Lauri Leskinen
Yle
Milloin Suomeen perustettiin ensimmäinen äänilevytehdas? Kenelle myönnettiin ensimmäinen kultalevy? Suomessa tehtiin levytyksiä ensimmäisen kerran 110 vuotta sitten. Tapahtuman kunniaksi dosentti Pekka Gronow nostaa 10 tärkeää hetkeä historiasta. Lue Gronowin haastattelu Top10-listan jälkeen.
Suomalaisen äänilevyhistorian Top10
1. Ensimmäiset suomenkieliset äänilevyt - 1901
Tässä on kaksi kilpailijaa. Selvä tapaus on Pietarissa toiminut Suomalainen lauluseura, jota johti Mooses Putro. Hän oli Pietarin suomalaisen seurakunnan kanttori ja yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista inkeriläisistä. Putro levytti kuoron kanssa joukon tunnettuja suomalaisia lauluja, muiden muassa Suomen laulun. Mutta vähän häntä aikaisemmin venäläinen taiteilija M.A. Goltison levytti suomenkielisiä lauluja. Jos siis etsitään ensimmäistä suomenkielistä levyä, niin se menee Goltisonin piikkiin.
2. Ensimmäiset levytykset Suomessa - 1904
Äänitykset hoiti Gramophone, josta myöhemmin tuli osa EMIä. Gramophone oli tuolloin ensimmäinen levy-yhtiö Euroopassa. Vähitellen alkoi tulla kilpailua ja ennen Ensimmäistä maailmansotaa oli jo useita kymmeniä levy-yhtiöitä. Pienempiä tietysti tuli ja meni. Gramophonella oli aluksi yksinoikeus levyntekopatenttiin, Emile Berlinerin keksintöön. Yhtiö teki levytyksiä ympäri maailmaa hyvin nopeasti ja Suomi oli bisneksen markkina- ja aluevaltaus.
3. Gramofonikuume - 1929
Maamme levymyynti ylitti ensimmäistä kertaa miljoonan rajan ja samalla syntyi suomalainen iskelmä. Ajan tunnetuimpia levytyksiä ovat esimerkiksi Särkynyt Onni, Puuseppä, Emma ja Asfalttikukka. Myynti koostui singlelevyistä, LP:tähän ei ollut vielä keksitty.
4. Ensimmäinen äänilevytehdas - 1938
Levyjä alettiin puristaa Suomessa. Ennen tätä äänitys tapahtui kyllä jo Suomessa, mutta levyt valmistettiin ulkomailla, lähinnä Saksassa. 1938 Turkuun perustettiin äänilevytehdas Sointu. Tehdas lopetti toimintansa Toisen maailmansodan aikoihin. Levymerkki jatkoi sodan jälkeen, mutta ei oikein tiedetä, kauanko prässäämö säilyi. Sointu teki satoja levyjä ja painosmääriä tarkasteltaessa puhutaan tuhansista, mutta tarkkoja tietoja ei tästä ole.
5. Ensimmäinen vinyylilevy eli LP - 1953
Sen tekijä oli Levytukku ja Triola-merkillä. Kyseessä oli kokoelmalevy aiemmin julkaistuista savikiekoista ja se sisälsi erilaisia iskelmiä. Tuolloin levyjä myytiin vajaa miljoona kappaletta vuodessa. Vuoden 1929 huippua ei saavutettu pitkään aikaan. Julkaisu ei vielä kesää tehnyt vinyylin läpimurron osalta, vaan savikiekkoja myytiin Suomessa 50-luvun loppuun saakka. Vuosien 56-58 aikana vinyylin myynti ohitti savikiekot.
6. Ensimmäinen suomalainen kultalevy - 1955
Annikki Tähden Muistatko Monrepos’n -levyä myytiin yli 30 000 kappaletta. Tällöin itse asiassa keksittiin koko idea kultalevystä ja päätettiin, että se on juuri 30 000 kappaleen myynti. Tämä määrä riitti hyvin vielä parikymmentä vuotta, jonka jälkeen tulivat platinalevyt ja muut. Tämä on nimenomaan ensimmäinen kerta, kun myynti todistettavasti ylitti vaaditun kappalemäärän. Musiiikkiala oli pieni ja levy-yhtiöitä vain muutama, joten ne itse pitivät yllä tilastoja myynnistä. Nykyinen myyntimäärien kokoaja Äänilevytuottajat perustettiin myöhemmin.
7. C-kasettibuumi - 1970
Vaikutus äänitemyyntiin oli kautta 1970-luvun hirveän suuri. Vuosikymmenellä parhaimmillaan puolet Suomen äänitemyynnistä oli kasetteja. Esimerkiksi Erkki Junkkarisen Ruusuja Hopeamaljassa -albuminkin myynnistä puolet oli varmaan kasetteja. Kasetin suosioon oli kaksi syytä. Ensiksikin kasettinauhurit olivat halvempia kuin levysoittimet. Toinen oli se, että niillä saattoi myös tehdä omia äänityksiä. Vaikka teknisesti kyseessä oli nauhaan perustuva tallenneformaatti, ne eivät kestäneet mekaanista rasitusta kuten vaikkapa vinyylit. Lisäksi nauhanopeus oli niin alhainen, että se ei hifi-laatuun yltänyt.
8. Yksittäisen albumin myynti ylitti 100 000 kappaletta - 1974
Tällaista saavutusta kutsuttiin muistaakseni tuplaplatinaksi, mutta näyttävä määrä joka tapauksessa! Rajapyykin ylittäneitä levyjä oli kaksi ja ne kuvastavat hyvin silloista musiikkimakua. Toinen oli Hurriganesin Roadrunner ja toinen Junkkarisen Ruusuja hopeamaljassa. Ensiksimainitun julkaissut Love Records oli tuohon aikaan ikään kuin kakkosliigassa ja Musiikki Fazer oli markkinajohtaja. Junkkarisen levymerkki oli Pohjoismainen Sähkö (PSO), joka myöhemmin siirtyi Fazerille. Tästä alkoi myös paras kausi suomalaisessa levymyynnissä ja sitä kesti aina jonnekin 1990-luvulle.
9. Ensimmäinen CD - 1985
Riki Sorsan Kellot ja peilit oli ensimmäinen Suomessa CD-formaatissa julkaistu albumi. Formaatti tuli ja kymmenessä vuodessa syrjäytti kaikki muut - kasetin ja vinyylin. CD tuli maailmalla kuluttajien ulottuville 1980-luvun alkupuolella. Suomi oli kehityksessä kohtuullisesti mukana, mutta tietysti suuret maat Saksa, Japani, Englanti ja Yhdysvallat olivat edellä. Tässä tuli päällekkäisformaattien vaihe, joka oli levy-yhtiöille hankala. Samasta levystä piti välillä tehdä kolme painosta: kasetti, vinyyli ja CD. Kellot ja peilit -levyn CD-menekki oli hyvin pieni. 90-luvulle mennessä formaatti muuttui vallitsevaksi. Jokaisen formaatin kohdalla löytyy tarkkoja tilastoja myös viimeisistä julkaisuvuosista. Esimerkiksi savikiekkojen kohdalla se 1961.
10. Levymyynti laskuun - 2003
Tapahtui toistaiseksi viimeinen käännös, kun levymyynti painui alaspäin puoli vuosisataa kestäneen nousun jälkeen. Tämä ei ole vieläkään taittunut. Äänilevy alkoi tehdä tilaa digitaaliselle äänelle. Albumikokonaisuuksien merkitys ei vähentynyt vielä tuolloin, mutta nythän se on selvästi tapahtunut. Ja tietysti nyt alkaa näyttää sille, että suoratoisto tulee olemaan suurin markkina, jolloin ei puhuta enää yksittäisistä kappaleista tai albumeista, vaan sanoisinko arkistokokonaisuuksista. Se on vähän kuin valitsisi radiokanavaa. Suunta on kumminkin selvä: CD menee alaspäin. Mutta kannattaa muistaa, että kyllä vinyylilevyjäkin vielä myydään ja välillä niiden myynti jopa nousee pikkuisen. Ei sen osuus kokonaismyynnistä varmaankaan kovin suureksi tule nousemaan, mutta ei se näytä kuolevankaan, mikä on hienoa. Toivottavasti ei tarvitse viimeisen levyn ilmestymisvuotta alkaa enää miettimään!
Pekka Gronow
Gronow on omistanut elämänsä musiikille ja sen tutkimiselle. Hän aloitti uransa radiotoimittajana, on julkaissut kymmeniä kirjoja ja artikkeleja, perustanut levy-yhtiön ja toiminut Ylessä radion ääniarkistojen päällikönä. Eläkkeelläkin musiikinrakastajan kutsumus on vahva ja hän osallistuu edelleen mm. kansainväliseen äänitearkistoyhteistyöhön.
Milloin työsi musiikin parissa alkoi?
Se alkoi 1960-luvulla ja jäin eläkkeelle… heh, täytyypä sekin tarkistaa, mutta 2009 vuoden paikkeilla. Ura on siis kestänyt yli 40 vuotta. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli Ylessä, jossa aloitin Sävelradion toimituksessa. Sitten oli radion viihdetoimitus, joka jatkoi sävelradiosta. Mutta olen ollut monissa muissakin tehtävissä vuosien varrella . 1989 palasin Yleen, jolloin minusta tuli äänilevystön päällikkö ja myöhemmin radion ääniarkistojen päällikkö, joka oli laajempi tehtävä ja sisälsi myös äänilevyt. Esimerkiksi digiarkiston suunnittelu kuului tehtäviini.
Montako äänitettä olet elämäsi aikana kuunnellut?
En uskalla edes arvata, mutta kyllä niitä on erittäin paljon.
Millä tavalla musiikintutkimus on ollut urallasi mukana?
Se on ollut siinä rinnalla enemmänkin harrastuksena tai osana elinaikaista koulutusta. Koskaan sitten ei ole sattuma vienyt siihen, että olisi ollut akateemisia uravaiheita päätoimisesti. Olen toki opettanut jonkin verran ja esimerkiksi ohjannut väitöskirjoja.
Jaksatko vielä kuunnella levyjä?
Kyllä tietysti, mutta täytyy sanoa, että vähemmän kuin ennen. Seuraan kyllä musiikkimaailmaa. Olen kovasti kiinnostunut edelleen muun muassa kansainvälisestä äänitearkistoyhteistyöstä.
Aiheeseen liittyvää Elävässä arkistossa
Esimerkiksi Europeana on eurooppalaisten arkistojen ja kirjastojen yhteinen portaali. Se on paikka, jossa voi hakea satojen eurooppalaisten organisaatioiden kokoelmista. Tällä hetkellä sinne ollaan rakentamassa myös ääniteosastoa: ei-kaupallista Spotifya, jos niin voi sanoa. Kun kaupallisissa palveluissa aloitetaan uudesta aineistosta, niin mitä kauemmas mennään ajassa taaksepäin, sitä vähemmän löytyy. Arkistoissa on toisenlaista aineistoa, joka usein digitalisoidaan ja se pitäisi saada tekijänoikeuksien sallimissa rajoissa laajempaan käyttöön. Tällaisissa hankkeissa olen jonkin verran mukana.
Oletko havainnut suomalaisesta levytetystä historiasta jotain teemaa ylitse muiden?
Hyvä kysymys, mutta vaikea vastata. Suomessa tietysti on merkittävää hirveän vahva suomalaisuus ja kansallinen kieli, ehkä enemmän kuin muissa vastaavan kokoisissa Euroopan maissa. Suomenkielisten levyjen osuus levymyynnistä on iso. Ei ole esimerkiksi mitenkään selvää, että Tanskassa myytäisiin tanskankielisiä levyjä.
Osaatko nimetä kaikkien aikojen suosikkiäänitteesi?
En, se vaihtuu joka kuukausi! Minulla on aina mennyt työt, harrastukset ja tutkimukset sekaisin. Tällä hetkellä olen seurannut 100 vuotta vanhoja intialaisia äänilevyjä. Kiehtovaa on, että niitä yleensäkään on olemassa sekä pitkän ajan takaa on niinkin hyviä äänityksiä ja usein hyvinkin hienoa musiikkia. Tämä liittyy myös erääseen vireillä olevaan tutkimusprojektiin, jota olen seurannut. Huvi ja hyöty yhdistyvät.
Lue lisää musiikista Pekka Gronowin blogista.
