Hyppää pääsisältöön

Suomalaissosialistit Stalinin kourissa

Finlandia –ehdokkaista moni oli vahvasti historiaan ankkuroitunut tarina. Yksi niistä on Sirpa Kähkösen Graniittimies, joka kertoo suomalaisutopistien matkasta unelmiensa maahan, Neuvostoliittoon.
Strada tutki Supon arkistoja yhdessä Kähkösen kanssa päästäkseen Graniittimiehen jäljille.

Romaanissa Klara ja Ilja hiihtävät Pietariin, silloiseen Petrogradiin satoja kilometrejä. He lähtevät salaa, kenellekään kertomatta. Rahaa ei ole, mutta unelma paremmasta tulevaisuudesta työläisten luvatussa maassa pitää heidät hengissä.

Sirpa Kähkönen: Graniittimies, Otava 2014
Sirpa Kähkönen: Graniittimies, Otava 2014 Sirpa Kähkönen: Graniittimies, Otava 2014 Kuva: Otava graniittimies

Pariskunta on valveutunut. Ilja lukee Leniniä ja Klaara Nainen ja sosialismi-teosta. Renessanssifilosofi Thomas Moren Utopia-teoksessa, he näkevät esimerkin sosialistiselle ajattelulle.

Klara on punikkityttö, ja Ilja entinen punavanki. Suomessa he eivät näe itselleen tulevaisuutta.

Thomas More: Utopia, alkuperäisteos vuodelta 1516, suomentanut Marja Kaila‑Itkonen, Wsoy 1991
Thomas More: Utopia, alkuperäisteos vuodelta 1516, suomentanut Marja Kaila‑Itkonen, Wsoy 1991 Thomas More: Utopia, alkuperäisteos vuodelta 1516, suomentanut Marja Kaila‑Itkonen, Wsoy 1991 Kuva: Wsoy utopia

Iljan ja Klaran tarina on yksi kymmenistä tuhansista. Kähkönen yhdisti arkistoista löytyneitä tarinoita päähenkilöitä luodessaan, mutta lähtösykäys löytyi omasta suvusta.

Neuvosto-Karjalaan loikkasi 1920- ja 1930 -lukujen vaihteessa lähes 15 000 suomalaista. Suurin osa oli niin sanottuja punaisia, jotka nähtiin isänmaanpettureina ja rikollisina. Kommunistinen ja sosialistinen toiminta kiellettiin sisällissodan jälkeen. Entisten punavankien oli vaikea saada työtä ja joissakin paperitehtaissa vaadittiin työläisiltä niin sanottu valkoisuustodistus.

Perillä he asuvat pimeässä pannuhuoneessa ja näkevät nälkää. Vähitellen pariskunta löytää omat selviytymiskeinonsa uudessa maassa. Ilja keskittyy puoluetoimintaan, Klara konttaa Petrogradin viemäriverkostoissa vieden ruokaa ja vaatteita katulapsille. He tutustuvat myös muihin suomalaisiin, kuten sirkusakrobaatti Tomiin, josta tulee erityisesti Klaralle hyvinkin läheinen ystävä.

Jonkun aikaa elämä vaikuttaa jopa, jos ei unelmien täyttymykseltä, niin ainakin merkitykselliseltä. Mutta vain 13 vuotta heidän saapumisensa jälkeen alkavat Stalinin vainot. Aate ei pelasta Iljaa puhdistuksilta. Klara kuolee jo ennen vainoja. Entinen sirkuslainen Tom selviää muuttumalla kovapintaiseksi teloittajaksi.

Graniittimies kuvaa kipeää aikaa suomalaisten historiassa. Vasta Supon arkistojen avauduttua 90-luvun puolivälissä sai Kähkönen vahvistusta suvussaan kerrotuille ja vaietuille tarinoille. Kähkösen isoisä oli ollut punakaartissa ja mukana maanalaisessa kommunistisessa toiminnassa ja joutunut pakkotyöleirille. Myös hänen veljensä loikkasivat Neuvostoliittoon, eivätkä koskaan palanneet.

Supon edeltäjä Valpo, joka oli Suojeluskunnan perustama, piti 20- ja 30-luvuilla tarkkaa kirjaa suomalaissosialisteista. Sirpa Kähkönen alkoi tutkia arkistoja heti, kun ne 90-luvulla aukenivat. Hän halusi löytää varmistuksen sille, mitä hänen isoisästään ja tämän veljestä oli suvussa puhuttu.

Romaani on todentuntuinen myös esimerkiksi sen myötä, että Kähkönen on ottanut selvää Pietarin katulasten historiasta. Hän kuvaa realistisesti ja koskettavasti viemäriverkostojen maanalaista maailmaa, joka ei juurikaan eroa tämän päivän tilanteesta. Katulapsilla oli jo sata vuotta sitten tatuointeja, riippuvuuksia ja masennusta. Pojat ajautuivat rikollisiksi ja tytöt parittajien kynsiin. Klaran adoptoima Genja –tyttö selviää vainosta, ja jää kertomaan adoptioäitinsä tarinaa.

Tarkkaa suomalaisuhrien määrää ei tiedetä, mutta lukuisten arvioiden mukaan noin puolet loikkareista olisi saanut Stalinin puhdistuksissa surmansa. Oma lukunsa ovat ne 10 000 amerikansuomalaista sosialistia, jotka lähtivät laivalasteittan 20-luvun lopun laman jälkeen Neuvosto-Karjalaa rakentamaan. Heistäkään ei selvinnyt kuin puolet.

Kommentit
  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko rivous uusi musta?

    Rivot jutut huvittavat, koska ne ovat tabu.

    Äitini korvat menevät välittömästi lukkoon, jos hän kuulee v-sanan. Hän ei hyväksy kiroilua tai alapääjuttuja lainkaan. Monille muillekin hänen sukupolvensa edustajalle tämä tabu on ehdoton. Hänen mukaansa törkeyksiä ja rivoa kieltä kuulee yhä useammin ja kaikkialla. Toisaalta monet nauttivat tabujen rikkomisesta. Kielletty kiinnostaa, estottomuus ja häpeästä vapautuminen tuottaa mielihyvää.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri