Hyppää pääsisältöön

Oletko halannut puuta?

Päivikki halaa puuta
Päivikki halaa puuta Kuva: Yle puun halaaminen

Ennen kuin avaan sylini männylle, vilkuilen huolellisesti ympärille, eihän minulla ole katselijoita.

Ensimmäisen kerran halasin puuta vuonna 2008. Ensimmäinen ajatukseni silloin oli, että ei kai vaan kukaan näe minua. Onnekseni oli pimeää. Katsoin ylöspäin ja näin puun siluetin taivasta vasten. Olo tuntui aika pieneltä painautuessani vanhan rungon kylkeen. Aika nopeasti hartiat rentoutuivat ja mieleen tuli ajatus, ”ei mitään hätää”.

Tuona vuonna yritin saada opintoni päätökseen. Gradun kirjoittamisesta oli tullut stressaava ikuisuusprojekti. Hävetti, oli noloa olla niin saamaton. Myötätuntoa en kehdannut aina hakea ihmisiltä ja jotenkin päädyin halaamaan ahdistuksissani puuta. Hetken mielijohteesta. Se oli kuitenkin tehtävä salaa, piilossa pimeässä, nimittäin puunhalaaminen se vasta noloa olisikin!

Olen sillä tavalla hyvin tyypillinen reilu kolmekymppinen nainen, että olen koko aikuisikäni ollut kiinnostunut hyvinvointia ja itsetuntemusta lisäävistä menetelmistä.

Olen kokeillut ja harrastanut erilaisia joogamuotoja, meditaatioita, retriittejä, mindfullnessia, erilaisia hierontoja ja hoitoja sekä taide- ja muita terapeuttisia menetelmiä. Kaikki ovat olleet mielenkiintoisia ja tuntuneetkin yleensä hyvältä. Mitään niistä en ole hävennyt.

Mutta miksi puun halaaminen nolottaa? Vai voisiko siinä oikeasti olla jotain järkeä?

Miljardeja huojuvia hoitajia

Halattavia runkoja on meille vihreän kullan maan asukkaille tarjolla anteliaasti, nimittäin Suomessa on 82 miljardia puuta (Metla). Metsään on suomalaisella matkaa keskimäärin 200 metriä, mutta puita löydämme huomattavasti lähempää.

Puun halaaminen tarjoaa samoja vaikutuksia kuin monet trendikkäät hyvinvointimenetelmät. Se hoitaa monipuolisesti.

Puu sitoo ilmakehästä hiiltä, mutta ilmeisesti myös stressiä.

Jo kymmenen minuuttia luonnossa oleilua laskee verenpainetta. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen mieliala kohenee. Tunnin päästä tarkkaavaisuus on lisääntynyt. Kun viettää luonnossa kaksi tuntia, kehon puolustusmekanismit elpyvät. Näin kertoo Metsämieli -kirjan kirjoittanut Sirpa Arvonen.

Japanilaistutkimuksen mukaan myös valkosolujen tuotanto lisääntyy metsässä, eli puolustuskyky bakteereja ja tulehduksia vastaan kasvaa. Japanilaislääkärit saattavatkin kirjoittaa potilailleen reseptiksi metsäkylpyjä eli shinrin-yokuja.

Mäntyjen latvat
Mäntyjen latvat Kuva: Yle mäntyjen latvat

Itsetuntemusta puiden avulla

Puuta halatessa ei vie kauaakaan, kun ongelmani alkavat pienentyä ja oloni rauhoittua.

Luonnossa ihminen tutkitustikin ajattelee vähemmän ja huomio siirtyy päästä kehoon. Puun halaaminen aktivoi kaikkia aisteja.

Syli saa täytettä, ihoa vasten tuntuu puun karhea pinta. Puu tuoksuu. Sen pinnalla voi nähdä lukemattomia värivivahteita ja muotoja. Sitä voi maistaa. Jotkut kokevat kuulevansa kohinaa puun sisältä, ainakin tuuli suhisee latvuksissa.

Kun aistit herkistyvät, pään sisäinen hullunmylly ei vie kaikkea huomiota ja tarkkaavaisuus säilyy paremmin nykyhetkessä.

Vanhaan runkoon painautuessa voin tuntea olevani osa elämän ikuista ketjua. Tuo jättiläinen humisi tässä jo satoja vuosia ennen minun syntymääni ja jatkaa elämäänsä todennäköisesti vielä pitkään minun kuolemani jälkeen. Esimerkiksi mänty saattaa elää jopa 800-vuotiaaksi.

Kuollut kelokin voi olla hyvä halattava. Kuollessaan puu antaa elämän tuhansille muille lajeille.

Puu ei aseta ehtoja

Läheisen ihmisen halaaminen on ihanaa, mutta ei sen rinnalla paljoa kalpene luonnonkaan syli. Luontosuhteen, kuten puunhalailun, etu ihmisiin nähden on se, että se ei vaadi mitään, ei varsinkaan sanoja.

Tärkeintä tukea saan yleensä sosiaalisista suhteistani ihmisten kanssa. Välillä ne kuitenkin rajoittavat ja ohjaavat käytöstäni liian paljon. Olen ollut taipuvainen täyttämään muiden odotuksia. Metsä, puiden koti, on paikka jossa voin tuntea olevani paineista vapaa ja hengittää helposti.

Jokainen meistä kaipaa hyväksyntää ja tukea. Puu seisoo vakaasti paikoillaan, kuuntelee minua ja huokailee lempeästi, vaikka kertoisin sille tyhmimpiä juttujani.

auringonsäteet paistaa metsän läpi
auringonsäteet paistaa metsän läpi Kuva: Yle metsän valo

Kannatti halata

Noloa onkin ehkä ollut häpeä, jota olen tuntenut puun halaamisesta.

Puunhalaaja ei ole mielestäni synonyymi ekoterroristille, vaan ihminen, jolle luonto merkitsee paljon. Puut puhdistavat ilmaa, kun taas ihminen tekee toisin päin. Oman kokemukseni mukaan puut puhdistavat myös mieltä ja kehoa.

Gradunikin sain lopulta ihmeen kaupalla valmiiksi. En tiedä, oliko puun halaamisella vaikutusta asiaan, sama se. Elämäni ei gradusta muuttunut, mutta se, että aloin hakeutua tarpeen tullen puiden kainaloon, on muuttanut minua.

Uskallatko kokeilla puun halaamista?

Puun halaaminen voi lisätä itsetuntemusta.
Mieti ennen halaamista:

  • Mitä minä tarvitsen nyt?
  • Millaisessa paikassa mieleni voi levätä?
  • Mikä puu kutsuu minua ja miksi?
  • Kuinka tahdon halata?
  • Mitä aistini havaitsevat?
  • Millainen on oloni ennen ja jälkeen halaamisen?
Kommentit

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän