Hyppää pääsisältöön

Oikeus omaan rynkkyyn: käsikirjoitus

Suomen armeija kutistuu vuodenvaihteen jälkeen noin kolmanneksen. Käytännössä yli 35-vuotiaat putoavat sodan ajan kokoonpanosta pois. Puolustusvoimauudistus leikkaa sodan ajan joukkojen vahvuuden 350 000 henkilöstä 230 000:een. Vuosituhannen alussa vastaava luku oli vielä puoli miljoonaa.

Jyrki Uutela, yrittäjä, reservin kapteeni (kok.):
”Varsinkin näin Ukrainan kriisin varjossa, niin annetaan naapurille viesti, että me vain heikennämme puolustusta.”

Pekka M. Sinisalo, Suomalaisuuden Liiton toiminnanjohtaja, reservin yliluutnantti (ps.):
”Tilannehan on mielenkiintoinen, kun käytännöllisesti katsoen hallinnollisella päätöksellä viedään 100 000 mieheltä oikeus puolustaa isänmaatansa.”

Sodan ajan kokoonpanosta syrjään sysätyt maanpuolustusaktiivit haluaisivat perustaa omat sotilaalliset joukot.

Jyrki Uutela:
”Jo Mannerheim aikoinaan sanoi, että tämmönen pieni maa tarvitsee semmosen joustavan, edullisen tavan ylläpitää puolustusta. Ja siinä just tämmönen kodinturvajoukko on vapaaehtoisvoimineen niin todella, todella kätevä.”

Jaakko Puuperä, Suomen Sotilaan päätoimittaja, reservin kapteeni:
”Erityisesti varmaan tarvittais sellaista joustavasti toimivaa ja sekä kooltaan että tehtävävalikoimaltaan joustavaa joukkoa erilaisiin kriisitarpeisiin –oli se sitten esimerkiksi vakava öljykatastrofi, tulvan aiheuttamien vesisotkujen siivoamista tai sit vaikka just kriisin uhka.”

Myös Venäjän uhka on pistänyt vauhtia kodinturva-aktivisteihin ja heidän suunnitelmiinsa.

Jyrki Uutela:
”Nythän on osa Georgiasta miehitetty 2008. Ja nyt on tää Ukrainan kriisi. Ensin meni Krim ja nyt sitten osa Ukrainaa. Miksei yhtä hyvin niin voitaisi näytösluontoisesti lännen pelottamiseksi niin tämmösestä liittoutumattomasta maasta ottaa vaikka osa Lappia? Avaahan se käytävän Ruotsiin ja Norjaan.”

Pekka M. Sinisalo:
”Eli kyllä, kun kriisi on noin lähellä Suomea, niin kyllä se myös saa ihmiset ajattelemaan omaa turvallisuuttaan.”

OIKEUS OMAAN RYNKKYYN

Koko Suomen kattavaan puolustusjärjestöön olisi tarkoitus haalia vähintään 100 000 naista ja miestä. Tässä ohjelmassa tätä aseellista ryhmittymää kutsutaan kodinturvajoukoiksi ja kysytään, onko suomalaisessa yhteiskunnassa uusien suojeluskuntien mentävä aukko.

Kansainvälinen oikeus takaa oikeudellisen suojan vain niin sanotuille laillisille taistelijoille, joilla on sijoitus asevoimien organisaatiossa. Eli jos sodan ajan joukkoihin kuulumaton reserviläinen ryhtyy aseelliseen toimintaan, häntä kohdellaan kansainvälisen oikeuden säädösten mukaan rikollisena.

Helsinkiläisellä yrittäjällä Jyrki Uutelalla on vuosikymmenien kokemus reserviläistoiminnasta. Hän on myös Puotilan kokoomuksen pitkäaikainen puheenjohtaja.

Jyrki Uutela:
”Kriisitilanteessahan ainoastaan ne saavat puolustaa maataan, jotka ovat sijoitettuja johonkin tehtävään. Ja nythän meillä on 500 000 sijoittamatonta reserviläistä tällä hetkellä. Ja on aika erikoista, että kansakunnalla on yleensä varaa olla käyttämättä tällaista valmiiksi koulutettua sotilasvoimaa.”

Pekka M. Sinisalo:
”Meidän pitäisi muodostaa jonkinlainen varareservi, mikä sitten tukisi puolustusvoimia kriisin aikana. Ja samalla se toisi näille henkilöille sijoituksen ja näin ollen myös kansainvälisen oikeudenkin mukaisen oikeuden puolustaa isänmaataan ja rakkaimpiaan.”

Kirkkonummelainen Pekka M. Sinisalo on Perussuomalaisten puoluehallituksen jäsen ja puolueen Uudenmaan piirin puheenjohtaja. Lisäksi hän työskentelee toiminnanjohtajana Suomalaisuuden Liitossa ja heiluttaa puheenjohtajan nuijaa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan koulutusjaostossa.

Pekka M. Sinisalo:
”Kyllä tämä huolestuttaa erityisen paljon niitä reserviläisiä, jotka ovat olleet aktiivisia reserviläistoiminnassa. He tuntevat nyt, että heiltä on vedetty matto jalkojen alta.”

Jyrki Uutela:
”Juhlapuheissa aina puhutaan, että Suomi on hyvä maa ja sitä kannattaa puolustaa. Kehutaan reserviä, mutta nyt, kun ei olekaan sitä oikeutta, niin mites nää kohtaa nää puheet ja käytäntö.”

Sijoittamattomien reserviläisten lukumäärä on seurausta eduskunnan päätöksistä pienentää puolustusbudjettia. Vaikutusta on myös sillä, mihin sotilasjohto haluaa niukkenevat voimavarat suunnata: satsataanko ammattimaiseen teknoarmeijaan vai ’mies ja kivääri’ -malliin. Viime vuosina painopiste on ollut modernissa aseteknologiassa.

Jyrki Uutela:
”Poliitikot ovat ne, jotka määräävät tahdin. Ja kun meillä on parlamentaarinen demokratia, niin kyllä epäkohtiin pitää pystyä politiikan kautta puuttumaan.”

Puotilan kokoomuksen vuonna 2010 laatimassa kannanotossa kodinturvajoukkojen asemaa ja tehtäviä visioidaan tähän tapaan:

Lukija:
”Maakuntajoukot, Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK ja osa reserviläisjärjestöistä sulautettaisiin kodinturvajoukkoihin. Kriisiaikana tehtävinä olisivat mm. suojata ja osallistua armeijan ruoka-, ammus-, lääkintä-, polttoaine- ja vaatehuoltoon, vartioida sotavankeja tai organisoida karanteenialueita sekä järjestää paikalliset sissiosastot esimerkiksi metsästysseuroista. Rauhan aikana kodinturvajoukkojen nuoriso-osasto nostaisi tulevien varusmiesten kuntoa jo ennen armeijaa opettaen leiriytymistaitoja, pesäpalloa, suunnistusta, ammuntaa, hiihtoa ja kamppailulajeja yhteistyössä urheiluseurojen kanssa. Senioriosaston tehtävinä olisivat toiminnan organisointi, perinteet ja rahoituksen turvaaminen.”

Pitkän linjan reserviläisaktivisti Jaakko Puuperä työskentelee Suomen Sotilas –aikakauslehden päätoimittajana. Lehti on vuonna 1919 perustettu sotilasaikakausjulkaisu, jota kustantaa Maanpuolustuskiltojen liitto. Suomen Sotilas ei ole sidoksissa puolustusvoimiin.

Puoluepoliittisesti Puuperällä on ollut kytköksiä niin kokoomukseen kuin perussuomalaisiinkin. Hänen ja muiden aktivistien mielestä kodinturvajoukoille tulisi taata sisäinen itsehallinto, jotta joukot välttyisivät liialta byrokratialta.

Jaakko Puuperä:
”Sit jos taas mennään siihen, että sulla pitää aina olla virkamies vahtimassa jokasta kymmenen miehen karttaharjotusta maastossa, niin ei siitä tuu mitään. Se on taloudellisesti mahdotonta.”
”Sen keskeinen elementti on se, että ihmisille annetaan sitä omaa vastuuta. Ei pelkästään sen rahan takia, vaan myös sen takia, että sillä tavalla ihmiset oppii parhaiten. Sillon myöskin pystyy pyörittämään sitä organisaatiota ilman, että joku on aina vahtimassa ja neuvomassa.”

Aktivisteilla on kova halu päästä harjoittelemaan vapaasti. Varustusta pitäisi heidän oman näkemyksensä mukaan voida säilyttää kotosalla. Tämä koskee myös aseita.

Jyrki Uutela:
”Totta kai. Siis mä en näe mitään syytä, että miksi pitäis hidastaa sitä liikekannallepanoa. Ja aseen ei tosiaan tarttis olla mikään rynnäkkökivääri. Se vois olla joku puoliautomaattiase. Tai niin kuin sanoin, tämmönen hirvikivääri. Sovitaan vaan vähän yhtenäisemmästä aseistuksesta, niin ammushuoltokin pelaa.”

Jaakko Puuperä:
”Että kyllä, jos ase on oikein varastoituna ja niitä annetaan vaan luotettaville ihmisille, niin ei ne oo mikään riski. Se riski syntyy siitä, jos ne on väärillä ihmisillä.”

MOT:
”Onko tää mainitsemanne vihollinen, onko se yksiselitteisesti Venäjä?”

Jyrki Uutela:
”No totta kai. Kukas muu? Mistäs meille on hyökätty? No, Ruotsista 1100-luvulla.”

Aktivistien kaavailuissa reserviläiset hoitaisivat itse järjestöjensä avulla taistelujoukoista koituvat kustannukset.

Jyrki Uutela:
”Eli, eli talkoo… talkoojuttu. Jos ei kerran yhteiskunta pysty rahoittamaan, niin tehdään se sitten itse. Mutta tietysti lain puitteissa.”

Sijoittamattomista reserviläisistä vapaaehtoisesti muodostettu taistelujoukko ei kansainvälisen oikeuden mukaan kuulu valtion järjestäytyneisiin asevoimiin. Myöskään puolustusvoimia koskeva lainsäädäntö ei tunne vapaaehtoisia aseellisia ryhmittymiä.

Johannes Koskinen , vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan pj, kansanedustaja, reservin kapteeni (sd.):
”Joissakin yhteyksissä, kun tosiaan on ajateltu sellasta mallia, että kodin… tällaset vapaaehtoisesti muodostettavat joukot sais sitten vaikkapa armeijan aseita käyttöönsä. Et olis tällasta, tällasta niin kun puoli-, puolivirallista reserviläistoimintaa, kuitenkin täysin irrallaan, irrallaan sitten tästä yhteydestä näihin sijoituksiin reservissä puolustusvoimien toimesta. Niin tällasta, tällasta ikään kuin omaehtoista taistelujoukkojen muodostamista, niin sitä en pidä lainkaan hyväksyttävänä enkä, enkä myöskään lainsäädännön mukasena.”

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan tehtävänä on seurata ja kehittää vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Neuvottelukunnan puheenjohtaja on sosiaalidemokraattien kansanedustaja ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen. Puolueiden edustajista koottu elin puuttuu tarvittaessa mahdollisiin ylilyönteihin.

Kodinturva-aktivistit vakuuttavat haluavansa sitoa kodinturvajoukot valtiovaltaan sekä kiinteäksi osaksi ylimpiä sotilaallisia elimiä.

Johannes Koskinen:
”Et jos näin kuvataan tilannetta, niin silloinhan se olis ikään kuin rinnakkainen puolustusvoimien reserviläisistä koostuvalle kriisin ajan toiminnalle. Ja sehän varmasti hajottaisi ja tavallaan sekottaisi toimintaa ennemmin kuin edesauttaisi sitä.”

Puolustusvoimat tyrmää suoralta kädeltä kaavaillut kodinturvajoukot. Pääesikunnan mukaan niiden perustaminen edellyttäisi lainsäädäntöä, tarvetta, organisaatiota ja lisäresursseja – joita ei ole.

Hannu Hyppönen, eversti, Pääesikunta:
”Suomessa on päädytty siihen, että me ei tarvita kodinturvajoukkoja. Meillä nää tehtävät toteuttaa alueelliset joukot ja paikallisjoukot.”
”Mielestäni meillä on erittäin toimiva ratkaisu.”

Suomen puolustusvoimissa on ensi vuoden alusta operatiivisia joukkoja, alueellisia joukkoja ja paikallisjoukkoja. Operatiivisten joukkojen on määrä käydä vaativia, liikkuvia taisteluja koko Suomen alueella. Alueelliset joukot on räätälöity puolustamaan Lappia sekä Keski- ja Etelä-Suomea. Lisäksi jokainen maakunta saa oman paikallisjoukon, joka rakentuu lähes yksinomaan reserviläisistä.

Eversti Hyppönen on puolustusvoimien koulutuspäällikkö ja vapaaehtoisen maanpuolustustyön tarkastaja.

Hannu Hyppönen:
”En näe mahdolliseksi, että puolustus… tai Suomessa mikään muu joukko voisi käyttää sotilaallista voimaa kuin puolustusvoimat. Eli tämän tyyppiset tehtävät on vain ja ainoastaan puolustusvoimien tehtäviä.”

Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK on julkisoikeudellinen yhdistys, joka toimii valtakunnallisena vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen yhteistyöjärjestönä. Määräysvaltaa yhdistyksessä käyttää maan hallitus.

Juha Korkeaoja, maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:n hallituksen pj, reservin majuri J (kesk.):
”Mitä tulee tämmöseen kansalaistoimintaan, johon liittyy voimankäytön koulutusta, niin sen pitää olla tiukasti valtiovallan kontrolloimaa niin kun MPK:n koulutustoiminta on. Enkä voi ajatella, että meille syntyisi tämmönen ulkopuolinen sotilaallinen järjestelmä. Siihen ei ole tarvetta ja en usko, että meillä olisi valmiutta rakentaa ikään kuin uutta lainsäädäntöä tällasta uutta organisoitumista varten.”

Entinen maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja oli vuosina 1991-2011 Suomen Keskustan kansanedustaja. Vuosina 2007-2011 hän johti eduskunnan puolustusvaliokuntaa, ja nyt hän on Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen puheenjohtaja.

Juha Korkeaoja:
”Kyllä se on erittäin tärkeä lähtökohta, että tämäntapainen toiminta yhteiskunnassa on lailla säädeltyä ja yhteiskunnan kontrollissa.”
”Muutama vuosi sitten, kun olin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, tämä asia nousi keskusteluissa esille ja asiaa harkittiin, mutta johtopäätös on joka kerta ollut -ja mielestäni se on kestävä tänäkin päivänä- että meillä nykyjärjestelmä kattaa ne tarpeet, mitä tämä kodinturvaorganisaatio… tai on haluttu, että se toisi mukanaan.”

Pekka M. Sinisalo:
”Perusteilla olevat paikallisjoukot ovat aivan liian pieni yksikkö. Eli niiden varaan ei voida laskea.”

Jyrki Uutela:
”Edelleen jää näiden sijoittamattomien ongelma. Eli kun heillä on maanpuolustuskielto, niin se on absurdi tilanne. Että me hukkaan heitämme tämän suuren reservimme, joka koko ajan on olemassa. Vaikka vihollinen kävelisi siitä heidän ylitseen tai vangitsisi heidät, he eivät saa tehdä mitään. Se on huolestuttavaa.”

Johannes Koskinen:
”Varmasti tämäntyyppiset tapahtumat kun Ukrainassa, et siellä on noussut tällasia ikään kuin yksityisaktivistien kaarteja, niin ehkä siitä on tullut ajatus, että Suomessakin sitä pitäis täydentää tätä johdetumpaa reserviä sitten tämmösellä innokkaiden joukolla. Mutta, mutta tosiaan… se ei palvele tätä yhteistä asiaa.”

Vuonna 2010 kodinturvajoukot nousivat kokoomuksen kesäkuisen puoluekokouksen yhdeksi keskustelunaiheeksi. Jyrki Uutela oli taustajoukkoineen laatinut kokousaloitteen, jossa esitettiin kodinturvajoukkojen perustamista Suomeen. Kokoomuksen puoluehallitus hyväksyi omalta osaltaan seuraavan ponnen ja esitti sitä puoluekokouksen hyväksyttäväksi:

Lukija:
”Kokoomus katsoo tarpeelliseksi, että puolustushallinto tutkii rakennemuutoksen suunnittelun yhteydessä kodinturvajoukkojen perustamista yhtenä vaihtoehtona turvata laajan reservimme käyttö myös sen jälkeen, kun se on vapautunut puolustusvoimien sijoituksista.”

Puoluekokous hyväksyi ponnen. Viikko kokoomuksen puoluekokouksen jälkeen syntyi Mari Kiviniemen keskustavetoinen hallitus. Sen puolustusministeriksi nimitettiin kokoomuksen Jyri Häkämies. Hän liputti avoimesti kodinturvajoukkojen puolesta.

Lukija:
”Näen kodinturvajoukot suuntana, joka tarjoaa vapaaehtoiselle maanpuolustukselle kehittämismahdollisuuksia niin organisaatioille kuin yksilöille koulutuksen ja tehtävien vaativuuden kautta.” (Reserviläinen, 6.9.2010)

Sittemmin kokoomus on ollut asiasta hiljaa.

Jyrki Uutela:
”Sinne se sitten hautautui politiikan kiemuroihin.”
”Et eihän sieltä hirveesti tukea ole tullu, koska maanpuolustus ei jostais syystä oo missään puolueessa semmonen pääteema. Se jää kaiken muun alle.”

Helsingin Reserviupseerit perusti vuosi sitten työryhmän pohtimaan sijoittamattomien reserviläisten asemaa. Työryhmässä, jota kutsuttiin Maanpuolustusoikeustyöryhmäksi, oli edustettuina Helsingin Reserviupseeripiirin aktiiveja, edustajat Maanpuolustuskoulutusyhdistyksestä MPK:sta ja Reserviupseeriliitosta sekä Pääesikunnassa työskentelevä sotilaslakimies. Liikkeellä oltiin Jyrki Uutelan aloitteesta.

Jyrki Uutela:
”Tarkoituksena oli kehittää, kun ei kerran tämä kodinturvajoukkosysteemi sinänsä näyttänyt ottavan tulta, niin sellainen järjestelmä, jossa –muuttamatta lainsäädäntöä – niin voitais saada lisää yksiköitä tähän 230 000 armeijan tueksi.”

Työryhmä ei ollut päässyt alkua pitemmälle, kun se sai viime keväänä Pääesikunnasta viestin.

Lukija:
"Sotilaallisen voiman käyttö on aina viranomaisten vastuulla ja puolustusvoimien johdossa. Sotilasaseita ei tarvita eikä tule minkään muun organisaation kuin puolustusvoimien käyttöön. Sotilaskoulutus toteutetaan aina puolustusvoimien johdolla ja valvonnassa.”

”Suunnitelmat kansalaisten maanpuolustusoikeudesta, kansalaisten aseistamisesta ja muiden kuin puolustusvoimien joukkojen perustamisesta tai muodostamisesta ovat tarpeettomia, laittomia ja erittäin vahingollisia. Puolustusvoimat ei osallistu kyseisiin toimintoihin mitenkään.”

MOT:
”Miksi viime keväänä päätitte puuttua tämän niin sanotun Maanpuolustusoikeustyöryhmän työskentelyyn?”

Hannu Hyppönen:
”Tehtäväni on toimia Pääesikunnan koulutuspäällikkönä ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen tarkastajana. Ja tietooni tuli, että valmistellaan semmosta toimintaa, joka ei tue puolustusvoimien toimintaa eikä ole mahdollista nykyisen lainsäädännön perusteella, jolloin toin vapaaehtoisen maanpuolustuksen tarkastajana esille oman mielipiteeni ja osallistuin tähän keskusteluun.”

Pääesikunnan jyrähdyksen seurauksena Maanpuolustusoikeustyöryhmä lopetti keväällä toimintansa.

Uutela kummastelee puolustusvoimien väliintuloa ja vakuuttaa, että nyt ei olla perustamassa laittomia joukkoja tai ryhtymässä haitalliseen tai vahingolliseen toimintaan.

Jyrki Uutela:
”Että siinähän ei oltu mitään valmista saatu aikaan. Ehkei mitään aloitetta olisi edes tehty. Onhan sekin mahdollisuus. Tai sit ois saatu aikaan jotain oikein rakentavaakin.”

Pekka M. Sinisalo:
”Upseerit tekevät, mitä upseerien käsketään tehdä. Että ehkä enemmänkin kanssakäyminen reserviläisten kanssa olisi parempi tie kuin suoraan viheltää peli poikki.”

MOT:
”Määrättiinkö teidät ikään kuin puhaltamaan peli poikki?”

Hannu Hyppönen:
”Ei. Eli tehtävääni liittyy virkamiehenä osallistuminen julkiseen keskusteluun ja olen myös aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, muun muassa Twitterissä. Näin haluan osallistua nopeasti keskusteluun ja seurata keskustelua.”

Puoluepoliittisesti kodinturvajoukoilla on kannatusta lähinnä kokoomuksen ja perussuomalaisten oikealla laidalla.

MOT:
”Millainen näppituntuma teillä on, paljonko tällä kodinturvakonseptilla on perussuomalaisessa puolueessa kannatusta?”

Pekka M. Sinisalo:
”Minulla on nyt sellainen näppituntuma, että se on lähes sata prosenttia sen kannatus.”
”Että mitä olen ihmisten kanssa keskustellut, hyvinkin laajan ihmisjoukon kanssa, niin he ovat kaikki kannattaneet tätä. Jos tämä kunnolla tuodaan tämä asia esille, niin tämä tulee saamaan laajan kannatuksen.”

Perussuomalaisten terävin puolustuspoliittinen keihäänkärki ei kuitenkaan näe tarvetta erillisten kodinturvajoukkojen perustamiseen. Eduskunnan puolustusvaliokunnan nykyinen puheenjohtaja katsoo, että vuodenvaihteessa toteutuva puolustusvoimauudistus paikallisjoukkoineen riittää ainakin tässä vaiheessa.

Jussi Niinistö, kansanedustaja, perussuomalaisten 1. varapj, reservin yliluutnantti:
”Suomen kansalaisista vajaa prosentti harrastaa reserviläistoimintaa, ja kun paikallisjoukkojen määrä on 60 000, voi olettaa, että kaikille todella halukkaille, aktiivisille reserviläisille löytyisi mielekästä tekemistä näissä paikallisjoukoissa.”
”Mielestäni on tässä tilanteessa turha haikailla mitään uutta järjestöä kentälle, jossa jo nyt reserviläisjärjestöt ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys toimivat – ja nyt sitten myös tätä paikallisjoukkokonseptia rakennetaan.”

Vielä vuonna 2011 julkaistussa lehtikolumnissaan sotahistorian dosentti Jussi Niinistö arvioi kodinturvajoukoilla saavutettavan huomattavaa lisäpotkua vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.

Jussi Niinistö:
”Eli paikallisjoukothan saavat tällaisia tehtäviä, kuten kohteiden suojaus, alueen valvonta, erikoisjoukkojen vastainen toiminta, siviiliviranomaisten avustaminen. Eli aika pitkälti sen tyyppistä tehtävää, mitä kodinturvajärjestöillä Pohjoismaissa ja Virossa tällä hetkellä on.”

Muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vapaaehtoinen maanpuolustus on järjestetty kodinturvajoukoiksi. Samantyyppistä toimintaa löytyy myös Virosta.

Jussi Niinistö:
”Nyt täytyy muistaa, että Suomi on ainoa maa, jossa on yleinen asevelvollisuus. Meillä on hieman erilainen järjestelmä. Eli en näe kovin suurta lisäarvoa tässä tilanteessa vastaavanlaisen järjestelmän perustamiselle, mitä Pohjoismaissa on.”

Kodinturva-aktivistien kaavailuista ei ole kantautunut hiiskaustakaan perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajan korviin.

Jussi Niinistö:
”En ole kuullut. Tässä 3,5 vuotta olen ollut puolustusvaliokunnan puheenjohtajana ja sanaakaan ei ole kodinturvajoukkokonseptista puhuttu minun aikanani.”

Kodinturva-aktivistien mukaan hankkeen vastustuksen taustalla on ennen muuta niin sanottu vuoden 1918 trauma: kodinturvajoukkojen perustaminen nostaisi haudastaan kiisteltyjen suojeluskuntien haamun.

Pekka Puuperä:
”Se suojeluskuntien se ajanjakso, minkä aikana suojeluskunnat toimi – ja siihen liittyvät tapahtumat – ne on traumatisoineet suomalaisten historiallisen muistin hirmu pahasti. Ja se näyttää vaikuttavan myös puolustusvoimissa voimakkaasti. Mun on tavallaan helppo ymmärtää sitä: useimmat upseerit, kun heidän kanssaan kahden kesken juttelee, niin kyllä kovasti tykkäävät suojeluskunnista - tai siis kodinturvajoukoista jne. – mutta tota sitten kyllä mun on helppo ymmärtää sitä, että se on virkamiehenä hankalaa. Siinä hyvin helposti sitten tulee leimatuksi väärällä tavalla jonkin sortin äärioikeistolaiseksi tai ties miksi lahtariksi.”

Johannes Koskinen:
”Eri maissa, kun on tällasia vapaasti johdettuja yksiköitä syntynyt, niin kyllähän ne tuota ovat saaneet tällasta poliittista leimaa herkästi. Et ne eivät ole koko yhteiskunnan asialla, vaan sitten jonkin lohkon, lohkon käsissä.”

Sinisalo aikoo lähiaikoina pistäytyä Helsingin Kaartin korttelissa puolustushallinnon pakeilla.

Pekka M. Sinisalo:
”Kyllä aion vakain tuumin viedä tätä asiaa eteenpäin.”
"Suomi tarvitsee kodinturvajoukot tai vastaavat maakuntajoukot ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että jos lähdemme siitä, että koko maata puolustetaan, niin tällä tulevalla 230 000 miehellä katson, että siihen ei ole mahdollisuuksia.”

Sinisalo on viemässä asian myös Perussuomalaisten puoluehallitukseen, jotta kodinturvajoukot otettaisiin yhdeksi puolueen eduskuntavaalien teemaksi ensi keväänä.

Jyrki Uutela:
”Nyt täytyy katsoa nää vaalit. Siis tätä on haettava poliittisen päätännän kautta tätä edistystä. Kun kerran Pääesikunta suhtautuu siihen täysin nuivasti ja torpedoi sen jopa väärin perustein, niin nyt täytyy tietysti löytää se korkeampi taho ja saada sieltä hyväksyntää. Odotan vaalitulosta mielenkiinnolla.

Sosiaalidemokraattien ja keskustan puolustus- ja turvallisuuspoliittisten kärkinimien, Johannes Koskisen ja Juha Korkeaojan perusviesti on sama: mikään ei saa vaarantaa sitä, että puolustusvoimat koetaan vastedeskin koko kansan armeijaksi.

Johannes Koskinen:
”Tämmönen keskustelu on , on vahingollista, jos lähdetään murtamaan tätä suomalaista perinnettä nyt. Että on koko kansan tukemat puolustusvoimat ja, ja… sille sitten laaja myös kansalaistoiminnan, järjestötoiminnan tuki.”

Juha Korkeaoja:
”Tästä helposti syntyy sellanen ajatus, että tää otetaan ikään kuin oikeus omiin käsiin ja tuota… oman käden oikeus ei nyt ole sitä oikeuden käyttämistä, mitä oikeusvaltiossa halutaan.”