Hoitajakollegasi palaa vihdoin pitkäksi venähtäneeltä lääkärinkierrolta, sulkee kanslian oven perässään, lausuu ääneen lääkärin uuden, erikoisehkon määräyksen ja kuiskaa: Se on päivystänyt.
Tiimihenkisesti toistelette määräystä yhteen ääneen siltä varalta, että lääkäri olisi ollut tosissaan. Sovitte, että avaatte hieman myöhemmin lääkärin kanssa kunnioittavan keskustelun siitä, sisältyisikö uuteen hoito-ohjeeseen sittenkin pieni ajatusvirhe. Odotellessanne päätätte juoda vähän lisää kahvia.
Tällaista komediateatteria esitetään verovaroin ylläpidetyissä sairaaloissa ympäri Suomen, koska moniammatillisen työryhmän tuiki tärkeä jäsen nimeltä lääkäri on tullut töihin eilisaamuna klo 8, jatkanut iltapäivään, ryhtynyt tämän jälkeen päivystämään ja nukkunut aamuyöllä kaksi tuntia selviytyäkseen päivystyksen jälkeen varsinaisista töistään iltapäivään saakka.
Päivystäminen on lääkärin virkavelvollisuus, sairaalamaailman ikiaikainen käytäntö. Tutkimustiedon perusteella on kiistatonta, että väsymys heikentää kognitiivisia toimintoja ja psykomotoriikkaa. Sama suomeksi: Väsyneenä työntekijä tekee erilaisia päätöksiä ja hoitotoimenpiteitä kuin riittävästi levänneenä. Usein ne päätökset ja toimet ovat laadultaan huonompia. Terveydenhuollossa niiden kohteena on elävä ihminen ja hänen terveytensä.
Tutkimustiedon perusteella on kiistatonta, että väsymys heikentää kognitiivisia toimintoja ja psykomotoriikkaa.
Hoitajan tilaisuudet työskennellä törkeissä väsymystiloissa ovat vähäisemmät kuin lääkärin. Useissa toimintayksiköissä on tapana suunnitella työvuorolistoihin niin sanottuja pitkiä päiviä: hurmaavia neljäntoista tunnin rypistyksiä, joiden loppumetreillä hoitajan aivotoiminta verhoutuu hernerokkasumuun ja lääkemääräykset voisivat olla esimerkiksi mandariinikiinaa. Pitkiin päiviin ei kuitenkaan yleensä ole pakko suostua, ja ylityökorvauksen vuoksi joku on aina valmis niitä tekemään.
Ihmeellisen potilasturvallista!
Potilasturvallisuudellahan perustellaan esimerkiksi sitä, että hoitajan iltavuoroa seuraa miltei aina aamuvuoro. Kaunis ajatus on, että hoito olisi jatkuvampaa: koska ovat itse olleet paikalla, päivävuoron hoitajat tietävät, mitä edellisenä iltana on tapahtunut ja potilas saa näin parempaa hoitoa.
Karussa todellisuudessa hoitaja piipahtaa vuorojen välillä kotonaan nukkumassa neljä tuntia – koska vireystila ei vilkkaan työvuoron jäljiltä tasaannu, Nukkumatti ilmoittautuu usein vasta aamuyöstä.
Ensihoitajien työvuoro voi poikkeusluvalla olla peräti vuorokauden mittainen. Itse en välttämättä haluaisi olla se potilas, jonka avuntarve nousee akuutiksi tällaisen vuoron viime tunteina.
Terveydenhuollossa pidetään jatkuvaa mekkalaa siitä, että kaiken hoidon tulee perustua tutkittuun tietoon eikä pinttyneisiin totuttuihin tapoihin. ”Näin on aina tehty” on perusteluna melko nolo. Miksei tutkimustieto väsyneenä työskentelemisen seurauksista kuitenkaan näy tämän enempää työvuorosuunnittelussa?
