Esikoisen synnyttyä jouduin kielelliseen kriisiin. Vakiintuneet nimitykseni naisten ja miesten sukupuolielimille eivät enää kelvanneet.
Kahden kesken miehen kanssa käyttämäni nimitykset olivat aivan liian seksuaalisia: romanttisia tai roiseja. Niihin sisältyi kutsu, kiihoke. Lääkärinä ja lääkärissä olin sanonut häpy, vulva, penis. Liian kliinistä, kuin anatomian oppikirjojen poikkileikkaukset. Alapää, jalkoväli, intiimialue olivat käyttökelpoisia, mutta kuumaa puuroa kiertäviä.
Ei koko alueessa edes ollut lapsen kannalta mitään kovin intiimiä. Siinä ”se” oli täysin näytillä ilma- ja iltakylpyilemässä. Valokuvatessa mietti hetken rajausta. Vaipanvaihdoista ulos kasvettuaankin lapset pyllistevät, vetelevät surutta ilkosillaan, eivät huomaa selostavansa päivän tapahtumia käsi housuissa tempoillen.
Tietysti tiesin lapsuudesta tutut pimpat ja pippelit, mutta niiden käyttöönotto tuntui nolostuttavalta. Olin aikanaan, omassa seksuaalisessa vallankumouksessani vaihtanut nuo vanhempien antamat nimitykset rehvakkaampiin. Niillä markkeerattiin alueen haltuunottoa, tönäistiin vanhemman hoivan intiimiys pois. Vain siten meidän on mahdollista aikuistua.
Minunkin sukupolveni uskoi keksineensä fellaation.
Minunkin sukupolveni uskoi keksineensä fellaation. Hyvä niin, sillä nuoruusikään kuuluu sulkea armeliaasti silmät omien vanhempien seksuaalisuudelta. Ei niillä tosiaankaan ole ollut mitään keskenään sen jälkeen kun mun pikkuveli syntyi…
Mutta vanhemmuuteni ensi huuruissa jouduin varovasti kurkistamaan luomien raosta. Vauva herätti väistämättä ruumiin ihanan kaipauksen: eriytymättömän alkukehon, jossa vauva ja vanhempi ovat yhtä. Minun vauvavuoteni olivat ohi, joten minulle jäi vain vanhemman rooli. Mutta miten olla yhtä aikaa hoivaava äiti ja seksuaalinen nainen? Eihän niiden pitänyt kuulua yhteen!
Joskus näiden roolien yhdistäminen tuntuu niin mahdottomalta, että vanhempi luopuu seksuaalisuutensa ilmaisusta vanhemmuuden hyväksi. Seksi loppuu - ainakin kotona parisängyssä - kun omat vanhemmat kummittelevat vuoteen päädyssä.
Seksi loppuu - ainakin kotona parisängyssä - kun omat vanhemmat kummittelevat vuoteen päädyssä.
Ja joskus roolien sekaannus johtaa päinvastaiseen: lapsen seksualisoimiseen. Lapsen viattomat keikistelyt nähdään strippauksena, kaksimielisyydet sinkoilevat tai lasta seksivalistetaan innokkaasti odottamatta hänen omien pohdintojensa heräämistä.
Sukupolvirajaa luodessaan vanhemman on suostuttava luopumaan alkukehosta, jossa kaikki on jaettavissa, tabujen ja häpeän tavoittamattomissa. Vanhemman on kestettävä lapsen ulkopuolisuus. Vanhemman on eroteltava lapsen sukuelimet aikuisen sukuelimistä. Vanhemman on annettava nimet lapsen ruumiinosille, ja omilleen.
Silloin samassa kodissa, eri huoneissa, voivat elellä nautinnollisesti sekä impit että illut.
