Hyppää pääsisältöön

Saara Cantell: Miten tulla taiteilijaksi

Saara Cantell
Saara Cantell Kuva: Yle/Jyrki Valkama saara cantell

Elokuvaohjaaja Lasse Naukkarinen on tarjonnut yhden parhaista koskaan kuulemistani vertauksista rinnastaessaan nuoruutensa hiihtolenkit myöhempiin elokuvaprojekteihinsa. Naukkarinen kuvailee elävästi, miten hän nuorena poikana suunnitteli jokaisen uuden hiihtoladun tarkkaan. Vauhdikkaiden alamäkien ja raskaampien ylämäkien piti vuorotella sopivassa suhteessa rauhoittavien maisemien kanssa.

Lasse Naukkarinen kutsuu tätä hiihtolenkkien suunnittelua ja toteutusta esielokuvalliseksi toiminnaksi. Aivan samoin kuin elokuvanteossa kyse on kyvystä luoda elämyksellinen kokonaisuus. Ladun pituus määrittää kokemuksen keston, ja maaston luova hyödyntäminen takaa toimivan sisällön. Maisemien vaihtelevuuden voi nähdä jopa eräänlaisena kuvakerrontana: siinä missä avara pelto aukeaa laajakuvaksi, johdattaa tiheikön läpi kiemurteleva latu hiihtäjän huomion yksityiskohtien lähikuviin. Puhumattakaan koko rikkaasta, hiljaisuuden, liikenteen kumun ja luonnon äänien vuorotellen täyttämästä äänimaailmasta.

Esielokuvallisuus viehättää minua ajatuksena suunnattomasti. Siitä asti kun kuulin tämän termin ja siihen liittyvän muiston Lasse Naukkariselta muutama vuosi sitten, olen palannut ajatukseen yhä uudelleen. Olen pohtinut esielokuvallisuutta niin omien kokemusteni kautta kuin yleisemminkin. Mikä kaikki oikeastaan valmentaa meistä taiteentekijöitä ja tarinankertojia?

Itselläni olennaisia esielokuvallisia muistoja ovat lapsuuden peilileikit. Isovanhempieni asunnossa oli yhdessä huoneessa iso peilikaappi, toisessa kolmiosainen peilipöytä, jossa avointen sivupeilien kautta näki oman kuvajaisensa heijastuvan loputtomiin jatkuvina jonoina. Minna-serkkuni kanssa juoksimme näiden huoneiden välillä yrittäessämme huijata peilipinnan takaa avautuvassa käänteismaailmassa eläviä kaksoisolentojamme. Muistan vieläkin, miten saatoin silmänurkastani nähdä peilikuva-Saaran puuhailevan jotain aivan muuta kuin mitä itse tein. Mutta vaikka käännähdimme Minnan kanssa kuinka nopeasti ja äkkiarvaamatta tahansa, emme koskaan onnistuneet yllättämään peilikuvamaailman tyttöjä. Sillä hetkellä kun katseemme kohtasivat peilin pinnassa, olivat kuvajaisemme aina palanneet kuuliaisesti matkimaan meitä.

Luulen, että minusta tuli elokuvaohjaaja pitkälti sen vuoksi, että halusin löytää keinon päästä peilin takaiseen lumottuun maailmaan.

Elokuvantekijäksi ei siis tulla pelkästään elokuvia katsomalla. Yhtä olennaista, ellei tärkeämpääkin, voi olla runojen lukeminen, kuvien piirtely ja kuljeskelu metsissä. Hiihtolenkit ja peilileikit. Kaikki esielokuvallinen toiminta.

Mietin Lasse Naukkarisen nuoruuden hiihtolenkkejä kun seuraan säännöllisin väliajoin esille nousevaa keskustelua suomalaisen elokuvan tilasta, ja siitä miksei meillä onnistuta tekemään kansainvälisiä menestystarinoita. En väitä tietäväni oikeaa vastausta. Mutta huomaan pohtivani, voisiko yhtenä syynä olla se, että meillä pyritään mahduttamaan käsikirjoitukset ulkoapäin annettuun sabluunaan – sen sijaan, että seuraisimme omia, metsäisiä latujamme. Ja ehkä jo koko kysymyksenasettelu paljastaa vääristymän ajattelussa. Ehkä meiltä jää huomaamatta oman maisemamme kesytön kauneus haikaillessamme maailman muovipintaiseen loistoon?

Mietin Lasse Naukkarisen viisasta vertausta myös aina kun katson lasteni lukujärjestyksiä. Yläasteella ja lukiossa taideaineet hupenevat minimiin, valinnaisiksi vaihtoehdoiksi liikunnan kanssa. Kuinka paljon potentiaalista lahjakkuutta, miten monta mahdollisuutta menetetäänkään, kun kasvavan nuorison koulutuksessa tähdätään vain suoraviivaiseen suorittamiseen ja tyhjään tulosvastuuseen.

Mietin Naukkarisen vertausta odotellessani talven ensilumia ja lukiessani maamme suurimpien puolueiden edustajien esittämiä kulttuuripoliittisia linjauksia. Yksi ehdottaa vakavissaan taiteilija-apurahojen lakkautusta, nostaen Aleksis Kiven kautta ihanteeksi alle nelikymppisenä köyhyyteen ja sairauteen kuolemisen. Toinen tahtoo pakottaa taiteilijat yrittäjiksi ja kolmannen mukaan yksityisen sektorin tulee päästä vahvemmin määräämään taiteen suunta.

Ehkä tässä maassa olisi laajemminkin tarvetta ajatuksia avaaville hiihtolenkeille ja mielikuvitusta stimuloiville peilileikeille.

Kommentit
  • Avaruusromua: Tehtävä Itä-Berliinissä!

    He soittivat DDR:ssä jo 1980.

    David Bowie, Eurythmics ja Genesis esiintyivät läntisessä Berliinissä kesällä 1987. Samana syksynä Bob Dylan esiintyi Itä-Berliinin puolella. Vuonna 1988 itäpuolella esiintyi Bruce Springsteen. Seuraavana vuonna muuri murtui. Sen jälkeen pohdittiin, kuinka suurta ja tärkeää osaa popmuusikot olivat näytelleet Berliinin muurin murtumisessa. Myös itäisen Saksan punk-rockareiden ja muiden vaihtoehtokapinallisten tärkeä rooli on nostettu esiin. Nämä kaikki 1980-luvun lopulla tapahtuneet asiat olivat tärkeitä, mutta kuka muistaa, että ensimmäinen Itä-Berliinissä esiintynyt läntinen pitkätukkaorkesteri kävi siellä jo vuonna 1980? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Tehtävä Itä-Berliinissä!

    He soittivat DDR:ssä jo 1980.

    David Bowie, Eurythmics ja Genesis esiintyivät läntisessä Berliinissä kesällä 1987. Samana syksynä Bob Dylan esiintyi Itä-Berliinin puolella. Vuonna 1988 itäpuolella esiintyi Bruce Springsteen. Seuraavana vuonna muuri murtui. Sen jälkeen pohdittiin, kuinka suurta ja tärkeää osaa popmuusikot olivat näytelleet Berliinin muurin murtumisessa. Myös itäisen Saksan punk-rockareiden ja muiden vaihtoehtokapinallisten tärkeä rooli on nostettu esiin. Nämä kaikki 1980-luvun lopulla tapahtuneet asiat olivat tärkeitä, mutta kuka muistaa, että ensimmäinen Itä-Berliinissä esiintynyt läntinen pitkätukkaorkesteri kävi siellä jo vuonna 1980? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.