Hyppää pääsisältöön

Talvisota vei eduskunnan evakkoon Kauhajoelle

Talvisodan syttymisen jälkeisenä yönä 1.12.1939 Suomen eduskunta lähti pimennetyllä junalla evakkoon pommitetusta Helsingistä. Määränpäänä oli Kauhajoen kirkonkylä, jossa parlamentti piti istuntonsa aina seuraavan vuoden helmikuun puoliväliin asti.

Tietolaatikko

Vuonna 2014 eduskunta teki talvisodan alkamisen 75-vuotispäivän merkeissä saman matkan kuin vuonna 1939. Kansanedustajat kokoontuivat muistoistuntoon Kauhajoelle 30.11.–1.12. 2014.

Helsingin pommitusten alettua 30. marraskuuta kansanedustajat kokoontuivat eduskuntataloon. Aluksi päätettiin siirtyä turvaan Vallilan työväentalolle, jossa suuri osa edustajista ei ollut koskaan käynyt.

Tulevasta toiminnasta keskusteltaessa Isänmaallisen kansanliikkeen edustajat ehdottivat eduskunnan hajottamista, jotta siihen kuuluneet upseerit voisivat osallistua puolustustoimiin. Erityisesti vasemmisto katsoi eduskunnan työn jatkamisen päinvastoin välttämättömäksi juuri tällaisessa tilanteessa.

Päätettiin kuitenkin, että parlamentti evakuoitaisiin pääkaupungin ulkopuolelle. Myös hallitus siirtyi välittömästi pois Helsingistä.

Vain pieni vähemmistö edustajista vastusti eduskunnan "karkumatkaa". Ylipäällikkö Mannerheim sen sijaan piti evakuointia keinona vähentää pääkaupungin pommitusuhkaa.

Kolmen aikaan aamuyöstä edustajat "sullottiin" junaan pilkkopimeällä rautatieasemalla. Matkan päämäärää ei heille vielä paljastettu. Erään muistelijan mukaan junassa vallitsi "maasta irti" -tunnelma: monet olivat "hermonsa menettäneitä", yhdet panivat toivonsa yksinomaan Jumalaan, toiset suunnittelivat pakoa jään yli Ruotsiin, jotkut lukivat Nostradamuksen ennustuksia.

Matkanpää alkoi selvitä Seinäjoella. Lopullisena turvapaikkana oli Kauhajoki, jonka yhteiskoululla istuntoja pidettiin runsaan kahden kuukauden ajan. Eduskunnan sijainti pidettiin salassa, ja sen postiosoitteena oli kaiken aikaa Helsinki.

Tapauksen 30-vuotispäivänä kansanedustajat muistelivat parlamentin historiallista junamatkaa. Toimittaja Antti Pullinen jututti vielä elossa olleita talvisodan ajan kansanedustajia siitä, miten he muistavat sodan ensimmäisen päivän, evakkojunamatkan ja istuntoajan Kauhajoella.

Teksti: Tarja Oinonen & Jukka Lindfors

  • Noita Nokinenä toi särmää juhlapyhien pumpulinpehmeään idylliin

    Noita Nokinenä ihastutti radiossa

    Näyttelijä Marja Korhosen esittämä Noita Nokinenä oli käsikirjoittaja Toini Vuoriston luoma rakastettu hahmo Ylen lastenkuunnelmissa. Noita Nokinenän seikkailuja kuultiin radiossa ensimmäisen kerran jo vuonna 1963 osana Pikkuväen satujoulu -ohjelmaa. Omana ohjelmanaan Noita Nokinenä viihdytti kuuntelijoita vuosien 1970–1985 pääsiäisinä, juhannuksina sekä jouluisin.

  • ”Joutui hyppäämään avantoon, että kamerat käy ja kukaan ei neuvonut" – Outi Popp teki tv-debyyttinsä Tuubissa

    Toimittaja–kirjailija muistelee aikaansa Tuubi-sarjassa.

    Outi Popp liittyi Tuubi-musiikkisarjan toimittajakaartiin vuonna 1983. Hectorin ja Freemanin lisäksi juontotehtävissä nähtiin myös Tapio Liinoja. Popp muisteli vaiheitaan musiikkisarjassa Elävälle arkistolle vuoden 2017 syksyllä. Vuonna 1979 käynnistyneessä musiikkisarjassa nähtiin sen alkuvuosien tapaan edelleen varsin rockpainotteista musiikkivideotarjontaa.

  • Isien sota -sarja nosti esiin sotilaiden lasten selviytymistarinat

    Palkittu dokumenttisarja vuodelta 2011

    Millaista oli elää perheessä, jonka isän sota oli suistanut raiteiltaan? Tai miten hyväksyä se, ettei sodan takia tiennyt isästään mitään? Miksi sota pääsi arpeuttamaan jopa useaa sukupolvea? Maija Kaipaisen vuonna 2011 ohjaama, palkittu dokumenttisarja kertoi kuusi hätkähdyttävää tarinaa sotilaiden lasten näkökulmasta.

  • Aarre Karénille ajatteleminen on näyttelemistä ja näytteleminen ajattelemista

    Suosittu näyttelijä kertoo ajatuksiaan näyttelijäntyöstä

    Näyttelijä Aarre Karén syntyi Tokiossa vuonna 1932. Japanista hän uskoo saaneensa "nopeat jalat", jatkuvan liikkeellä olemisen perinnön. Satoja rooleja tehneen näyttelijän debyyttirooli radiossa oli Suomisen perheen Matti. Radiossa on näyteltävä niin, että ihminen kuuntelemalla näkee.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto