Leo Kosola
Yle
Hyväpäinen talonpojan poika Risto Ryti pantiin ensimmäisenä suvustaan oppikouluun. Opinnoillaan nuorukainen näytti, ettei panostus ollut turha. Hän valmistui juristiksi jo kaksikymmenvuotiaana ja ryhtyi asianajajaksi.
Ammatissaan hyvin menestynyt nuori nero joutui mukaan myös politiikkaan, joka vei hänet mennessään: eduskuntaan 1919 ja kaksikymmenluvun alussa valtiovarainministeriksi. Vain 34-vuotias ministeri nimitettiin vuonna 1923 Suomen pankin pääjohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi aina pääministeriksi tuloonsa asti.
Meidän on säilytettävä päämme kylmänä
Pääjohtajakaudellaan Ryti kuului siihen vähälukuiseen eliitin vaihtopenkkiin, josta valtakunnan johtomiehet tarpeen tullen otettiin palvelukseen. Presidenttiehdokkaaksi vuoden 1925 vaaleihin hän suostui, mutta ministerinsalkuista hän sen sijaan ei enää ollut kiinnostunut – ei edes pääministerin virasta, vaikka hänen nimensä oli lähes poikkeuksetta esillä, kun hallituksia muodostettiin. Ilmeisesti taustavaikuttajan ja asiantuntijan rooli sopi hänelle paremmin. Hän toimi poliittisissa ja yhteiskunnallisissa tehtävissä sekä yksityishenkilönä että valtiovallan ja eri yhteisöjen valtuuttamana niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Talvisodan sytyttyä Ryti suostui lopulta pääministeriksi presidentti Kyösti Kallion ja sosialidemokraattien Väinö Tannerin painostamana. Oman kertomansa mukaan Ryti oli kuitenkin osallistunut jo edellisen hallituksen aikana asioiden hoitoon toimimalla pitkin syksyä välittäjänä yhtäältä pääministeri A. K. Cajanderin ja sotamarsalkka Mannerheimin sekä toisaalta valtiovarainministeri Tannerin ja puolustusministeri Juho Niukkasen keskinäisissä yhteenotoissa. Tämä toiminta kaiketi enteili tulevaa – tieten tai tiedostamatta.
Ryti säilytti arvostelukykynsä koko sodan ajan
Tuoreen pääministerin vahvuus oli hermojen hallinta. Hänen ajatteluaan kuvaava lainaus löytyy vuoden 1942 valtiopäivien avajaispuheesta, jolloin jatkosota oli käynnissä ja Ryti edennyt jo tasavallan presidentiksi.
— Meidän on säilytettävä päämme kylmänä, vältettävä tunne- ja toiveajattelua, rakennettava vain tosiasioille.
Rytin panos pääministerinä näyttää hallituspäiväkirjojen perusteella ammattijohtajan työskentelyltä. Hänen ansiotaan oli se, että kaikki hallituksen viralliset istunnot kirjattiin prikuulleen muistiin. Asemastaan huolimatta hän oli enemmän vaiti kuin äänessä. Paria poikkeusta lukuun ottamatta hän käytti vain lyhyitä puheenvuoroja: ilmoituksia, huomautuksia, toteamisia. Useimmat hänen kannanottonsakin tuntuvat ennemmin esityksiltä kuin mielipiteen ilmaisuilta.
Toki Ryti osallistui enemmän, mutta taustalla toimien, mikä toisaalta sopi hänen uraansa ennen pääministeriyttä. Hän muodosti yhdessä Tannerin ja J. K. Paasikiven kanssa hallituksen “salaisen” rauhantriumviraatin, joka ajoi vastustuksista huolimatta hankkeensa maaliin asti.
Rytin ajattelu ei sentään ollut kokonaan vailla tunteenomaisia piirteitä. Kun puolustusministeri Niukkanen lopetti helmikuun viimeisenä päivänä erään lausuntonsa toteamalla, ettei Moskovan rauhasta tule pysyväistä, vaan välirauha, vastasi pääministeri siihen välittömästi:
— Samalla kannalla olen minäkin.
Talvisodan jälkeen
Rytistä tuli presidentti vuoden 1940 lopulla. Erottuaan jatkosodan loppuvaiheissa hän palasi vielä lyhyeksi aikaa Suomen pankin pääjohtajaksi, mutta joutui jättämään tehtävän poliittisista syistä. Pian käynnistyneessä sotasyyllisyysprosessissa hän sai kymmenen vuoden kuritushuonetuomion. Vankilassa hän sairastui vakavasti, mikä johti lopulta armahdukseen. Armahduksen taustalla olivat talvisodan hallituksen miehet: Paasikivi presidenttinä ja K-A. Fagerholm pääministerinä.
— Rydin vapauttaminen oli minun mielestäni ylevin teko, jossa minä olen viimeisen viiden vuoden aikana [sodan jälkeen] ollut mukana, kirjoitti presidentti Paasikivi tekemästään armahduksesta.
Lähteenä on käytetty Kansallisbiografian (kirjoittanut Martti Turtola) ja Murhenäytelmän vuorosanat -kirjan (kirjoittanut Ohto Manninen ja Kauko Rumpunen) kuvauksia.
Syvenny
Risto Ryti nousi pääministeriksi yhdessä yössä ja pyrki aktiivisesti rauhaan. Kauko Rumpunen avaa hallitusvaihdoksen ja Rytin taustoja.
