Liisa Vihmanen
Yle
Suomalaisissa kodeissa elää tällä hetkellä noin puoli miljoonaa rekisteröityä koiraa. Kun rotukoiran pennun hinta liikkuu keskimäärin tuhannen euron molemmin puolin, on helppo ymmärtää, että lemmikkikoira on osa isoa koirabisnestä. Ostamisen vaihtoehtona voi olla sijoituskoira.
Mikä on sijoituskoira?
Rotukoiran voi saada itselleen myös edullisesti, joskus jopa kokonaan ilman rahaa. Silloin on kyse sijoituskoirasta. Sijoituskoira on kasvattajan, eli Kennelin valiopentu, joka annetaan sijoitusperheeseen kolmen, neljän vuoden ajaksi. Sijoituskoiran tärkein tehtävä on tuottaa sen kasvattajalle pentuja ja jatkaa tämän jalostustyötä. Kun sopimusehdot täyttyvät tai sopimusaika umpeutuu, koirasta tulee sijoitusperheen omaisuutta.
Suomessa koiran kasvatus on pienimuotoista, kodissa tapahtuvaa toimintaa. Siksi koiran kasvattaja ei voi pitää kotonaan kaikkia pentuja, joita se suunnittelee käyttävänsä jalostukseen. Pennun sijoittaminen hyväksi katsottuun kotiin on silloin järkevä vaihtoehto.
Mikä tahansa kaunis koiranpentu ei ole sopiva jalostustarkoitukseen, sillä vuonna 2012 voimaan tullut Suomen Kennelliiton jalostusstrategia sitoo kaikkia Kennelliittoon kuuluvia rotuyhdistyksiä.
Sijoitussopimus vaatii koiran terveyden seurantaa
Kun kyse on seitsenviikkoisesta, luovutusikäisestä koiranpennusta, ei voida olla varmoja siitä, että pentu myös kasvaa terveenä ja on jalostukseen sopiva. Siksi jokainen sijoitussopimus vaatii pennun terveyden seurantaa.
Kasvattajan omistama sijoituskoira viettää sijoitusperheessä keskimäärin kolmesta neljään vuotta tai kunnes koiran jalostustavoite on täyttynyt. Nartun osalta se tarkoittaa yhtä pentuetta ja uroksen kohdalla kolmea astutettua pentuetta. Pentueen kokoa ei voida sopimuksella etukäteen määrätä, joten myös yksi pentu lasketaan pentueeksi.
Kasvattajan vastuulla ovat kaikki koiran jalostukseen liittyvät kulut. Sukuaan jatkaville koirille tehdään nykyisin lukuisia terveystarkastuksia jotta voidaan etukäteen poissulkea tiettyjä rakenteellisia vikoja. Kasvattajalla on mahdollisuus tasata jalostuskustannuksia ottamalla sijoituspennusta vakuusraha. Se voi olla korkeintaan puolet koiranpennun hinnasta. Vakuusmaksu tulee palauttaa, kun koiran omistussuhde muuttuu sijoitussopimuksen päätyttyä.
Näyttelykäynnit ovat oleellinen osa koiran sijoitussopimusta. Näyttelymaksut, kuljetukset ja trimmaukset kuuluvat kasvattajan vastuulle. Näyttelyillä varmistetaan, että pennun rakenne ja luonne vastaavat sen rotuominaisuuksia.
- Koiran näyttelystä saamilla palkinnoilla ei pitäisi olla vaikutusta pentujen myyntihintaan, sanoo Suomen Kennelliiton viestintäpäällikkö Kaija Unhola.
Sopimus kannattaa aina tehdä kirjallisena
Kaija Unhola arvioi, että noin 5 prosenttia rotukoirien pennuista annetaan sijoitukseen. Kun vuosittain syntyy noin 50 000 pentua, sijoitusten määrä liikkuu tuhansissa. Sijoitussopimus suositellaan tehtäväksi aina kirjallisena. Suomen Kennelliiton sivuilta löytyvät sopimuspohjat sekä nartun, että uroksen sijoittamiseen. Sopimuksen voi tehdä myös suullisesti, mutta Unhola ei sitä suosittele:
- On hämmästyttävää, miten huonosti ihmiset ottavat selvää koiranpidosta, miten huonosti he tekevät sopimuksia. Koira on kuitenkin kymmenen vuoden hankinta. Ei autoakaan osteta tekemättä siitä papereita.
Kennelliitto ei suosittele lisäehtoja, sillä usein koiran vastaanottajalla ei ole kunnollista käsitystä siitä, mihin hän sitoutuu.
Kulujen jakamisesta sekä pentujen hoidosta voidaan tehdä poikkeuksia, kirjaamalla niitä koskevat lisäehdot sijoitussopimukseen. Voidaan esimerkiksi sopia, että sijoituskoti hoitaa astutuksesta syntyneet pennut, mutta silloin hoitoaika korvataan yleensä rahalla tai yhdellä pennulla. Kennelliitto ei suosittele lisäehtoja, sillä usein koiran vastaanottajalla ei ole kunnollista käsitystä siitä, mihin hän sitoutuu.
Suomen laki kohtelee koiraa esineenä. Unholan mielestä se ei ole koiran edun mukaista. Riitatilanteessa koiraa saatetaan laillisesti riepottaa paikasta toiseen ajattelematta lainkaan koiran hyvinvointia. Kun kaikki menee hyvin, sijoituskoira elää vastaanottajaperheessä kuin kotonaan, eikä arjessa huomaa lainkaan, onko koira sijoitettu vai perheen oma. Kun ristiriitoja syntyy, osapuolten elämä voi mennä hyvin hankalaksi.
Kun asiat menevät pieleen
Vuosina 2009 – 2014 marraskuuhun mennessä Kilpailu- ja kuluttajavirastoon tehtiin 69 valitusta koiran sijoituksesta. Noin viidessäkymmenessä tapauksessa valittajana oli koiran sijoitusperhe ja valitus oli tehty koiran kasvattajaa kohtaan. Yleisin syy oli vakuusmaksu ja sen palauttaminen. Ongelmia aiheuttivat tilanteet, joissa perhe on syystä tai toisesta halunnut palauttaa koiran ja vaatinut maksamaansa vakuusmaksua palautettavaksi.
Toiseksi eniten erimielisyyttä aiheuttivat terveystarkastukset. Jos koira sairastuu sijoitusaikana, kuuluvatko hoitokustannukset kasvattajalle, joka on koiran virallinen omistaja vai sijoitusperheelle, joka on vastuussa koiran hyvinvoinnista? Koiran sairastumista ei voida ennakoida, joten normaalit hoitokulut tulevat ensisijaisesti sijoitusperheen maksettaviksi
- Epäselvissä tilanteissa kannattaa aina ensin neuvotella ja hakea sopua. Vasta kun mikään muu ei auta, voi ottaa yhteyttä viranomaisiin, sanoo Kaija Unhola.
Runsaassa kahdessakymmenessä tapauksessa valittajana on ollut koiran kasvattaja ja silloin yleisin syy on ollut koiran saama huono hoito. Hoidon laiminlyönnin osoittamiseksi ei kuitenkaan riitä pelkästään toisen osapuolen näkemys, vaan siihen vaaditaan aina viranomainen. Sen sijaan koiran astutukseen liittyvien toimenpiteiden laiminlyönti on sopimusrikos. Nartun kohdalla se tarkoittaa mm. velvollisuutta ilmoittaa juoksun alkamisesta viimeistään niiden toisena päivänä.
Sijoituskoira opettaa koiranhoitoa
Parhaimmillaan sijoituskoira on kätevä tapa hankkia hyvä koiranpentu ja opetella sen hyvää hoitoa. Kasvattaja ja sijoituskoiran hoitaja ovat yleensä kiinteästi tekemisissä keskenään ja seuraavat yhdessä koiran kehitystä. Joustavuutta kuitenkin tarvitaan. Kasvattaja ei voi vaatia sijoitusperhettä olemaan tavoitettavana 24/7 eikä sijoituskoiran terveydestä tai luonteesta voi kukaan olla sataprosenttisen varma. Mitä tahansa voi tapahtua.
Vaikka kasvattaja voi määrätä hyvinkin tarkkaan koiran ravinnosta ja sen turkin hoidosta, on hyvä muistaa, että koiran normaali kotihoito on yleensä aina riittävää. Loppujen lopuksi sijoituskoira vaatii vain hyvää hoitoa, kuten jokainen koira.
Voit katsoa jutun myös videona:
Muokattu 5.12.2014: Video lisätty
