Hyppää pääsisältöön

1990-luvun suomirock venyi sankariheavysta kitarapoppiin ja eurodanceen

Jo suunnitellessani 1990-luvun suomirockista kertovaa sarjaa Hyvää yötä ja huomenta näkyi selvästi, että vuosikymmenen aikana yhtenäinen suomirock-ilmiö hajosi sirpaleiksi, uusi tekijäpolvi marssi esiin ja musiikin muodot moninaistuivat.

Jarkko Martikaisen luotsaama YUP ponnisti vanhemman suomirockin perinteestä, ennen kaikkea vahvojen sanoitusten osalta. Musiikillisesti se oli äkkiväärempi ja kokeellisempi kuin monet aiemmat suosikkiyhtyeet.

Haastattelu tehtiin vuona 1999, jolloin YUP oli suosionsa huipulla ja oli sen hetken suurimpia suomalaisbändejä. Tilanteeseen nähden Martikainen kykenee analysoimaan tapahtunutta hämmästyttävän terävästi ja kuivan huumorin ryydittämänä.

Timo Löyvällä on tämän artikkelin haastateltavista pisin muusikon ura takanaan. Hän nousi suomirockin eturiviin kavereittensa kanssa perustamansa Kolmannen naisen kitaristina. 1990-luvulla hän päätyi kuitenkin varsin kauas pohjalaisen kitarockbändin meiningeistä perustaessaan jättisuosioon nousseen eurodanceyhtye Movetronin.

Knipin perustama Egotrippi edustaa selvästi 1990-luvun uuden tekijäpolven yhtyeitä. Se ponnisti selvästi kitarapop-perinteestä, jossa suomirockin vaikutus ei kovin vahvasti kuulunut. Samalla sitä leimasi voimakas kunnianhimoisuus ja pyrkimys ammattimaisuuteen.

Lasse Kurjen Lemonator oli samaa helsinkiläisyhtyeiden uutta sukupolvea Egotripin kanssa. Lassesta tulikin vuosikausiksi Egotripin luottotuottaja ja ulkojäsen. Riehakas Lemonator ja sen englanninkielinen kitararock nousi radioasemienkin suosikiksi.

Timo Tolkki oli 1990-luvulle tultaessa luotsannut Stratovarius-yhtyettään ja sen eri kokoonpanoja vuosikaudet. Vasta 90-luvulla kuitenkin sen virtuoosimaiseen kitarointiin nojannut sankariheavy löysi muotonsa ja yhtye teki läpimurtonsa myös kansainvälisillä markkinoilla.

Haastattelussa Tolkki pohtii suosion varjopuolia ja niiden vaikutusta itseensä. Myöhemmin pohdinnat syvenivät ja johtivat Tolkin eroon perustamastaan yhtyeestä.

Teksti: Axa Sorjanen

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto