. Käsikirjakin voi erehtyä. Jos kuunnellessa alkaa epäilyttää, pitää ekvalisaattorin asetukset säätää paremmiksi.

Asetan pestyn savikiekon levylautaselle ja alan etsiä oikeaa neulaa. Neuloja on käytettävissä kolmisenkymmentä erimuotoista ja paksuista. Sopivin valitaan ’korvakuulolta’.

Kun sopiva neula on löytynyt, on aika äänittää. Säädän äänitystason oikeaksi ja homma pyörähtää käyntiin. Äänittäessä pitää olla edelleen valmiina kyseenalaistamaan aiemmin tehdyt ekvalisaattori- ja neulavalinnat. Uusintaotot ovat tuttuja tässäkin vaiheessa levymusiikin ravintoketjua.

Levynsoitin, jolla ääni siirretään digitaaliseen muotoon. Kuva: Juissi Vainiola.

Korvia ei päästä lepuuttamaan vähään aikaan. Seuraavaksi on vuorossa koko touhun haastavin vaihe.

Äänityksen ollessa valmiina alkaa viimein varsinainen restaurointi, eli rahinoiden, kohinoiden, napsujen ja muiden häiriöiden poistaminen tietokoneelle äänitetystä kappaleesta. Tähän käytetään ns. plugareita, eli äänitys- ja äänenkäsittelyohjelman apuohjelmia. Plugareista löytyy huimat määrät erilaisia muokkausominaisuuksia. Korvat ovat jälleen kovilla kun etsin oikeaa häiriönpoistontasoa suhteessa itse musiikkiin.

Tässä kohtaa on vaarana, että jossain vaiheessa äänenkäsityelyohjelmat alkavat ’syömään’ myös itse musiikkia, eivätkä vain poistamaan siitä häiriöitä. Tavoitteena on mahdollisimman häiriötön mutta samalla mahdollisimman paljon alkuperäistä levytystä kunnioittava versio. Yleensä tässä onnistutaan vähintäinkin tyydyttävästi. Kyse on kuitenkin melkein aina kompromissista.

Savikiekot ovat joskus joskus niin huonossa kunnossa, että on pakko tehdä hieman väkivaltaa myös itse musiikille ennen kuin häiriöäänet saadaan poistettua. Nappuloiden vääntelykään ei aina riitä. Pahimpia napsuja siivotaan äänestä käsityönä, ns. kynällä eli kursorilla liikuteltava leikkurilla, jolla leikataan tarpeettomia häiriöitä äänen käyrältä.

Ääntä restauroidaan. Kuva: Juissi Vainiola.

Työhön kuluvaa aikaa on mahdoton arvioida etukäteen. Koko homma voi olla ohi viidessä minuutissa tai siihen voi joutua uhraamaan kokonaisen tunnin. Joskus täytyy ottaa hieman takapakkia ja toisinaan jopa aloittaa aivan alusta.

Kun restaurointi on valmis on edessä homman leppoisin vaihe: digitaaliseen muotoon restauroitu kappale siirretään digiarkistoon ja ilmoitetaan toimittajalle, että reitti on selvä. Kappaleen tarvitsee ottaa enää viimeiset askeleet päästäkseen perille Muistojen bulevardille.

Suomen ensimmäiset äänilevyt syntyivät jo vuonna 1904. Kuuntele levytyksiä täältä:

Kirjoittaja Juissi Vainiola työskentelee Yle Arkistossa musiikki-informaatikkona monenkirjavien musiikkiin liittyvien tehtävien parissa.