Hyppää pääsisältöön

Miten päätetään, kuka saa apurahan?

Kuvataiteilija Aino Jääskeläinen työssään.
Kuvataiteilija Aino Jääskeläinen. Kuvataiteilija Aino Jääskeläinen työssään. Kuva: Yle/ Sakke Kantosalo. kuvataiteilija aino jääskeläinen.

Juuri tällä hetkellä yli 100 ihmistä eri puolilla Suomea käy läpi tuhansia apurahahakemuksia. He ovat eri alojen asiantuntijoita, jotka Suomen Kulttuurirahasto on kutsunut valitsemaan apurahansaajia. Kuka saa rahaa, kuka ei? Kulttuurirahasto ei perustele valintojaan, mistä säätiötä on aika ajoin kritisoitu. Mutta millä perusteella päätökset tehdään?

Suomen Kulttuurirahastoon saapuu tuhansia apurahahakemuksia.
Suomen Kulttuurirahastoon saapuu tuhansia apurahahakemuksia. Kuva: Yle/ Henrik Leppälä apurahat

Kysyn asiasta Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjavalta. Vastaus on varsin selkeä. Yksi syy löytyy hakemuksista itsestään. Tieteen puolella eniten hakemuksia tulee humanisteilta, ja he myös saavat eniten apurahoja. Taiteilijoista ahkerimpia hakijoita ja eniten tuettuja ovat kuvataiteilijat.

Toinen syy on lahjoittajien tahto. Kulttuurirahastossa on yleisrahaston lisäksi liki 800 nimikkorahastoa, jotka perustuvat testamentteihin ja lahjoituksiin. ”Meidän näkökulmastamme kaikkein väljintä olisi, jos raha olisi tarkoitettu vain tieteeseen tai taiteeseen, tai suomalaiseen kulttuuriin, mutta useimmat lahjoittajat haluavat määritellä tarkoituksen tiukemmin”, Arjava kertoo. Nimikkorahastojen kirjo on suuri. Rahastoja on perustettu esimerkiksi farmakologisen tai kasvifysiologisen tutkimuksen tukemiseen. Tai vastaavasti runouden, taidekäsityön tai tanssitaiteen hyväksi.

Suomen Kulttuurirahaston hallituksen kokous. Elina Ikonen toinen vasemmalta, Antti Arjava toinen oikealta.
Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Elina Ikonen toinen vasemmalta. Yliasiamies Antti Arjava toinen oikealta Suomen Kulttuurirahaston hallituksen kokous. Elina Ikonen toinen vasemmalta, Antti Arjava toinen oikealta. Kuva: Yle/ Henrik Leppälä tarinoita rahasta ja aatteesta

”Siinä ei ole mitään ongelmaa, jos lahjoitus on tarkoitettu lääketieteeseen tai vaikka kuvataiteisiin. Vaikeuksia voi tulla, jos tarkoitus määritellään tarkemmin, vaikka tietyn taudin tutkimiseen, tai yhden instrumentin soittamiseen. Ja varsinkin, jos alkaa olla ikään tai maantieteeseen kohdistuvia rajoituksia, että vain tietyn kunnan asukkaille. Silloin meillä on jo tekemistä, että löydämme joka vuosi hyvän hakijan,” Arjava kuvailee.

Käytännössä päätöksenteko kulkee näin: kolmihenkinen konklaavi, jossa on kaksi asiantuntijaa ja yksi Kulttuurirahaston luottamuselinten jäsen, valitsee hakemusten joukosta mielestään ansiokkaimmat. Yhteensä näitä kolmen hengen pooleja on 40, eli 23 tieteen ja 17 taiteen puolella. Säätiön hallitus hyväksyy päätökset, ja ratkaisee, mistä rahastosta apuraha myönnetään.

Asiantuntijoita ei ohjeisteta, että heidän pitää tiukasti antaa parhaille.

Arjava muistuttaa, että hyväkin hakija voi saada kielteisen päätöksen. ”Meillä asiantuntijoita ei ohjeisteta, että heidän pitää tiukasti antaa parhaille. Ohje on, että antakaa niille, joiden tukeminen mielestänne tänä vuonna edistää suomalaista kulttuuria kaikkein eniten.” Asiantuntijoiden nimiä ei paljasteta, ettei kukaan pääsisi painostamaan heitä.

Valinnat ovat siis subjektiivisia. Puolueettomuus pyritään turvaamaan sillä, että asiantuntijat vaihtuvat joka vuosi. Ja sillä, että kukaan ei saa myöntää apurahaa perheelleen tai lähipiirilleen. ”Tällä pyritään varmistamaan se, ettei suosita tietyntyyppistä hakijakuntaa, puhumattakaan tietyntyyppisistä hankkeista”, kertoo säätiön hallituksen puheenjohtaja Elina Ikonen. ”Nuorten tutkijoiden, nousevien kykyjen, huomispäivän tähtien tunnistaminen olisi se ideaali. Niin että luotaisiin valmiuksia henkilöille, joilla on näköpiirissä tulevaisuus.” Hakijan tunnettuus voi vaikuttaa suotuisasti apurahan saamiseen. Mutta Antti Arjava painottaa, että tuntematonkin hakija voi saada apurahan – hyvät suositukset auttavat.

Sadan asiantuntijat auttavat Kulttuurirahaston apurahojen jakamisessa.
Sadan asiantuntijat auttavat Kulttuurirahaston apurahojen jakamisessa. Kuva: Yle/ Petri Kärenlampi apurahat
Seija Salmiala vuonna 1969. Vuonna 2008 Salmiala perusti säveltaiteita tukevan nimikkorahaston.
Seija Salmialan nimikkorahasto tukee säveltaiteita Seija Salmiala vuonna 1969. Vuonna 2008 Salmiala perusti säveltaiteita tukevan nimikkorahaston. Kuva: Yle Arkisto viulisti seija salmiala

Kulttuurirahasto tekee myös omia arvovalintoja rahanjaossaan. Säätiössä on viime vuosina tuettu vahvasti esimerkiksi tanssitaidetta. ”Tanssin institutionaalinen perusta on tällä hetkellä heikoin. Sen takia meillä on rahanjaossa tanssia painotettu vaikka teatteriin nähden, jolla on kuitenkin aika hyvät julkiset puitteet Suomessa olemassa”, Arjava sanoo. Samoin uusi sirkus on saanut merkittävää tukea. ”Se on mielenkiintoinen uusi taiteen ala, joka on murtautumassa läpi, ja jolle meidän mielestä nyt täytyy antaa mahdollisuus näyttää kykynsä”.

Kulttuurirahasto saa joka vuosi noin 10 miljoonan euron edestä uusia lahjoituksia. Rahaston vasta ilmestyneen historiikin kirjoittanut tutkija Teemu Keskisarja toteaa, että säätiöt tarjoavat kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa siihen, mitä yhteiskunnassa rahoitetaan. ”Kulttuurirahasto ja muut yksityiset säätiöt toteuttavat demokratiaa ja tarjoavat erittäin tärkeän kansalaisvapauden. Säätiöiden kautta yksilö voi testamentata elämäntyönsä kaikkein tärkeimpänä pitämäänsä kohteeseen tieteessä tai taiteessa, tai missä vaan. Se on hyvin tärkeä asia henkisesti. Mieti vaikka siltä kannalta, että eihän kukaan, ei edes kaikkein isänmaallisin kansalainen Suomessa tee testamenttia valtion tai ministeriöiden hyväksi.”

Yle Teema: Tarinoita rahasta ja aatteesta - Suomen Kulttuurirahasto 75 vuotta.
Ohjaus Tuula Viitaniemi
6.12. klo 17.15
Uusinta ma 22.12. klo 21.00

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri