Hyppää pääsisältöön

Otto: Lukion opinnot eivät sopineet suunnitelmiini

Vantaalainen Otto Absetz on 22-vuotias tuplakeskeyttäjä.

Tilastot kertovat positiivista viestiä lukiokoulutuksesta. Keskeyttämisprosentti on alimmillaan viimeisen kymmenen vuoden tarkastelujaksossa. Vain puolitoista prosenttia aloittaneista jätti leikin kokonaan kesken. Kaksi prosenttia vaihtoi koulutussuuntaa.

Tietolaatikko

- En itse pidä lukiota niin suuressa arvossa, se mitä toisen asteen jälkeen opiskelee merkitsee enemmän. Mutta ymmärrän, että monet arvostavat valkolakkiakin. Ja joissain asioissa ja joillekin ihmisille sillä voi olla isokin merkitys, että onko se käyty vai ei, pohtii Otto Absetz.

 - Opinto-ohjaaja Anu Kinnunen haluaa muistuttaa, että lukiossa kaikessa ei tarvitse menestyä ja saada kiitettäviä. Eli uupuminen kannattaa huomioida ennaltaehkäisevästi.

- Näppituntumalla sanoisin, että yleisin keskeyttämisajankohta on lukion alkumetreillä tai sitten ihan kalkkiviivoilla, kertoo Tikkurilan lukion opinto-ohjaaja Anu Kinnunen.

Vantaalaisella Otto Absetzilla lukiotaival katkesi jouluun. Ensimmäisen jakson lopussa Otto alkoi miettiä lukion tarpeellisuutta suhteessa omaan visioonsa. Hän tiesi jo yläasteella haluavansa työskennellä sosiaali- ja terveysalalla.

 - Luokkakaverin äiti oli läheisessä ammattikoulussa sosiaalipuolen opintoalan johtajana. Hänen kanssaan jutskattuani totesin, että lähihoitajan koulutus olisi yhtä hyvä reitti sosionomin opintoihin kuin lukio. Jos tulisi välivuosia, niin silloin olisi hyvä mahdollisuus hankkia työkokemusta oman alan hommista. Ja voisi siinä opiskelujenkin ohella tehdä töitä, Otto kertoo.

Miksi lukioon?

Lukioon mennään monista syistä. Jollekin se on alkustartti akateemiseen uraan, toinen taas fiilistelee kolmesta tai neljästä vuodesta, jolloin ei vielä tarvitse tehdä isoja päätöksiä. Joku haluaa kehittää omia erityislahjojaan siihen sopivassa ympäristössä. Valitettavasti osalle se on ainoa ratkaisu, johon vanhemmat ovat tyytyväisiä.

- Varhaistahan se on päättää 16-vuotiaana. Ihmisten elämänsuunnittelu ja itsetuntemus lisääntyy seuraavien vuosien aikana paljonkin. Suurin osa tulee miettimään omaa tulevaisuuttaan, kun he eivät vielä tiedä mitä haluavat. Jotkut arvostavat tätä yleissivistävää koulutusta myös ihan itsessään. Osa haaveilee jo tietystä yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta.

- Eli yleissivistystä ja jatko-opintokelpoisuutta lukioon tullaan hakemaan. Tietysti voi myös huoltajilla olla odotuksia sen suhteen että meillä kaikki käyvät lukion. Mutta enimmäkseen se on nuoren oma päätös, sillä jos nuorella itsellään ei ole motivaatiota, niin ei hän lukiota yleensä käy loppuun, toteaa Anu Kinnunen.

- Mun vanhemmat eivät painostaneet kumpaankaan suuntaan, mutta suosittelivat lukioon menemistä. Mut mulla oli kyllä päätäntävalta itsellä. Kaveriporukkakin oli aika fifty-fifty, ei sieltäkään mitenkään painostettu, sanoo Otto Absetz.

Kolmas kerta toden sanoo - tai sitten ei 

- Mä kävin sen lähihoitajakoulun loppuun ja valmistuttuani mietin hakemista yliopistoon. Eli lukio olis pitänyt käydä, joten hain Sotungin etälukioon ja koitin taas yhden jakson. Olin kyllä kerännyt vähän opiskelumotivaatiota, mutta ei se vieläkään riittänyt siihen, että olisi viitsinyt puurtaa sen koko lukion sisällön läpi. Totesin, että lukio ei ole vieläkään mun juttu, Otto kertoo.

Kaduttaako?

- No ainut mikä lukion lopettamisessa jälkikäteen eniten harmittaa, oli se, että siellä oli tosi mahtavia tyyppejä. Ja musalinjalla olisi ollut mahdollisuuksia kaikkeen bänditoimintaan ja koululla olisi ollut hyvä studio. Se oheistoiminta olisi kiinnostanut paljon enemmän kuin itse opiskelu.

 - Välillä oon itsekin heittänyt vitsiä, että kolmas kerta toden sanoo. Mut en mä kyllä kolmatta kertaa lähde yrittämään, Otto naurahtaa.

Toimittaja: Tuomas Kiukas

.

Artikkelit