Milla Vahtila
Yle
Roikkumishaasteessa ihmisiä kannustettiin roikkumaan pääasiassa käsistään. Nyt on kuitenkin aika esitellä roikkumisen mestareita, joille edes hiuksista tai nukkuen roikkuminen ei ole mahdottomuus.
Eläin- ja ihmismaailmasta löytyy roikkujia lähes joka lähtöön. Siinä missä gibbonit liikkuvat puusta toiseen käsillään flengaten, niin sirkustaiteilija keinuu käsistään tai jaloistaan hurjassa vauhdissa trapetsilla. Pohjanlepakko taas roikkuu pää alaspäin, ja eräät sirkustaitelijat vuorostaan hiuksistaan. Laiskiainen niin syö kuin nukkuu roikkuen, kun taas telinevoimistelija kieppuu käsistään tangossa kuin mikäkin ikiliikkuja.
Seuraavaksi esittelemme sinulle kolme eläinmaailman ja kolme ihmismaailman mestariroikkujaa. Esittelyn jälkeen pyydämme heitä kaikkia vastaamaan seitsemään kysymykseen – ja saamme ainutlaatuisia roikkumisvinkkejä!
Roikkumisen mestarit
Gibboni on Kaakkois-Aasiassa elelevä pieni ihmisapina. Gibbonit elelevät sademetsissä pieninä perheyhteisöinä, ja ne viettävät suurimman osan ajastaan puissa. Kooltaan ne ovat 5-12 -kiloisia lajista riippuen.
Näin gibbonit flengailevat (video: National Geographic):
Trapetsitaiteilija Milena Oksanen, 25, asuu Ranskassa ja on valmistunut sirkusartistiksi ranskalaisesta kolmannen asteen sirkuskoulusta Academie Fratellinista. Hän on myös opiskellut Moskovassa Moscow State Circus Schoolissa.
Pohjanlepakko on Suomen yleisin ja liki koko maassa tavattava lepakkolaji. Väriltään se on mustanruskea. Kyseessä on taitava yölentäjä, joka päivisin piileskelee esimerkiksi rakennuksissa.
Hiuksistaan roikkuvat sirkusammattilaiset Elice Abonce Muhonen, 30, sekä Sanja Kosonen, 33, asuvat Ranskassa. Myös he ovat opiskelleet ulkomaisissa sirkuskouluissa, mutta hiuksista roikkumisen taidon he ovat opetelleet omatoimisesti.
Tästä hiuksissaroikkumisesta on kyse (video: Crying Out Loud):
Laiskiainen on puussa elävä nisäkäs, jota tavataan Väli- ja Etelä-Amerikassa. Laiskiainen ansaitsee maailman hitaimman eläimen tittelin, mutta toisaalta se noudattaa järkevää elämänstrategiaa: laiskiaisen ravinto, lehdet, on ravinneköyhää, joten laiskiainen elää ikään kuin säästöliekillä. Sen ruuansulatus on hyvin hidas, ruumiinlämpö matala (30-34 astetta) ja sen lihakset kuluttavat vähän energiaa.
Oskar Kirmes, 18, on Espoossa asustava maajoukkuetelinevoimistelija. Hän on 6-ottelija eli voimistelee kaikilla miesten kuudella telineellä: permannolla, hevosella, renkailla, hypyssä, nojapuilla ja rekillä.
Kauanko olet roikkunut?
Gibboni-ihmisapina: Olen roikkunut pikkuapinasta lähtien – ensin roikuin kiinni äitini turkissa, sittemmin puiden oksilla. Minulla on pitkät kädet – ne ovat 1,5 kertaa pidemmät kuin jalkani – ja liikun oksalta toiselle sulavasti käsieni varassa flengaten.
Hiuksistaroikkujat Elice & Sanja: Hiuksista roikkumisen aloitimme kolme vuotta sitten.
Laiskiainen: Vietän koko elämäni puissa roikkuen ja kiipeillen. Olen siis roikkunut koko ikäni. Laskeudun puusta alas ainoastaan tekemään tarpeeni noin kerran viikossa. Lisäksi olen hyvä uimari, joten joskus piipahdan maan tasossa pulahtamassa veteen.
Trapetsitaiteilija-Milena: Trapetsilla olen roikkunut harrastusmielessä jo 6-vuotiaasta lähtien, mutta ammattilaiseksi aloin opiskella 18-vuotiaana. Lisäksi harrastin nuorena telinevoimistelua. Olen siis roikkunut eri tavoin liki 20 vuotta.
Pohjanlepakko: Nukun roikkuen, joten olen siis roikkunut kaikki päivät koko elämäni ajan.
Telinevoimistelija-Oskar: Päädyin jo ihan pienenä valmentaja-isäni mukana telinevoimistelusalille eli olen roikkunut koko ikäni voimistelusalilla.
Miksi roikut?
Gibboni-ihmisapina: Roikkumiseen pohjautuva flengaaminen on kätevä liikkumistapa puissa.
Hiuksistaroikkujat Elice & Sanja: Sanja näki seitsemän vuotiaana Sirkus Finlandiassa Heidi Jernströmin hiuksistaroikuntanumeron, joka jäi mieleen. Vuosia myöhemmin päätimme harjoitella yhdessä tätä eksoottista roikkumistapaa.
Laiskiainen: Vietän lähes kaiken aikani puussa ja lisäksi pyrin kuluttamaan kaikessa tekemisessäni mahdollisimmann vähän energiaa, joten roikkuminen on minulle hyvä olemisen muoto.
Trapetsitaiteilija-Milena: Olen erikoistunut keinutrapetsille sekä kankaalle, ja molempien tekeminen vaatii hyvää roikkumistaitoa ja erittäin vahvaa puristusvoimaa.
Pohjanlepakko: Roikun, koska nukun pää alaspäin jaloistani roikkuen. Siitä asennosta minun on helppo pudottautua tarvittaessa irti ja lähteä nopeasti lentoon.
Telinevoimistelija-Oskar: Telinevoimistelussa joillakin telineillä on välttämätöntä roikkua, sillä monet liikkeet perustuvat jonkinlaiseen roikkumiseen tai heilumiseen. Lisäksi roikkumista sovelletaan myös treenaamisessa, kuten puristusvoiman ja vatsalihasten harjoittamisessa.
Millä tyylillä roikut?
Gibboni-ihmisapina: Roikun käsilläni kiinni pitäen ja oksalta toiselle itseni heilauttaen – pystyn heilauttamaan itseni jopa 15-metristen välien ylitse puusta toiseen.
Hiuksistaroikkujat Elice & Sanja: Roikumme eri tyyleillä: rokista rauhallisempaan runolliseen tyyliin
Laiskiainen: Roikun kaikilla neljällä raajallani puiden oksista kiinni pitäen.
Trapetsitaiteilija-Milena: Keinutrepetsilla roikun niin käsistäni kuin jaloistani samalla kovaa vauhtia keinuen. Keinumisvauhdin takia keinutrapetsilla roikkuminen vaatii paljon suurempaa puristusvoimaa kuin ihan vaan kahdella kädellä tangosta roikkuminen. Harjoitan roikkumisvoimaani roikkumalla niin kahdella kuin yhdellä kädellä tangosta, sekä roikkumalla esimerkiksi kankaalla ja köydessä. Lisäksi roikun siten, että kaveri roikkuu vyötärölläni ikään kuin lisäpainona.
Milena Oksanen trapetsilla (keinutrapetsi, kankaat, renkaat):
Pohjanlepakko: Kuten jo mainitsin, niin jaloistani pää alaspäin roikkuen.
Telinevoimistelija-Oskar: Pääasiassa ihan käsistä ja ennen kaikkea renkailla ja rekillä. Näillä telineillä tulee myös paljon heilumista ja esimerkiksi jättiläisten tekemistä. Käsissäni käytän lämsiä ja magnesiumkarbonaattijauhetta.
Onko roikkuminen kivaa/haasteellista/pelottavaa/terveellistä?
Gibboni-ihmisapina: Roikkuminen on minulle elämäntapa ja luotan vahvoihin käsivarsiini. Roikun ja flengailen luontevasti jopa kymmenien metrien korkeuksissa.
Hiuksistaroikkujat Elice & Sanja: Roikkuminen on kaikkea tuota. Meille hiuksistaroikkuminen oli uusi juttu, niin emme oikein aluksi tienneet, onko se terveellistä tai ei. Toivomme saavamme muutaman sentin lisää pituutta roikkumisella.
Laiskiainen: Roikkuminen on todella rentoa ja vaivatonta, kun on sellaiset kynnet kuin minulla – niillä voi vaivattomasti takertua puihin kiinni.
Trapetsitaiteilija-Milena: Keinutrapetsi vaatii todella vahvaa puristusvoimaa sekä hyvää koordinaatio- ja ajoituskykyä. Minulla on keinulla aina tuplavarmistus, ja jos tiedän, että turvaköydet ja muut turvavälineet ovat kunnossa, minua ei pelota. Joissain maissa turvallisuusolosuhteet eivät ole samaa tasoa kuin Euroopassa, ja niissä maissa esiintyessä joutuu olemaan varuillaan ja tarkkana.
Pohjanlepakko: Roikkuminen pää alaspäin on oikein helppoa, kun on varpaissa sellaiset jänteet kuin minulla: ne kiristyvät, kun roikun jaloistani pää alaspäin, eikä minun tarvitse ponnistella pysyäkseni siinä. Verenkiertoni on sellainen, ettei veri pakkaudu päähäni, vaikka roikunkin koko päivän pää alaspäin.
Telinevoimistelija-Oskar: Roikkuminen on todella raskasta ja laittaa puristusvoiman koville. Etenkin rekki on todella kiva teline, vaikka joskus pelottaakin, kun kokeilen uusia temppuja, kuten irrotuksia.
Oskar Kirmes rekillä telinevoimistelun SM-kilpailuissa (video: Suomen Voimisteluliitto):
Kuinka paljon roikut päivässä ja missä?
Gibboni-ihmisapina: Roikun, kiipeilen ja flengailen aktiiviisesti koko valveillaoloaikani sademetsien puissa. Välillä saatan tosin myös kävellä kahdella jalalla puiden oksilla.
Hiuksistaroikkujat Elice & Sanja: Riippuu kiertueesta: roikkumisajat vaihtelevat, ja roikumme aika lailla ympäri maailmaa, kuitenkin korkeintaan kolme minuuttia kerrallaan.
Laiskiainen: Roikun tai kiipeilen liki vuorokauden ympäri – roikun jopa nukkuessani ja synnyttäessäni.
Trapetsitaiteilija-Milena: Opiskeluaikoina harjoittelin viidesti viikossa kahdeksan tuntia päivässä. Nykyisin harjoittelen treenikaudella keskimäärin kuudesti viikossa 2-6 tuntia ja esiintymiskaudella 2-3 tuntia. Treeneissä roikun erilaisilla otteilla ja erilaisissa haastavissa asennoissa sekä voimaharjoitteita tehden kerrallaan noin 10-20 sekuntia. Koulussa roikuimme usein treenien päätteeksi vielä viisi minuuttia putkeen.
Pohjanlepakko: Roikun kaikki päivät ja esimerkiksi puissa tai rakennuksissa.
Telinevoimistelija-Oskar: Roikun voimistelusalilla jopa 25 tuntia viikossa, mutta siitä ajasta vietän itse voimistelutelineillä vain pienen osan. Treenaan kuudella telineellä, joista eniten roikkumista on renkailla ja rekillä.
Mikä roikkumisessa on parasta?
Gibboni-ihmisapina: Kun flengailen vauhdilla puusta toiseen, se on kuin lentäisin!
Hiuksistaroikkujat Elice & Sanja: Kun tulee alas.
Laiskiainen: Se on rentoa ja vaivatonta minulle, roikkuessa on hyvä niin syödä, olla kuin nukkuakin.
Laiskiainen on omalaatuinen nisäkäs (video: BBC):
Trapetsitaiteilija-Milena: Keinutrapetsilla tehdään liikkeitä isossa vauhdissa ja korkealla – vähän kuin lentäisi!
Pohjanlepakko: Nukkuminen.
Telinevoimistelija-Oskar: Kun jaksaa roikkua hyvin ja on vahva puristusvoima, niin jaksaa myös tehdä telineillä parempia ja pidempiä voimistelusarjoja.
Millaisia roikkumisvinkkejä antaisit muille?
Gibboni-ihmisapina: Roikkumista voi soveltaa monenlaiseen akrobatiaan.
Hiuksistaroikkujat Elice & Sanja: Kannattaa vahvistaa niskalihaksia, sillä niskat ovat koetuksella, kun roikkuu hiuksistaan.
Laiskiainen: Roikkumista voi harrastaa myös symbioosissa muiden eliöiden kanssa. Turkissani nimittäin hengailee kaksi levälajia, jotka roikkuvat mukanani kaikkialla.
Trapetsitaiteilija-Milena: Turvallisuuden pitää aina olla kunnossa. Kannattaa kokeilla roikkua eri asennoissa ja siten, että se tuntuu mahdollisimman mukavalta. Jos innostuu roikkumisesta ja temppuilusta enemmän, niin Suomessa on todella hyviä harrastepohjaisia sirkuskouluja.
Pohjanlepakko: Kannattaa kokeilla pää alaspäin roikkumista, mutta aloittaa lyhyistä roikkumisajoista – toisin kuin minulla, niin sinulla veri saattaa nimittäin pakkautua päähän. Ja jos verenpaineesi on korkea, niin pää alaspäin roikkuminene ei ehkä ole hyvä idea.
Telinevoimistelija-Oskar: Kädet kyllä tottuvat roikkumiseen ja esimerkiksi rekillä heilumiseen, vaikka aluksi tuntuukin pahalta kämmenissä. Magnesiumkarbonaattijauhe auttaa hyvän pidon saamisessa käsien ja roikkumispinnan välillä. Myös sylkeä ja hunajaa voi kokeilla – hunajaa me voimistelijat käytämme esimerkiksi nojapuilla pidon lisäämiseksi.
#roikkumishaaste
Ota osaa roikkumishaasteeseen ja liity haasteen Facebook-tapahtumasivulle tai seuraa Prisma Studiota Facebookissa. Sieltä voit helposti seurata haasteen etenemistä ja lukea uusia artikkeleita sekä jakaa omat kokemuksesi ja ajatuksesi muiden roikkujien ja Prisma Studion kanssa. Seuraa ja osallistu myös Twitterissä (#roikkumishaaste, @YlePrismaS, @MillaVahtila). Kaikenlaisia haasteeseen liittyviä kokemuksia ja ajatuksia, kuten myös kuvia ja videoita voi jakaa sosiaalisessa mediassa, tämän artikkelin kommenttikentässä tai laittaa mailia osoitteeseen milla.vahtila@yle.fi.
Eläinmaailman roikkujien osalta tämä artkkeli on kuvitteellinen, mutta faktat perustuvat artikkelissa upotettuihin linkkeihin sekä kirjoittajan yleistietämykseen kyseisistä eläimistä. Ihmismaailman roikkujista saadut tiedot perustuvat haastatteluihin ja kirjeenvaihtoon.
Lue roikkumishaasteeseen liittyvät muutkin artikkelit:
Prisma Studio haastaa sinut roikkumaan!
Näin roikut muuallakin kuin netissä! #roikkumishaaste
