Minna Joenniemi
Yle
Kuusi finalistia on valittu. Pöytäliina, saha, vanerinpala, jätkänkynttilä, sisäkatu, imperiumin vastaisku, saunakokeilu - Guggenheim Helsinki -arkkitehtuurikilpailun lempinimivaihe on nyt alkanut. Mutta kilpailuraati haastoi meidät nyt keskusteluun keskeneräisistä ehdotuksista, tulevaisuuden museosta. Uhka vai mahdollisuus? Miten nyt peukut pannaan?
Olipa tunteikas esittelypuhe Guggenheim Helsinki -arkkitehtuurikilpailun raadin puheenjohtajalta Mark Wigleyltä. Hän selvästi liikuttui esitelleessään finalistit. Uusiseelantilaista arkkitehtia liikutti, että hänen oppi-isiensä maa saa nyt mahdollisuuden kehittää tulevaisuuden museota. Hän korosti monesti, miten tontti päättää, millainen tulevaisuuden museo maailmaan voisi tulla. Että raati on valinnut ehdotuksia, joista ei vielä tiedä, millaisia niistä tulee. Niiden ulkonäkö saattaa muuttua, tai toisin päin. Niissä on kaikissa kehitettävää.
Mitä! Nythän piti alkaa se vaihe, että paukutetaan ja peukutetaan koko sydämestä. Sosiaalisen median kannalta on harmillista, että epätäydellisyys tunnustetaan. Peukkua on helpompi heilauttaa, jos vastustaja esiintyy ehjänä ja ehdottomana. Nämä suunnitelmat ovat niin paljaan aukinaisia, että mehevä uhkakuva uudesta itseriittoisesta wow-museosta hajoaa silmissä.
Sarjanumeroiden takaa ei siis paljastukaan tähtiarkkitehteja. Nyt on vaikeampi viritellä myös salaliittoja etukäteen sovituista voitoista. Raadin puheenjohtaja nosti esiin, että ehdotusten suunnittelijoissa oli paljon naisia, mikä oli hänestä odotettavissa, ja heijastaa tätä aikaa. Toimistot ovat nuoria, alle seitsemänvuotiaita. Monilla on konttoreita useissa kaupungeissa eri puolilla maailmaa. Ne ovat ilmeisesti monikulttuurisia, ja ehkäpä aidosti paikallisuudesta kiinnostuneita. Saa nyt nähdä.
Sormi ilmassa
Ehdotuksille on pakko keksitä lempinimet. Eihän keskustelua voi käydä kilpailun numeroilla GH-121371443, GH-1128435973, GH-000007. Niistä tulee mieleen vankinumerot. Hellittelynimillä on helpompi puhua.
Olen nostanut sormeni ilmaan somessa ja tunnustellut, mistä tuuli puhaltaa. Facebookille ominaisen kohtalaisen pienen otannan perusteella vaikuttaa siltä, että Pöytäliina eli finalisti GH-121371443 saa myönteisintä palautetta. Itse arvostan sitä, että ehdotuksessa on selkeästi haettu rakennustaiteen ja kuvataiteen rauhanomaista rinnakkaineloa. Ulkomaisen toimiston havainnekuvista voi bongata suomalaisen Pekka Jylhän Espooseen suunnittelemat betonipossut. Sisäkuvissa näkyy Henri Matissen paperileikkauksia, Jeff Koonsin Tulppaanit ja Mark Rothkon maalauksia. Poikkeuksellista on myös, että kuvissa on jo tässä vaiheessa kilpailua tila videotaiteelle. Pöytäliinan, eli työryhmän itsensä Hiljaiseksi eläimeksi nimeämän ehdotuksen, julkisivun pintaa arkkitehtitoimisto kuvailee ”lemmikkieläimen turkiksen kaltaiseksi”. Julkisivun laskostuva ja kuultava materiaali on jotain uutta, mutta havainnekuvien perusteella näyttelytila Pöytäliina on aika korrektilta vaikuttava kulttuurikeskusmainen taiteen pankki. Ehkä siihen tulee jatkokehittelyssä eloa.
Saha tai Pyykkilauta eli GH-1128435973 haluaa säilyttää satama-alueen tunnelman, mutta herättääkö sataman konttiparkki helsinkiläisissä helliä tunteita? Museotila on pilareiden päällä ja sen alla on niin kutsuttua vapaata kaupunkitilaa taiteelle. Taiteelle vallattuja teollisuushalleja on maailmalla paljon esimerkiksi Tukholman satamassa Magasin3. Mutta vaikuttaa melkein siltä, että nyt rakennetaan museota varten replika satamavarastoisesta tilasta, jotta se voitaisiin vallata?
Sisäkatu eli GH-5631681770 vie idean kaupunkitilan valtaamisesta pidemmälle. Siinä synnytetään keskustaan raakatilamainen katettu musta katu, jonka seinille Banksy voisi maalata graffiteja suoraan. Haluaisiko hän?
Ehdotuksessa GH-5631681770 on sisäkadun seinille heijastettu Ai Wei Wei tiputtamassa Han Dynastian aikaista ruukkua. Vieressä häilyy Anish Kapoorin Tall Tree and the Eye ja Jeff Koonsin Balloon Swan. Havainnekuvissa lymyilee myös Mona Lisa ja näkyy Richard Serran veistos. Isossa tilassa on kunnianhimoisen suuri mittakaava ja havainnekuvissa tämän hetken kalleinta taidetta. Keskilattialla vahvistinta kantava bändi voi kohta heittää keikkaa keinokadulla aika ylellisessä seurassa. Taidemuseot ovat jo pidempää jalkautuneet kaduille, jotta taide tulisi kadulla kadunmiestä vastaan. Tämä taidemuseo haluaa naamioitua kaduksi. Onko tässä tulevaisuuden museo?
Imperiumin vastaiskun emoalus vai Taru sormusten herrasta Barad-dûr -linnoitus, kumpi tulee mieleen ehdotuksesta GH-04380895. Vai Tove Janssoinin Mörkö, jolla on majakka silmässä. Tämä finalisti muodostaisi majakan taakse pienempien gallerioiden kylän keskelle keskustaa. Ratkaisusta tulee mieleen sekä Venetsian biennalen alueista Giardini, että Purnu Orivedellä. Kylästä johtaisi sataman matkustajaputkien kaltainen liittymä Tähtitornin puistoon, jos sinne haluaa mennä. Raati oli kiistellyt siitä, onko idea uudesta majakasta hyvä. Tarvitsevatko Suomenlinnan majakka ja Helsingin tuomiokirkko kilpailijaa. Ehkä.
Jätkänkynttilä tai kävyistä rakennettu Aalto-maljakko taitaa olla Kampin kappelin isoveli. Museo tuo muiston metsästä paperiyhtiöden entisen pääkonttorikeskittymän kupeeseen ja ehdotus GH-76091181 voisi sopia yhteen Kasarmintorille nousevan Pekka Kauhasen Talvisodan muistomerkinkin kanssa. Mutta tarttuuko pihka taiteeseen, eli ottaako rakennustaide yliotteen kuvataiteesta. Kuvataidetta on hyvä päästä katsomaan erilaisilta etäisyyksiltä ja tässä ehdotuksessa huoneet vaikuttavat ahtailta, vaikka havainnekuvan perusteella niihin mahtuu vaikka elefantti kärsälleen.
Vanerinpala eli nimimerkki 31 huonetta lämmitti minua. Finalistissa GH-5059206475 näyttelytilat ovat eri lämpöisiä. Ajattelin, että nyt on vastattu huutoon. Nykytaide pyrkii synnyttämään moniaistisia tiloja. Millaista uutta taidetta synnyttäisi keinotekoinen jääkausihuone tai aavikko? Museoonhan voisi siirtää myös turistien iloksi jäisen snapsibaarinkin. Saisivat kokea yhä lumettomimmiksi muuttuvien Helsingin talvien keskellä tai juhannuksen tienoilla eksoottista lunta ja jäätä. Mutta piirustusten mukaan lämpimin huone on 20 asteinen ja kylmin 10. Konservaattorit pelastuivat painajaisilta.
Eläköön keskustelu
Keskustelu on nyt alkanut. Tilaa muutoksille on. Osallistun keskusteluun ehdottamalla reilusti kylmempiä ja kuumempia tiloja tulevaisuuden museoon.
Keskustelua kannattaa käydä, vaikkei Guggenheimia Helsinkiin haluaisikaan. Amos Anderssonin uuden taidemuseon suunnittelu on yhä kesken. Helsingin taidemuseota ja Kiasmaa korjataan ja niiden toimintamalli on murroksessa. Mitä ne voisivat Guggenheim Helsinki -keskustelusta hyötyä?
Missä Maman luuraa
Etsi havainnekuvista Louise Borgeoisin veistos Maman
Hämähäkki voitti
Yksi kilpailu on jo ohi. Hämähäkki voitti. Kilpailuehdotusten havainnekuvissa Jeff Koonsin Balloon Dog ja Louise Borgeoisin Maman olivat suosituimpia yksittäisiä taideteoksia. Koira ei päässyt mukaan finaaliin. Tässä muistoksi pieni hämähäkkikimara.
Kirjoittaja oli viime kesänä Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori
